Lihava riita päättyy laihaan sopuun – Ilmavoimien koulukonekauppa oli täynnä erikoisia käänteitä
Saksalainen valmistajatehdas valitti eduskunnalle koneidensa valinnasta mutta on nyt taipumassa osittaiseen yhteistyöhön ostajien kanssa.
Suomen ilmavoimien kotimaisten Vinka-alkeiskoulukoneiden korvausprosessi on ollut omalaatuinen näytelmä.
Ensin sopivaa ja sopivan hintaista konetta ei löydetty mistään.
Sitten päädyttiin ostamaan Britanniasta käytettyjä, suorituskyvyltään vaatimattomia mutta ilmavoimien perustarpeet täyttäviä koneita.
Sitten niiden valmistaja lähestyi suoraan Suomen eduskuntaa ja ilmoitti, että valinta oli väärä.
Niinpä valmistaja ei tarjoa Suomeen tuleville koneilleen tuotetukea eikä halua ylipäätään olla missään tekemisissä koko asian kanssa.
Uusimmassa käänteessä valmistaja kuitenkin käänsi takkinsa ja ilmoitti sittenkin tekevänsä suomalaisille tarjouksen koneiden osittaisesta tukemisesta.
Kaikki nämä dramaattiset käänteet nähtiin hankintaprosessissa, joka sotaväen mittakaavassa on nappikauppaa.
Koneet maksoivat 6,6 miljoonaa euroa ja niihin tehtävien muutostöiden arvioidaan maksavan suunnilleen saman verran.
Noin kymmenen miljoonaa euroa on 0,1 prosenttia ilmavoimissa tekeillä olevan jättikaupan eli Hornetien korvaajien karkeasti arvioidusta hankintahinnasta.
Toivottavasti ongelmien suuruusluokka ei ole verrannollinen kaupan kokoon.
Ilmavoimilla on kaikkiaan 30 silloisen Valmetin suunnittelemaa ja rakentamaa Vinkaa. Koulutus niillä alkoi 1980, aluksi ilmavoimien ja sittemmin alihankintana Patrian toimesta. Koneista alkoi kuitenkin aika jättää.
Ilmavoimat halusi Vinkan seuraajaksi koneen, joka testaisi tulevien sotilaslentäjien kelpoisuutta lentokoneen ohjaajiksi. Sitä ei voi luotettavasti todentaa muuten kuin lentämällä.
Samalla haettiin kuitenkin myös konetta, joka tarjoaisi ensimmäisen askelman Hornetin puikkoihin johtavalla koulutusportaikolla.
”Me halusimme tavallaan korvata Vinkan uudemmalla Vinkalla”, sanoo puolustusvoimien logistiikkalaitoksen kakkosmies, insinööriprikaatikenraali Kari Renko.
Sopivaa uutta konetta ei löytynyt.
Yksi ehdokkaista oli liian ahdas Suomen salskeille lentäjänuorukaisille.
Toinen, saksalaisen Grobin potkuriturpiinikone G120TP, oli suomalaislaskelmien mukaan liian kallis.
Oli pakko lähteä käytettyjen koneiden markkinoille.
Niiltä löytyi samaisen Grobin mäntämoottorilla varustettu, vanhempi versio G115E. Sen suurin käyttäjä on Babcock-niminen suuryhtiö, joka antaa alkeislentokoulutusta Britannian sotilaslentäjille.
Yhtiöllä oli 117 tällaista konetta. Niiden tarve oli vähenemään päin.
Babcock sopi suomalaisten kanssa 28 koneen kaupasta.
Grob piti valintaa epäonnistuneena. Yhtiö yritti oman kertomansa mukaan pitkään järjestää palaveria hankinnan valmistelijoihin.
Kun yhteyttä ei syntynyt, Grob reagoi epätavallisella tavalla. Se lähetti eduskunnan puolustusvaliokunnalle kirjeen, jossa kauppa tuomittiin jyrkästi.
Kirjeen mukaan valmistajatehtaan tavoitteena on pienentää käytössä olevien G115-koneiden määrää, minkä vuoksi tehdas olisi halunnut itse ostaa Babcockilta vapautuvat koneet.
Grobin toimitusjohtaja Andre Hiebeler kertoi puolustusvaliokunnalle myös, ettei Babcock koneiden hankintasopimuksen mukaan saa tarjota minkäänlaisia huolto- tai varaosapalveluita kolmansille osapuolille.
