Liana ry:n hankekoordinaattori Eija Soini kirjoittaa seuraavassa kokemuksistaan kehitysyhteystyöstä: Se on pieniä askelia kohti parempaa elämää samalla kun miljoonat eurot katoavat.
”Hieno ja rohkea kirjoitus joka pisti ajattelemaan”, kiittää kommenteissa muun muassa nimimerkki Pekku. Kommentit löytyvät jutun lopusta. Osallistu keskusteluun!
Perustimme vuonna 2005 ystävien kesken kehitysyhteistyöjärjestön. Oli valtava halu lähteä auttamaan Kilimanjaron juurella eläviä viljelijöitä, joita haastattelin tutkimuksiani varten. Tunsin heidän ongelmansa, olin käyttänyt heidän aikaansa kyselemällä kaikenlaista. Nyt halusin viedä takaisin apua, joka ratkaisisi ainakin joitakin heidän ongelmistaan.
Autamme nyt kahtakymmentä noin kymmenhenkistä viljelijäryhmää rakentamaan sadevesitankkeja. Opetamme myös rakentamaan polttopuuta säästäviä keittimiä, jotka eivät savuta keittiötä.
Tankkien ja keittimien rakentaminen on mieleistä touhua kaikille. Kaikki haluavat tankin ja keittimen. Koetamme myös motivoida ryhmän jäseniä istuttamaan puita etenkin polttopuuksi. Mutta kukaan ei viitsisi millään istuttaa ja kastella. Liian pitkäjänteistä.
Itse asiassa ’kiristämme’ heitä, jotta saavuttaisimme heidän itsensä ryhmän sääntöihin kirjaaman päämäärän - että jokainen ryhmän jäsen istuttaisi vähintään 20 puuta projektin aikana. Ilman puun istutusta ei projektilta heru tukiaisia tankinrakennukseen.
Joskus saan niin sydämellistä palautetta, että saan kyyneleet silmiini.
Eräs vanha täti oli juuri saanut vesitankin ja oli siitä ikikiitollinen. Hän oli ostanut minulle lahjan. Sain perinteisen tansanialaisen naisen asun, johon kuuluu kaksi painettua puuvillakangasta, toinen vyötärön ympärille, toinen hartioille. Niissä on aina jokin osuva lause. Hän oli valinnut kankaat tekstin mukaan. Isoäiti luki minulle vapisevalla äänellään kankaasta: Kaikkivaltias Jumala antakoon sinulle menestystä ja onnea.
Toisinaan pidän palavat puheet ryhmän johtajille, kun vain muutama ryhmän jäsen vaivautuu tulemaan koulutukseen. Sopimuksemme on, että kaikki tulevat. Jos ei pääse tulemaan, on kerrottava syy ryhmän johtajalle. Odottelemme puoli tuntia yli määräajan. Sekin on sopimuksemme. Koulutus peruuntuu.
Olen ajanut melkein sata kilometriä, lähtenyt hyvissä ajoin aamulla kotoa, jotten myöhästyisi.
Palaan kotiin ennen puoltapäivää ja pauhaan turhautumiseni kotona kotiapulaiselle ja vahdille. Miksi oman elämänsä parantaminen on niin samantekevää täällä Afrikassa? Kukaan ei arvosta tietoa. Jos olisi rahaa tai tavaraa jaossa, kaikki tulisivat. Kotiapulainen ja vahti nyökkäilevät ja ymmärtävät. Huokaavat pettymyksestä ja puuskahtavat vihasta oikeissa kohdissa.
Parempi olisi lopettaa koko touhu ja palata Suomeen.
Menen mustan Labradorinnoutajani Eemelin luo ja silitän sen kiiltävää turkkia. En voi lähteä, koska en voi jättää Eemeliä. Kukaan ei ottaisi sitä, kukaan ei jaksaisi huolehtia siitä. Sillä on ollut jo vuosia kasvain ja se tarvitsee paljon huolenpitoa. En voi ottaa sitä Suomeenkaan, koska se on täällä tottunut niin erilaiseen elämäntapaan.
Operoimme Tansaniassa.
Viime kuussa julkaistiin tilintarkastusraportti viime vuoden Tansanian valtion varojen käytöstä.
Paikallishallinnot maksoivat yhteensä 4,1 miljoonaa euroa maksuja ilman tositteita. Ne maksoivat 290000 euron arvosta palkkoja niin sanotuille haamutyöntekijöille, eläkkeelle jääneille, irtisanotuille, kuolleille. 948 paikallishallinnon käyttämää kuittikirjaa veroista ja muista kerätyistä maksuista oli kadonnut.
Paikallishallinnot maksoivat 145000 euron edestä entisten työntekijöidensä velkoja, joiden takaajana paikallishallinto ei ollut. Paikallishallinnoilta jäi käyttämättä kolmasosa budjetistaan, 87 miljoonaa euroa.
