Miksi poliisi ahdistelee?

"Sukupuolisen häirinnän kasvu on havahduttanut meidät."

ahdistelu
Teksti
Petri Pöntinen
Julkaistu yli kolme vuotta sitten
SK 17/2007

Joka viidettä naispoliisia on ahdisteltu seksuaalisesti. Nyt sisäministeriö yrittää saada lähentelevät miespoliisit kuriin. Ministeri Anne Holmlundin (kok) mukaan työpaikoilla on syytä korostaa nollatoleranssia ja sen valvominen on esimiesten tehtävä.

Poliisi on suomalaisten silmissä rehti, reilu ja luotettava. Hän ei hötkyile eikä hätäile, mieluummin selvittää tiukat tilanteet puheella kuin pampulla. Kansalainen ei pelkää kadulla partioivaa konstaapeli reinikaista.

Mutta poliisilaitoksen uumenissa moni miespoliisi paljastaa toisen luontonsa.

Poliisiammattikorkeakoulun ja työterveyslaitoksen tutkimuksen mukaan joka viidettä naispoliisia on ahdisteltu seksuaalisesti työyhteisössä. Yksisuuntainen ja epämiellyttävä ahdistelu on sopimattomia eleitä, lähentelyä, seksin ehdottelua, säädyttömiä soittoja.

Pian julkaistava tutkimus paljastaa lisäksi, että reilu kolmannes naisista joutuu sietämään työtoverien rivoja, kaksimielisiä vitsejä.

Ero muihin työpaikkoihin on suuri. Työ ja terveys 2006 -julkaisun mukaan kolme prosenttia naisista on kohdannut töissä seksuaalista ahdistelua. Jos häirintä olisi kaikissa työpaikoissa yhtä yleistä kuin poliisissa, ahdistelua joutuisi sietämään lähes 300 000 naista.

Poliisilla on vaiettu puoli.

Lisää naisia – ja ahdistelua

Poliisin rivissä, miehistössä ja päällystössä, palvelee noin 800 naista. Poliisissa työskentelee kaikkiaan 2 800 naista, suurin ryhmä ovat toimistotyöntekijät. Myös he joutuvat sietämään sukupuolista häirintää mutta vähän vähemmän kuin naispoliisit.

Joka seitsemäs virkavallan edustaja on nainen, heidän määränsä on kasvanut viidellä prosentilla vuosikymmenessä. Samassa ajassa naispoliisien kokema seksuaalinen ahdistelu on noussut 15:sta 21 prosenttiin.

Kehitys kummastuttaa – ja huolestuttaa – poliisiministeriötä.

“Sukupuolisen häirinnän kasvu on havahduttanut meidät. Kuvittelimme, että ahdistelu vähenee, kun naisten osuus vahvistuu poliisissa”, sanoo hallitusneuvos Tiina Eränkö sisäministeriön poliisiosastolta.

Sukupuolinen häirintä on henkilökohtainen kokemus ja vaikeasti määriteltävä. Se minkä joku kokee lähentelyksi, on toiselle flirttiä.

Osa naispoliiseista kiistääkin koko ilmiön. He haluavat olla hyviä jätkiä, yhtä ronskeja elekieleltään ja vitseiltään kuin miehet. Mutta tässä poliisitutkimuksessa onkin selvitetty yksipuoliseksi koettua häirintää. Yhä laajempi joukko naispoliiseja tunnistaa ja tunnustaa ongelman, mikä näkyy kyselytutkimuksessa.

Tasa-arvoasiain neuvottelukunnan pääsihteeri Hannele Varsa pitää korkeita lukuja hälyttävinä. Sukupuolista häirintää tutkinut Varsa varoittaa tulkinnasta, että ahdistelun kasvu poliisissa kuvaisi vain uhrin asenteiden muutosta.

“Moni haluaa unohtaa häpeällisen, epämiellyttävän kokemuksen. Siksi kyselyt kertovat minimin, eivät koko totuutta.”

Rankka työ, rankat vitsit

Mikä sitten saa nuo ulospäin kohteliaat konstaapelit ja komisariot käyttäytymään talon sisällä sopimattomasti?

Poliisikulttuuria tutkinut Timo Korander on luokitellut poliisit avuliaiksi reinikaisiksi, intoileviksi virtahanskoiksi, kyynisiksi lyijytaskuiksi ja uratietoisiksi professionaaleiksi. Kaikkien ammattislangiin kuuluu karkea miehinen kielenkäyttö.

“Asenne on se, että rankkaan työhön kuuluu rankka kielenkäyttö”, poliisiammattikorkeakoulun yliopettaja Korander kertoo.

Tutkimus vahvistaa työn raadollisuuden. Lähes puolet naispoliiseista ja kolmannes miespoliiseista on joutunut kuulemaan asiakkaan suusta rivoa puhetta.

Mutta työtoverien ahdistelu ei kumpua vain arjen kovuudesta.

“Miespoliisien mielestä nainen kelpaa poliisissa sängynlämmittäjäksi ja kahvinkeittäjäksi”, eräs häirinnän uhri kärjistää.

Lue koko juttu SK:sta 17/2007.

Ministeri Holmlund naispoliisien häirinnästä: Esimiesten tulee valvoa nollatoleranssia

 

Juttu julkaistu 26.4.2007, juttua muokattu 10.2016 klo 14.57: jutun kirjoittajan nimi vaihdettu oikeaksi.