Niitä ei ollut luvassa myöskään valmistajatehtaalta.
Hiebelerin mukaan tehdas ei missään olosuhteissa tue koneiden myyntiä kolmansille osapuolille, joten ”meillä ei ole aavistustakaan siitä, kuinka Suomen ilmavoimat tulee säilyttämään koneiden lentokelpoisuuden”.
Kaiken lisäksi valmistaja pitää konettaan sopimattomana sille Suomessa kaavailtuun käyttöön.
”Valmistajana näemme, etteivät nämä käytetyt koneet mitenkään sovellu pitkäaikaiseen käyttöön sotilaskoulukoneina eivätkä ne vastaa nykyaikaisen koulutustoiminnan vaatimuksia”, Hiebeler kirjoitti.
Yksi erimielisyyksien aihe on Grobeihin Suomessa tehtävät isot muutokset.
1970-luvulla suunniteltuihin koneisiin aiotaan muun muassa vaihtaa uusi, nykyaikainen, ilmavoimien muuta kalustoa vastaava mittaristo, niin kutsuttu lasiohjaamo.
”Siinä muutostyössä Grob ei aio olla millään tavalla mukana”, sanoo saksalaistehdasta Suomessa edustavan EIC-konsulttiyhtiön toimitusjohtaja Klaus Turhanen.
Hän nostaa esiin lentoturvallisuuden.
”Grob ei halua menettää mainettaan siksi, että lentoturvallisuus vaarantuu. Siksi tehdas ei halua tukea koneiden modifikaatiota.”
Turhasen mukaan tällaisesta modifikaatiosta on kokemuksiakin, huonoja sellaisia.
Babcock teki vuosia sitten muutamaan G115E-koneeseen lasiohjaamopäivityksen mutta jätti hankkeen sikseen lentoturvallisuussyiden vuoksi ja osti Grobilta uusia G120TP-potkuriturpiinikoneita.
Koko hankintaprosessi kävisi vaikeaksi, jos Grobit rekisteröitäisiin Suomessa kuten Britanniassakin siviilirekisteriin. Ilman tehtaan tukea se olisi todella hankalaa.
Näin ei kuitenkaan Rengon mukaan aiota tehdä.
Koneet rekisteröidään sotilaskoneiksi ja niiden tyyppihyväksynnästä vastaa ja lentokelpoisuutta valvoo sotilasilmailuviranomainen. G115E on yksinkertainen laite, eikä Renko usko hyväksynnän tuottavan ongelmia.
Renko luottaa siihen, että myös modifikaatiot onnistuvat ilman tehtaan tukea. Niiden tekijäksi tullee ilmavoimien hovihankkija Patria.
Turhasen mukaan Grob kirjelmöi puolustusvaliokunnalle, koska ”armeija tekee Suomessa niin kuin demokraattisesti valittu poliittinen johto sanoo”.
Tässä asiassa poliittinen johto ei sanonut mitään. Kirjelmä ei aiheuttanut eduskunnassa mitään toimia.
Rengon mielestä kirjelmä oli ”epätavallinen”. Hän kävi asiassa valiokunnan kuultavana.
Kauppasopimus allekirjoitetaan näinä päivinä ja koneita alkaa saapua Suomeen vielä tämän vuoden mittaan.
Lujitemuovirakenne kestää pitkään. Koneilla lennetään ainakin 15 vuotta eli siihen saakka, kun isot kalustopäätökset eli Hornetin korvaajan valinta ja Hawk-harjoituskonekaluston vaihtaminen pakottavat ilmavoimat miettimään uusiksi koko koulutusjärjestelmänsä.
Rengon mukaan logistiikkalaitos on valmis jatkokeskusteluihin Grobin kanssa.
Turhanen taas kertoo, että Grob on vastikään antanut logistiikkalaitokselle tarjouksen suunnittelemastaan varaosatuesta ilmavoimien G115E-laivastolle.
Se koskee kuitenkin ”lentoturvallisuussyistä” vain alkuperäisiä, ei siis Suomessa jälkeenpäin asennettavia osia. Ilmavoimat joutuu pärjäämään Grobiensa modifikaatioiden kanssa omin avuin pitkälle 2030-luvulle saakka.