Ei siis niin, ettei paikallishallinnoilla olisi rahaa ja siksi työntekijät istuvat päivittäin tuntikausia pöytänsä ääressä sanomalehteä lukien. Rahaa on, mutta sitä ei osata käyttää. Keskushallinto maksoi 191 miljoonaa euroa ilman tositteita. Se maksoi 900000 euroa palkkaa haamutyöntekijöille.
Tansanian keskuspankille maksettiin 24 miljoonaa euroa talouskriisin elvytyspakettina. Se oli tarkoitettu teollisuuden tukemiseksi. Listaa maksujen vastaanottajista ei ole.
Näissä keskushallinnon raportoiduissa ja raportoimatta jättämissä varoissa on mukana kehitysyhteistyövaroja. Massiivisesti korruptoitunut ja huonosti hallinnoitu maa jatkaa vuodesta toiseen kehitysavun vastaanottajana.
Edellisvuodelta tilintarkastaja raportoi selvittämättömiä maksuja 110 miljoonan euron arvosta. Ne periytyivät selvittämättöminä myös tähän uusimpaan raporttiin. Paikallisen omistajuuden tukemisen nimissä joku jaksaa vielä puhua budjettituen puolesta. Vuonna 2010 yleisen budjettituen määrä Tansanialle oli noin 400 miljoonaa euroa, noin 6,4 prosenttia valtion koko budjetista.
Tansania on Suomenkin kehitysyhteistyön pitkäaikainen lempilapsi. Suomen osuus budjettituesta oli 15 miljoonaa euroa.
Meidän yhdistyksemme viime vuoden budjetti Tansanian projekteille oli 32000 euroa. On ollut valtava työ saada se kasaan. Amerikkalainen rahoittajamme kyselee aina pitkän listan lisäkysymyksiä, vaikka projektisuunnitelma on niin hyvä kuin sen nyt ammattilainen tohtorintutkinnolla pystyy kirjoittamaan.
On hyvä, että kysyy, jotta tietävät 20000 euron budjetin menevän perusteltuun käyttöön. Sitten raportoimme pientäkään yksityiskohtaa unohtamatta. Laitamme valokuvia tekstin sekaan. Pidämme nettisivut ajan tasalla. Kirjanpito on sentin tarkkuudella oikein. Työ tehdään osittain vapaaehtoistyönä.
Samaan aikaan hupenevat sadat miljoonat eurot.
Vuosien varrella olen havainnut nurinkurisen tosiseikan: Mitä suurempi budjetti, sitä suurpiirteisempi suunnitelma ja epämääräisempi raportti; mitä pienempi budjetti, sitä tarkempi suunnitelma ja yksityiskohtaisempi raportointi. Olen vakuuttunut, että tämä heijastuu tulosten hinta-laatusuhteena.
Me ehdollistamme tukemme, jotta pääsemme yhteiseen pieneen päämääräämme: jokaisen on istutettava vähintään 20 puuta. Avunantajavaltio ei uskalla ehdollistaa. Se vain neuvoo. Se pelkää tulevansa leimatuksi vanhanajan siirtomaavallaksi - ja antaa rahojen valua vääriin taskuihin.
Monia kiinnostavat prosentit, annammeko kehitysyhteistyöhön 0, 5 prosenttia vai pääsemmekö suositeltuun 0,7 prosenttiin. Tässä massiivisen tehottomassa, korruptoituneessa ja epäpätevässä maailmassa kahden kymmenyksen ero ei ole oleellinen.
Oleellisinta olisi kaikin keinoin pitää huolta siitä, että kehitysapuvarat tulevat käytetyksi tehokkaasti ja ettei niitä anneta budjettitukena maille, jotka törkeästi väärinkäyttävät varojaan.
Olen periaatteessa myönteinen kehitysyhteistyölle. Lähes koko yksitoistavuotinen työkokemukseni on ollut joko kehitystutkimusta tai kehitysyhteistyötä. Siitä on tullut ammattini ja sitä teen.
Kuitenkin, mitä kauemman kehitysyhteistyötä teen, sitä skeptisemmäksi muutun. Ongelmat ovat mittakaavaltaan valtavat, ja ne suurenevat jatkuvasti kontrolloimattoman väestönkasvun myötä.
Pienellä kansalaisjärjestön budjetilla ei saa suuria aikaan, vaikka kuinka kovasti yrittäisi. Ne joilla on sadat miljoonat käsissään, eivät taas välitä. Kannattaako vielä yrittää ja miten?
Eemeli on nyt yksitoista ja puoli vuotta, vanhus, jota kävelytämme hissukseen Moshin kuoppaisilla teillä kaksi kertaa päivässä, jotta se pysyisi liikuntakykyisenä mahdollisimman pitkään. Labradorit eivät yleensä elä yli kolmeatoista vuotta.
Olen suunnitellut nyt kaksi kahden vuoden projektia alkamaan vuonna 2012. Ajattelin, että meidän molempien rupeama loppuisi suunnilleen samaan aikaan.
