Syytetyllä 9000 laitonta linnunmunaa – rengasti ”lähinnä silmänlumeeksi”

Tunnettu petolintututkija suositteli Närpiön munarosvoa rengastajaksi: ”Hän käytti minua hyväksi sairaassa keräilyssään”.

linnunmunat
Teksti
Petri Pöntinen
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Närpiöläiseltä mieheltä takavarikoitiin lähes 9 000 laitonta linnunmunaa marraskuussa 2011. Johan keräsi lähes kolmanneksen munista itse ja hankki loput.

Käräjät alkoivat kesäkuussa Vaaasassa, pääkäsittely on marraskuussa. Johania syytetään Suomen historian suurimmasta luonnonsuojelurikoksesta, korvausvaade rauhoitetuista munista on yli 600 000 euroa.

Johan oli myös rengastaja. Luonnontieteellisen keskusmuseon rengastustoimisto myönsi vuonna 2006 rengastusluvat viidelle lajille ja 14 koulutuslajille.

Johan rengasti viisi nakkaa ja 62 tuulihaukkaa mutta keräsi kokoelmiinsa arviolta 200 naakan ja tuulihaukan munaa.

”Ne ovat hurjia määriä, ei käy kiistäminen”, sanoo rengastustoimiston johtaja Jari Valkama.

”Rengastajana hän on toiminut törkeästi, ehdottoman tuomittavasti.”

Rengastajan on läpäistävä lajintuntemustentti, harjoiteltava maastossa ja saatava suositus 1-2 kokeneelta rengastajalta.

”Suosittelijan sana painaa paljon”, Valkama sanoo. “Suosittelija tuntee koulutettavansa, ja hänellä on myös suuri vastuu harjoittelijasta.”

 

Johania suositteli naakan rengastajaksi Patrik Byholm, tunnettu petolintututkija ja kokenut rengastaja Etelä-Pohjanmaan ruotsinkieliseltä rannikolta.

”Naakkoja hän osasi pyydystää, rengastaa ja käsitellä hyvin”, Byholm kertoo sähköpostitse.

Byholm ja Johan ovat kotoisin Närpiöstä, samasta kylästä. Byholm kertoo, että tiesi Johanin intohimon linnunmunien keräämiseen pikkupoikana mutta ei aavistanut, että toiminta jatkui aikuisenakin.

Myös Byholm oli ottanut munia lapsena kaverien kanssa.

”Pikkupoikina emme ymmärtäneet sen olevan väärin. Aikuisiällä olen katunut tätä syvästi.”

Byholm kertoo, että ei ollut yhteydessä Johaniin sitten 1990-luvun alkupuoliskon, kunnes tämä oli soittanut vuonna 2005.  Johan oli kertonut halustaan rengastaa naakkoja. Kun hän opiskeli samaan aikaan konservaattorilinjalla Luonnontieteellisessä keskusmuseossa, Byholm oli ajatellut, että lapsuusvuosien munien keräily oli jäänyt historiaan.

”Tämän takia suosittelin häntä myöhemmin rengastajaksi”, Byholm sanoo.

Hän kertoo olleensa ”aivan liian sinisilmäinen”, halusi ”uskoa Johanista hyvää, koska uusia rengastajia tarvittiin”.

”Olen omistanut elämäni lintujen suojelulle ja tutkimukselle. Siksi oli myöhemmin erittäin vastenmielistä ja ikävää herätä siihen todellisuuteen, että tuntemani naapurin poika olikin yksi Suomen suurimmista ´linturikollisista´.”

Byholm kokee, että Johan on pettänyt hänet ”pahemman kerran”.

”Hän käytti minua hyväkseen ajaessaan omaa sairasta keräilyään.”

Byholm kertoo nuorena tutkijanalkuna nuhdelleensa pikku-Johania. Hän on syytellyt itseään siitä, että ei 1980- ja 1990-lukujen taitteessa “vieläkin pontevammin yrittänyt johdattaa pientä poikaa paremmalle polulle”.