Eija Soini
Kirjoittaja on Liana ry:n hankekoordinaattori.
Juttu julkaistu 12.5.2011 klo 21:30, muokattu 14.5. klo 20.52.
Saat uusimmat, kiinnostavimmat ja puhutuimmat aiheet
kerran viikossa suoraan sähköpostiisi.
Kyllä Suomi maksaa! Käteinen ottaa pikavipin jotta Afrikan nälkäisille saadaan ruokaa!
Yhdyn edelliseen kommenttiin. Komeaa siviilirohkeutta kirjoittaa asioista niin kuin ne ovat. Kaunistelematta. Kiitokset Eijalle tästä suoraselkäisyydestä.
Masentavaa. Ja mahtavaa! Jälkimmäistä se että on noin upeita ihmisiä jotka yrittävät auttaa ja ovat löytäneet erittäin hyviä keinoja siihen.
Kehitysavun ehtona täytyy olla se että jos se on budjettiapua, että budjettimenot raportoidaan. Siis seuranta on ehdottoman välttämätöntä - nykyisellään tuemme ainoastaan korruptiota ja kirjanpidon puutetta.
Olisi mahtavaa jos 0.05%:mme menisi kaikki suomalaisille jotka lähtevät viemään sen rahan ja tarkoitetun avun perille, ihan palkkaakin siitä saaden. Ajattele kuinka monta vastaavaa projektia miljoonillamme voitaisiin rahoittaa.
Uskomatonta että Afrikassa voi elää yhtään kukaan tuollaisella tehottomuudella.
Itse olen ollut Ugandassa jokusen kuukauden töissä. Eija Soinin kuvaus voisi hyvin olla myös Ugandasta. Kehitysyhteistyöhön en laita toistaiseksi enää penniäkään, sen verran silmiä avaava kokemus oli.
Juuri näistä syistä apu kannattaa kohdistaa niille kansalaisille, jotka ovat ITSE AKTIIVISIA ja hakevat rahoitusta investoinneilleen mikrolainojen kautta. Tutustukaa esimerkiksi sivustoon http://www.kiva.org/ . Homma toimii ja lainatut rahat voidaan (yleensä tapahtuvan) takaisinmaksun jälkeen lainata uudestaan jollekin toiselle.
”Oleellisinta olisi kaikin keinoin pitää huolta siitä, että kehitysapuvarat tulevat käytetyksi tehokkaasti ja ettei niitä anneta budjettitukena maille, jotka törkeästi väärinkäyttävät varojaan.”
Olen samaa mielä. Eräässä kehitysyhteistyöprojektissa me suomalaiset työntekijät tivasimme isäntäorganisaatiolta kuitteja ja kirjanpitoa, kun oman laskumme mukaan alkuvuodesta kassassa piti olla rahaa.
Tarve oli ostaa varaosia käytössäoleviin koneisiimme. Näitä varaosia (laakerit, yms.) sai ostaa paikalliskaupasta. Kirjanpitäjä veti tyhjän pöytälaatikon auki ja ilmoitti ettei ole rahaa,
Ulkoministeriön
virkamies X kuuli asiasta kuukausiraportoinnin yhteydessä ja ilmoitti meille että; ”Ei saa sekaantua paikallisasioihin. Ette ole siellä tilejä tarkastamassa.”
Projektin sujuvuuden vuoksi keräsimme oman kolehdin ja ostimme omilla rahoilla tarvittavat varaosat. Sen jälkeen meni usko kehitysyhteistyöhön ja apuun.
Mukavaa huomata, että edelleen on ihmisiä, jotka kertovat asioista niiden oikeilla nimillä.
Onnea ja menestystä valitsemallasi polulla,
Jarno
Näinpä juuri. Itsestäänselvyys.
Upeaa että rehellisyys ja totuus voittavat lopulta tässäkin asiassa. Totuus voittaa aina.
Teit Seija juuri itsestäsi persona non gratan virallisen kehitysyhteystyön silmissä. Kunnioitettavaa ja ennen kaikkea harvinaista suorapuheisuutta ja rohkeutta.
Hieno ihminen, sairas mafia. Afrikka paranee, jos sitä ei keinotekoisesti yritetä tuhota ''apukeinoilla'' tottakai väkeä kuolee jos tuet lopetetaan, mutta kuolee vielä enemmän jos nykyistä jatketaan koska sinne syntyy 80 miljoonaa lisää joka vuosi. jos afrikka suljettaisiin omaan piiriinsä, sen väestömäärä tippuisi siihen minkä sen manner elättää, ja kaikenlainen maahanmuutto lopetettaisiin, niin afrikan älykkäin kansanosa ei valuisi eurooppaan, vaan alkaisi elvyttää synnyinseutujaan.
Jos miettii, niin eikö koko kehitysapuhomma jotenkin ehkä muistutta vähän meidän omaa tilannetta? Täällä pohjolassakin EU -rahoja vaikuttaa käytettävän joskus miten sattuu samalla kuin kansainväliset suuryhtiöt imee luonnonvarat ja oma-aloittelisuuden perustat/resurssit …
”Artikkelin” kirjoittaja on varmasti aikoinaan tehnyt aitoa työtä kehitysmaiden ihmisten hyväksi. Tämän johdosta herääkin kysymys, mikä on saanut tällaisen ihmisen vajoamaan niin alas, että edes suoranaisesti rasististen asenteiden ilmaiseminen ei näytä tuottavan hänelle mitään vaikeuksia.
Ymmärrän kyllä, että missä tahansa työssä - kehitysapuprojektit mukaan lukien - joutuu välillä pettymään. Turhautumista tulee varmasti. Mutta vielä vuosi sitten ei olisi tullut kysymykseenkään, että kehitysaputyön piirissä oleva ihminen voisi turhautumisensa seurauksena lähteä julkaisemaan tällaista selvää
rasismia. Onko surullinen vaalitulos ja sitä edeltänyt rasismia ihannoiva keskustelu Suomessa luonut todella sellaisen ilmapiirin, että kehitysaputyöntekijätkin voivat jo kokea oikeudekseen rasismin levittämisen?
”Mutta kukaan ei viitsisi millään istuttaa ja kastella. Liian pitkäjänteistä.”
”Miksi oman elämänsä parantaminen on niin samantekevää täällä Afrikassa? Kukaan ei arvosta tietoa. Jos olisi rahaa tai tavaraa jaossa, kaikki tulisivat.”
Tällainen kirjoittelu leimaa todella kaikki Afrikan mustat ihmiset laiskoiksi, tyhmiksi, vastuuttomiksi, pitkäjänteettömiksi, tietoa arvostamattomiksi ja rahan ja tavaran ahneiksi. Eivät ne sellaisia ole. Afrikan ongelmat johtuvat länsimaisten riistäjien aiheuttamasta Afrikan tahallisesta kurjistamisesta, aikaisemmin orjakaupasta, ja nykyään silmittömästä rasismista. Suomi ja suomalaiset ovat näihin ongelmiin aivan yhtä syyllisiä kuin muutkin Afrikkalaisilta riistettyjen varantojen siivellä nykyään elävät länsimaiset kapitalistit ja porvarit.
Nyt rasismille on saatava loppu! Ei yhtään enää! Onneksi perussuomalaisten jättäminen oppositioon antaa edes hiukan uskoa siihen, että tässä maassa on vielä tulevaisuutta jäljellä. Kehitysapu on vihdoinkin nostettava kansainvälisten suositusten tasolle. Jos Suomella ei ole mahdollisuutta auttaa Afrikkaa edes niin paljon, että ne puut saataisiin sinne istutettua kehitysapuvaroilla, niin sitten Suomen tulee tarjota afrikkalaisille mahdollisuus turvapaikkaan Suomesta. Jos Suomeen saataisiin huomattavasti nykyistä enemmän afrikkalaistaustaisia ihmisiä, avautuisivat silmät ehkä vähitellen siihen, että he ovat varmasti aivan yhtä ahkeria ja älykkäitä kuin kuka tahansa muu maapallon ihminen, rasisteista puhumattakaan.
Anteeksi jos vuodatin liian pitkään, mutta rasismia vastaan on taisteltava koko ajan joka paikassa, missä siihen törmää.
Tuleeko monellekin yllätyksenä ? Ei kehitysmaissa osata käyttää rahaa tai rakentaa toimivaa infrastruktuuria saatikaan toimivaa poliittista systeemiä. Sinne pitää mennä itse työntämään sormet multaan eikä lähettää rahakuoria suomenlipulla varustettuina.
Ja tämä rohkeus, joksi suorapuheisuutta te kommentoijat kutsutte kertoo vain miten surkeassa tilassa tämä meidän mediamme on.
KERRANKIN tulee järkevää tekstiä ja se on ilmeisen joukosta eroavaa verrattuna HS:n ja iltalehtien sun muiden sensuroituun roskaan.
Kiitos, Eija (sukunimea en uskalla kirjoittaa, niin vihattu sana se Suomessa on)
Kirjoitit viime hetkella. Kesakuun alusta lahtien ei kirjoitustasi olisi julkaistu.
Ja nyt nakyvissa olevista kommenteista vain RASISMIA VASTAAN olisi hyvaksytty.
Nimimerkki RASISMIA VASTAAN: Kovin olet tynnyrissä kasvanut, jos tätä viestiä et aiemmin ole kuullut. Samaan tulokseen tulee jokainen auttaja, joka vilpittömästi haluaisi auttaa Afrikkaa. Oman edun tavoittelijat sitten kaunistelevat miten kaunistelevat.. Se ei tosiasioita muuta.