“Olin silloin itsekin hädin tuskin aikuinen”.

”Mielestäni olisi ollut ensisijaisesti vanhempien asia opettaa lapsensa oikealle tielle.”

 

Johan rengasti ensimmäisen lintunsa, pesivän naakkaemon, 3.5.2006. Viimeinen rengastus, tuulihaukan poikanen, oli 28.6.2009. Käyttämättömät renkaat hän palautti vasta maaliskuussa 2012, linnunmunakokoelman takavarikon jälkeen.

”Hän on viimeksi leimauttanut lupansa vuonna 2008 eli vuonna 2009 hän on rengastanut ilman rengastustoimiston lupaa”, Valkama sanoo.

Rengastustoimiston johtaja sanoo, että Johan on rikkonut rengastajien eettisiä ohjeita.  Hänen on täytynyt tietää, että linnunmunien keruu on laitonta eikä pesiä saa häiritä kevään hautomisaikoina.

”Rengastajat koulutetaan, ja heille jaetaan ohjeet”, Valkama kertoo.

”He tietävät tasan tarkkaan, milloin pesille ei voi mennä ja milloin voi rengastaa.”

Munakokoelman alkuperän selvittänyt Etelä-Pohjanmaan ely-keskuksen biologi ja rengastaja Harri Hongell epäili omassa lausunnossaan, että Johan oli hankkinut rengastusluvan ”lähinnä silmänlumeeksi”.

”Luvanvaraisena rengastajana on varmasti ollut paljon helpompi ja turvallisempi liikkua pesillä, kun ihmiset ovat olleet tietoisia, että tutkija on työnsä ääressä eikä näin synny kovin paljon epäilyjä.”

Valkama pitää Hongellin epäilyä täysin mahdollisena.

”Se kuulostaa jopa loogiselta.”

 

Johanin laiton munankeräily on vääristänyt rengastustilastoja. Hän oli ottanut kahdesti munan kalasääsken pesästä. Uhanalaisen petolinnun pesällä saavat käydä vain ely-keskusten hyväksymät ja Luonnontieteellisen keskusmuseon valtuuttamat pesätarkastajat.

”Äärimmäisen vahingollista toimintaa”, Valkama sanoo.

Suomessa on rengastettu reilut kymmenen miljoonaa lintua sadan vuoden aikana. Rengastus palvelee tiedettä mutta edistää myös luonnonsuojelua. Rengastustoimiston johtaja pitää Johanin tapausta ”ainutlaatuisena katastrofina”. Tähän asti paljastuneet väärinkäytökset ovat olleet vähäisiä.

”On erittäin harmillista, että meidän keskuudessamme on ollut yksi mätämuna”, Valkama sanoo.

”Toimistolla tapaus on aiheuttanut suunnatonta mielipahaa, suuttumusta ja pettymystä. Meillä ei kuitenkaan juuri ole keinoja eikä valtuuksia lähteä tutkimaan luvanhakijoiden taustoja.”

Rengastus pohjautuu vapaaehtoisuuteen. Rengastajat maksavat itse kulunsa, toimisto toimittaa vain ilmaiset renkaat.

”Toiminta perustuu rengastajien keskinäiseen luottamukseen. Jos jotain poikkeavaa havaitaan, sen tiedon pitäisi kantautua myös meille toimistolle.”

Valkama sanoo, että rengastustoimistolla ei ollut ”mitään tietoa” Johanin laittomuuksista. Hän epäilee, että salaisuus säilyi pienessä piirissä syrjäisellä rannikkoseudulla.

”Tulevaisuudessa rengastajien vertaisvalvonnan merkitys varmasti kasvaa.”

 

Johanin nimi on muutettu. Hän kieltäytyi haastattelusta ennen marraskuun oikeudenkäyntiä. Suomen Kuvalehden numerossa 42/2014 on laaja selvitys siitä, miten Närpiön laiton linnunmunakokoelma paljastui ja miten sen alkuperä tutkittiin.