Nimimerkille RASISMIA VASTAAN:
Näinkö se kehitysyhteistyöhomman panos-tuotos mielestäsi kehittyy Vedetään heti se kuuluisa rasistikortti pöytään kun mennän asian ytimeen, ollaan kriittisiä ja löydetään se perimmäinen syy tehottomuuteen. Ihmetyttää vaan tuollainen yksisilmäinen maailmankatsomus.
No, lähdinpä tähän trolliiin mukaan minäkin.
Kirjoittaja voi lohduttautua aina sillä että ainakin yhden koiran osalta hän teki varmasti hyvä työn.
Kokemuksistaan muuten voisi kirjoittaa kirjan ylläolevan teesin mukaisesti, jokohan alkaisi avautua silmät mihin se 1 miljardi euroa suomalaisten veronmaksajien rahoja oikein tuupataan kun kehitysavusta on kyse.
Kirjoittaja voi lohduttautua aina sillä että ainakin yhden koiran osalta hän teki varmasti hyvä työn.
Kokemuksistaan muuten voisi kirjoittaa kirjan ylläolevan teesin mukaisesti, jokohan alkaisi avautua silmät mihin se 1 miljardi euroa suomalaisten veronmaksajien rahoja oikein tuupataan kun kehitysavusta on kyse.
Tässäkin hankkeen kohteessa näkyy, mitä sosiaalisen pääoman puute tarkoittaa. Varoja syytäminen ei auta kipeimmin tukea tarvitsevia. Tuki menee kuormasta syövien säkkiin.
Väärinkäytösten kritisointi ei ole rasismia, päinvastoin.
Eikä tämä ilmiö ole ongelma yksinomaan kohdemaissa. Kuinkahan suuri leegio Suomessakin elää julkisilla kehitysvaroilla helpossa ja hyväpalkkaisessa työssä tai puuhastelussa. On rakennettu organisaatioita, joiden ylläpitäminen on merkittävä osa kehittyville maille myönnetystä tuesta. Tämä joukko on kovaääninen sakki, joka vaatii tuen määrän kasvattamista. Paremmin heikoimmassa olevia voisi auttaa toimintaa tehostamalla ja varojen käytön seurannalla.
Hienoa, että on vielä ihmisiä, jotka yrittävät auttaa paikan päällä. Masentavaa, ettei se toimikaan.
Toivon hellyyttävälle Eemelille hyvää loppuelämää ja teille molemmille hyvää kesää!
Mitäpä sitä auringon mukavasti paahtaessa turhaan töitä tekemään, kun valkoinen (orja) kantaa jyväsäkit kylän keskelle lentävällä hulahulakoneella ja hymyilee päälle - kyllä se ne puutkin istuttaa, kun vaan tarpeeksi kauan odotellaan.
Mielestäni Kiinan malli on tällä hetkellä tehokkain yritys saada Afrikkaan jotain järjestystä. Tosin Kiinan intresseissä ei suoranaisesti ole vakaus vaan globaali halpatuotantomonopoli. http://webcache.googleusercontent.com/search?q=cache:dh _6Z5tI9yUJ:www.sask.fi/%40Bin/275708/Kiina%2520ja%2520Af rikka%2520tiivistelm%C3%A4.rtf+kiina+teollisuus+afrikka& amp;cd=4&hl=fi&ct=clnk&gl=fi&client=fire fox-a&source=www.google.fi
P.S.
RASISMIA VASTAAN - kohtalainen trollaus.. aloin tosin kyllä epäillä, oletko sittenkin Ruotsin lehdistöä.
Olisi mielenkiintoista kuulla millaista vastekirjoitusta tähän tulisi, jos joku kehitysavun järkevä puolustelija alkaisi.
Muuten, joo paska tilanne. Mut hei, vaalit kertoivat että ei sitä kannata muuttaa; kansa on puhunut.
Ja nyt napsautan sarkasmi-laitteeni offille.
Minusta, idealistista, on tullut täysin kyynikko kehitysavun suhteen, ja yleensä kaikkien ”hyväntekeväisyys”-keräysten. Rahat valuvat aivan muualle kuin niiden taskuun joille ne on tarkoitettu. Välikäsinä toimivat itse avustusjärjestöt joiden palkkoihin ja muihin juokseviin kuluihin katoaa valtava osa tuotoista. En edes väitä että kukaan vetää välistä, palkka- ja muut kulut nyt vain ovat suuria länsimaissa. Sitten tulee paikallishallinto joka, juuri kuten artikkelissa lukee, ottaa välistä minkä kerkiää. Sen jälkeen on jäljellä rippusia, joista pitää vielä maksaa lahjuksina paikallisille kyläpäälliköille,
kapinakenraaleille jne.
Anna apua vain sellaisille järjestöille joiden tiedän varmasti toimittavan rahani ihan perille asti kohtuullisin kustannuksin. En tiedä yhtäkään ”kehitysyhteistyötahoa” joka niin tekisi, edes Unicef ei vie tarpeeksi rahastani perille asti. On huomattava että maksan Unicefin kulut veronmaksajana, joten lasken myös ne maksamiini avustuksiin.
Niin, ja nimimerkki RASISMIA VASTAAN on vain idealistinen pöljä, joku urbaani viherpipertäjä jolla ei ole hajuakaan maailman asioista.
Syvä kunnioitus sekä Eijaa kohtaan yllämainituista syistä että myös nimimerkille ”RASISMIA VASTAAN”, jonka kommentista en vielä 3. lukemisenkaan jälkeen ole aivan varma onko kyseessä trolli vai ei. Yksikään erillinen lause ei ole trollaava, mutta kokonaiskuva on sitä vahvasti. Nice piece of troll art!
Joskus on sanottu, että suomalaisten tekemän kehitysyhteistyön tärkein tehtävä on kansainvälistää suomalaisia. Tässä esimerkkitapauksessa siinä ei näköjään onnistuttu.
Hyvä kirjoitus, antaa aihetta ajatteluun.
Rasismia vastaan on ihan hakoteillä, ei ilmeisesti ole käynyt/elänyt pitkään muualla kuin Suomessa. Jos Suomeen todella rahdattaisiin muutamia kymmeniä tuhansia 'puunistuttajia', voisi ääni kellossa pian muuttua. Sitä paitsi kirjoituksessa ei yhtään kertaa käytetty rasistista sanaa kuvaamaan 'puunistuttajia'.
Jotain tällaista olen aina kuvitellut tapahtuvan noille kehy-rahoille, joten en ole aktiivisesti mitään lisää sinne antanut. Surettaa myös verovaroista menneet/menevät eurot.
Toisaalta olen vahvasti sitä mieltä, että autettavia pitää auttaa heidän omassa maassaan.
Hyvä ja mielenkiintoinen kirjoitus.
Ihmetyttää tämä, ettei kehitysavussa vieläkään ole kunnollisia kontrolleja, kun tästä ongelmasta on puhuttu jo vuosikymmeniä. Voiko sitä nyt tansanialaisia syyttää kirjanpidon puuttumisesta jos kehitysavun antajat eivät sitä vaadi.
Nuo Gogolin kuolleet sielut eivät muuten ole vain tansanialaisten riesa, niitä tapaa ihan Suomessakin. Niitä ilmaantuu heti kun kirjanpitovelvoite herpaantuu ja vaaditaan papereihin henkilömääriä ilman tarkkaa seurantaa.
Ongelmaan on mitä luultavimmin johtanut vaatimus hallintokulujen minimoinnista. Eihän ole mitään järkeä
antaa tukea, jos suurin osa siitä menee hallinnointiin, vai mitä? Kaikkein ”tehokkaimmin” päästään, kun ei hallinnoida lainkaan vaan vain siirretään rahat tilille. Siten kaikki menee avustuskohteelle eikä avustusorganisaation pyörittämiseen. Varmasti.
Ongelma tietysti on, että jos avustusorganisaatioille syydetään löysää rahaa, ne tuppaavat paisumaan kuin pullataikina ja omasta tilinpidosta tulee ”tansanialaistyyppistä”.
Epäjohdonmukaiselta vaikuttaa se, että tämän pohjalta ollaan monissa kirjoituksissa yleistämässä Tansanian ongelmat kaikkeen kehitysapuun. Jos apu toimii jossain maassa paremmilla järjestelyillä, se ei lakkaa toimimasta siellä sen vuoksi, ettei se toimi Tansaniassa huonolla järjestelmällä.
Kiitokset kirjoituksesta, erityisesti rohkeudesta kirjoittaa se omalla nimellä. Nimimerkki RASISMIA VASTAAN on selvä trolli. Olisit jättänyt sen ”ahkerien puunistuttajien” Suomeen tuomista käsittelevän kappaleen pois ja ottanut rasistikorttipakasta vain pari korttia ilman että levität koko pakan pöydälle, niin olisi mennyt paremmin läpi.
Kehitysyhteistyössä tulisi valvontaan käyttää nykyisestä 1000 miljoonasta eurosta ainakin 5%:ia. Nyt valvonta on käytännössä olematonta. Kun kaivo on saatu kylään, kuukauden kuluttua sen tiilet tai rengas on uusiokäytössä, metalliosat myyty romukauppiaalle ja
itse kaivo yleisenä vessana ja jäteastiana. Kun ihmisiä on paijattu vuosikymmeniä, heiltä on mennyt täysin oman yrittämisen halu. Kirjoituksesi tuo hyvin tämän ilmi, että hölmö töitä tekee, kun hyödyllinen idiottti tekee sen hänen puolestaan, kun tarpeeksi odottaa.
Hyvä ja oikeisiin asioihin kriittisesti suhtautuva teksti. Mikäli hyvän hallinnon peruskriteerejä ei onnistuta täyttämään ja avunantajilla ei ole työkaluja tai uskallusta haastaa etelän kumppaneitaan siihen liittyvissä asioissa on vaikea kuvitella, että tuloksia saataisiin aikaiseksi vaadittavassa mittakaavassa tai että ne olisivat pysyviä.
Prosenttien kymmenyksistä puhuttaessa kehitysyhteistyömäärärahojen kontekstissa on totta, että nykyisen avun vaikuttavuus, tehokkuus ja haaskuu vaatisivat vähintäänkin yhtä suurella intohimolla varustettua paneutumista. Yleisesti määrärahojen riittävyyteen
kansainvälisellä tasolla voitanee kuitenkin todeta, että sitä ei ole riittävästi ja/tai se ei kohdistu parhaimmalla mahdollisella tavalla.
Itsekin kehitystyötä tekevänä ymmärtää hetkittäisen turhautumisen määrän, varsinkin jos makro tasolla muutosta, ainakaan parempaan, ei meinaa tulla. Toisaalta avunantajienkin tulisi katsoa yhdessä isoon peiliin, kun koordinoitua toimintaa yhdessä rintamassa avunsaajien haastamiseksi esimerkiksi korruption kitkemiseksi, joka on usein harmaalla alueella pävänvalossa tapahtuvaa toimintaa, ei saada aikaiseksi. Tällöin avunsaaja voi parhaimmillaan alkaa ”kilpailuttaa” donoreita keskenään sen perusteella, että mistä rahaa saadaan helpoimmilla ehdoilla ja pienimmillä velvoitteilla käyttöön. Kaikilla on kuitenkin paine saada kehitysyhteistyömäärärahat käytettyä. Jokseenkin perverssiä toimintaa, mutta silti todellisuutta.
Se mikä kuitenkin paistaa Eijan tekstissä läpi on se, että hän ei kuitenkaan ole menettänyt uskoaan ihmisiin. Hallinnon ja historian tuoma taakka tihkuu läpi jokapäiväisessä työssä, mutta ilon hetket ja onnistumiset pitävät kuitenkin koneet käynnissä.
Moni kiittelee kuinka oli ”silmiä avaava ja ajatusta herättävä” kirjoitus.
Mutta moniko näistä oikeasti ajattelee mitään?
Myöntäisivät rehellisesti että ”olipa kivasti vanhaa tuttua ja turvallista (ahdasmielistä) ideologiaa vahvistava kirjoitus”.
Nyt ei tarvitse ikävästi ajatella afrikkalaisia ihmisinä, ja voi kivasti olla hyvällä omalla tunnolla ahne jatkossakin. Nythän se on taas ”perusteltua”.
Tiesittekö että valkoihoinen ihminen eroaa mustaihoisesta vain melaniinin tuotannossa?
Ollaan siis ihan yhtä tyhmiä, laiskoja ja ahneita ympäri maapallon.
Hieno ja suoraselkäinen kirjoitus! Kerrankin joku, joka on oikeasti noissa hommissa, uskaltaa kertoa kuinka asiat on. En voi tosin sanoa, etteikö nämä kirjoittamasi jutut olisi ollut yllätys.
Katsokaa vain kun tämä uusi ja upea hallituksemme taas syytää rahaa samaisiin paikkoihin ja varmasti vielä kertovat rinta rottingilla kuinka kehitysapua on nostettu.
Ei kannettu vesi kaivossa pysy. Kysy ei ole mistään rasismista, vaan ilmiselvästä kulttuurierosta, väkipakollako se pitää 'auttaa' kerran ei itse luemma pätkääkään kiinnosta aktivoitua olojensa parantamiseen. Vastaavaa flegmaattisuutta ei länsimaissa katseltaisi missään yhteydessä sekuntiakaan, pl. ehkä täkäläinen sosiaalitukiverkosto.
Eihän tämä oikeastaan kerro kuin siitä että köyhillä alueilla on voimassa raaka anarkokapitalismi. Eli otetaan mitä voidaan, ja alimmalla tasolla se meinaa sitä että panoksia ei laiteta kestävään kehitykseen koska se ei tuo ruokaa pöytään tänään tai ensi viikolla, ja ne istutetut puutkin vie se joka ne kehtaa ensimmäisenä hakata. Ongelma on koulutuksen puutteessa ja bruttokansantuotteen pienuudessa - on tutkittu että löytyy selkeä raja bkt:lle jonka jälkeen demokratia on juurrutettavissa ja korruptio laskee. Sitä ennen tilanne on tämä, eli jokaisella tasolla lähtien sieltä maanviljelijöistä ja
päätyen valtion byrokraattiin ja hallitsijaankin ajatellaan että miten minä hyödyn tästä juuri nyt, koska tarvitsen hyötyä nyt, en 10v päästä.
Meillä on pörssiyhtiöissä kvartaalitalous, afrikassa päivätalous - näillä ei loppujenlopuksi ole eroa paljonkaan kun jatketaan ajatusta mihin äärimmäisyyksiin viety kapitalismi vie köyhissä oloissa joissa ei ole sosiaaliturvaa, kaikille yhdenmukaista oikeutta koulutukseen jne. mistä me nautimme. Mutta tämän ei pitäisi tarkoittaa sitä että luovutetaan, nostetaan kädet pystyyn ja todetaan että pitäkää maanosanne, meitä ei kiinnosta ettekä ole tervetulleita meille.
Europpalaisten kehitysapupäättäjien ongelma on se, että he eivät pysty ymmärtämään afrikkalaista ”sielunmaisemaa”. Afrikasta ei ole löytynyt samalla tavalla järjestäytyneitä atruitistisia yhteiskuntia kuin mualta, vaan siellä on operoitu erilaisilla tavoilla. Eurooppalaiset pystyvät toisiaan (Esim. Marshall-apu) ja aasialaisia yhteiskuntia, mutta he eivät ymmärrä miten afrikkalaiset toimivat saadessaan kehitysapua.
Itselläni on aivan samanlaisia kokemuksia Tansaniasta reilut kymmenen vuotta sitten. Luovuin kehitysyhteistyöurasta kokemusteni vuoksi. Varsinkin, kun Suomessa ei haluttu kuulla mitään ongelmista, olisi vaan pitänyt kehua paikallista yritteliäisyyttä ja pitää yllä myönteistä kuvaa.
Kiitos rehellisestä kirjoituksesta. Kuplia ja huijauksia on niin paljon, että rehellisyys on nouseva trendi. Kehitysyhteistyön rinnalla ja sen ehdoksi pitäisi asettaa myös hyvä hallinto- ja kirjanpitotapa.
Jospa kiinalaiset onnistuisivat Afrikassa paremmin. He eivät kaada sinne kehitysapua, vaan kehittävät suuria, pitkäjänteisiä rakennusprojekteja. Kun kolonialismin taakka ei paina, he voivat suhtautua afrikkalaisiin normaalin kansainvälisen kanssakäymisen keinoin.
http://suomenkuvalehti.fi/jutut/ulkomaat/kiina-valloitt aa-afrikkaa-pala-palalta
Eija Soinin aikaisempi kirjoitus köyhyyden poistamisesta on myös ajatuksia herättävä.
Nimimerkille 2015: Olen itse asiassa onnistunut auttamaan kahta muutakin koiraa!:-) Naapurimme pitivät koiraansa yhden neliön kopissa suljettuna yöt ja päivät. Sinne teki hätänsä ja nukkui niiden päällä. Onnistuin suostuttelemaan, että rakentaisin aitauksen. Nyt on koira juossut innoissaan aitauksessa vapaana yli puoli vuotta ja koppiin pääsee edelleenkin nukkumaan kun tarvii. Viime lauantaina rakensin paikallisen rakentajan kanssa koirankopin nuorelle naaraskoiralle, jota pidettiin lyhyessä kettingissä kuraisessa paikassa; ei mitään kuivaa ja puhdasta paikkaa maata. Aamuisin tärisi kylmästä läpimärkänä.
Nyt on koppi ja siellä Maasai 'shuka' (lannevaate) lattialla. No, tämä on kivasti asian vierestä.
Kiitos hyvistä kommenteista muillekin.
Nuo tilintarkastusraportit löytyvät Internetistä osoitteesta: http://www.nao.go.tz/index.php?monthno=5&year=2011. Ei siis mitään salaisia raportteja. Läpinäkyvää toimintaa. Mutta valitettavasti läpinäkyvyys ei sinällään ratkaise huonon hallinnon ongelmaa.
Tämä kirjoitus ei ainakaan minun lukutaidollani ollut lainkaan rasistinen. Missään ei todettu, että paikallisten kansalaisten rotu vaikuttaisi tilanteeseen millään lailla. Ei ole rasistista sanoa: ”Olen työskennellyt tässä työssä ja nähnyt, ettei se toimi.” Sen sijaan rasistista olisi sanoa: ”Neekerit eivät saa mitään aikaan, koska ovat mustia.” ja näinhän ei tekstissä sanottu.
Epäkohtiin saa (ja pitää!) puuttua, jos niitä on ja kehitysapuohjelmissa niitä tuntuu olevan vähän joka kohdassa. Hölmöähän se on, että ”suvaitsevaisin” kansanosa osoittaa sormella ja kiljuu kauhuissaan: ”Rasisti”, kun joku rohkenee sanoa, ettei nykymeiningillä kovin tehokkaasti ihmisiä auteta.
Voit osallistua keskusteluun, kun olet rekisteröitynyt käyttäjäksi ja kirjautunut sisään.
Hetkinen tilausta käsitellään.
AK kirjoitti:
Sanattomaksi vetää että joku viitsii omalla nimellään kirjoittaa kriittistä tekstiä kehitysyhteistyön määrärahoista ja tehottomuudesta. Vaikka Eija Soini on luultavasti tätä myöden kirjoittanut itsensä ulos noista kuvioista on ainakin minun nostettava hattu pois päästä moisen kansalaisrohkeuden edessä.