Kelan uusi pääjohtaja: ”Miksi ylläpidämme järjestelmää, joka maksaa ihmiselle olemisesta?”

Elli Aaltonen lakkauttaisi vastikkeettoman sosiaaliturvan. Hän sanoo, että meillä on liikaa etuuksia ja liikaa kannustin- ja tuloloukkuja.

Elli Aaltonen
Teksti
Meri Valkama
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Kun puhelu vihdoin saapui, Elli Aaltonen istui Lappeenrannan rautatieasemalla posliinimukillinen kahvia edessään. Oli perjantai 11. marraskuuta. Ihmisiä vilisi ympärillä, kun Aaltonen vastasi puhelimeen. Sen toisessa päässä oli sosiaali- ja terveysministeriön kansliapäällikkö Päivi Sillanaukee, jolla oli hyvä uutinen: tasavallan presidentti Sauli Niinistö oli vihdoin nimittänyt Aaltosen Kansaneläkelaitoksen pääjohtajaksi.

Puhelu oli lyhyt. Sen päätyttyä Aaltonen jätti kahvinsa kesken ja riensi junalle. Hän oli vieraillut Lappeenrannassa Kelan Etelä-Suomen vakuutuspiirin toimistossa, mutta oli nyt matkalla Helsinkiin. Juna oli niin täynnä, ettei istumapaikkaa löytynyt. Aaltonen sulloutui puhelinkoppiin ja lähetti ensimmäisen viestinsä. Nyt tiedän taas, mitä on olla onnellinen, hän kirjoitti kahdelle pojalleen.

Hymyilytti.

 

Odotus oli ollut pitkä. Elokuun alussa alkanut hakuprosessi Kelan pääjohtajaksi oli venynyt. Ensin oli ollut monivaiheinen testaus tehtävään ja sen jälkeen valintamenettely, jollaisia harvoin nähtiin. Kelan valtuuskunnan äänestyksessä Aaltonen oli saanut kuusi ääntä, tasan yhtä paljon kuin toinen loppusuoralle selviytynyt hakija, sosiaali- ja terveysministeriön osastopäällikkö Outi Antila. Antilaa olivat kannattaneet kokoomuksen ja perussuomalaisten valtuutetut, Aaltosta vihreät, sosialidemokraatit ja keskusta. Valinta tehtiin lopulta arvalla. Aaltonen voitti.

Asia kuitenkin jäi viikoiksi sosiaali- ja terveysministeri Pirkko Mattilan (ps) pöydälle eikä edennyt presidentin esittelyyn. Aaltonen ei tiennyt miksi, eikä hän halunnut sitä ajatellakaan.

Aaltonen seisoi lähes koko kaksituntisen junamatkansa puhelinkopissa. Siellä hän vastaili puheluihin, joita tuli toinen toisensa perään. Ennen presidentin nimitystä hän oli kieltäytynyt kommentoimasta valintaansa medialle. Nyt toimittajat odottivat vastauksia. Kuka on Itä-Suomen aluehallintoviraston ylijohtajan pallilta Kelaan siirtyvä Elli Aaltonen? Mikä Kelassa muuttuisi hänen kaudellaan? Ja ennen kaikkea: millaisia suunnitelmia hänellä on suomalaisen sosiaaliturvajärjestelmän varalle?

 

Lähes 15 miljardia euroa, 20 prosenttian kaikista sosiaalimenoista. Sen verran olivat Kelan kokonaiskulut vuonna 2015. Koska Kelan asiakkaita ovat kaikki Suomen sosiaaliturvan piiriin kuuluvat ihmiset lapsista vanhuksiin, koskettaa laitoksen toiminta lähes jokaisen suomalaisen elämää. Se tekee miljardibudjetin päälle ensi vuoden alussa istahtavasta Elli Aaltosesta merkittävän suomalaisen vallankäyttäjän, joka hallitsee yhtä Suomen kovimmista virkamiespaikoista.

Siitä huolimatta häntä ei näy tunnistavan kukaan.

Suomenlipun sinisiin vaatteisiin pukeutunut Aaltonen poimii lauantaisena iltapäivänä Helsingin keskustan Sokos-tavaratalon kahvilan tiskiltä pullan ja kahvin ja istahtaa pöydän ääreen. Aaltosella on taustallaan pitkä ja vankka virkamiesura, mutta vielä hän on melko tuntematon kasvo, jonka valinta yllätti monet.

Aaltonen kertoo käyneensä keskustelun itsensä kanssa ennen pääjohtajan paikan hakemista.

”Hakuilmoituksen nähtyäni sanoin itselleni, että Elli hei, kyllä sinulla on kompetenssia tähän. Sinulla on hyvä kokemus sosiaaliturvasta, hallitset sosiaali- ja terveyspolitiikan kokonaisuudet, sinulla on sivistynyt koulutus ja muutenkin olet kunnollinen ihminen. Että kokeiles!”

Sen jälkeen, kun pääministeri Juha Sipilä ilmoitti haluavansa lopettaa poliittiset virkanimitykset, kohdistui valintaan erityistä huomiota. Läpi laitoksen historian ovat Kelan pääjohtajat olleet keskustalaisia. Aaltosen edeltäjän, entisen keskustaministerin Liisa Hyssälän valinta vuonna 2010 keräsi kritiikkiä juuri nimityksen poliittisuuden vuoksi. Myös Aaltonen on keskustalainen, vaikkei hänellä ole puolueen jäsenyyttä. Hänen mukaansa mistään puolueesta ei kuitenkaan oltu missään vaiheessa yhteydessä häneen.

”Hakuni oli täysin itsenäinen, niin kuin ovat olleet kaikki aiemmatkin viranhakuni. Minulle sopii sellainen, etten ole niin hirveästi velkaa kenellekään.”

Kelan hakemuksista 80 prosenttia saapuu sähköisesti. Elli Aaltosen mielestä päätösten ratkaisuajat ovat kuitenkin usein turhan pitkiä. ”Ihmisten ei pidä joutua odottamaan liian kauan.”
Kelan hakemuksista 80 prosenttia saapuu sähköisesti. Elli Aaltosen mielestä päätösten ratkaisuajat ovat kuitenkin usein turhan pitkiä. ”Ihmisten ei pidä joutua odottamaan liian kauan.”

Velattomuus tarkoittaa sitä, ettei Aaltosen tarvitse tehdä tulevassa tehtävässään kompromisseja ainakaan poliittisen tuen velvoittamana. Voi luoda omaa linjaansa, tarkastella Kelan toimintaa puhtaasti omista visioista käsin. Mihin suuntaan hän siis aikoo laitosta kuljettaa?

Aaltonen laskee kahvikupin pöydälle, toteaa haluavansa aloittaa vastauksensa vähän kaukaa.

”Olen miettinyt paljon sitä, millaisessa maailmassa elämme. Että jos tämä onkin sellainen historiallinen hetki, jos olemmekin sellaisen uuden ja modernin maailman kynnyksellä, on the edge, jossa ei autakaan odotella, että etuudet saadaan pienemmiksi ja sitten, kun talous taas pyörii, jälleen suuremmiksi. Pitääkö meidän etsiä aivan erilainen suunta?”

Aaltonen toivoisi Kelan hallituksen ja johtoryhmän pohtivan kysymystä sekä strategisesti että filosofisesti. Nyt taantumassa etuuksia alennetaan ja omavastuita nostetaan uuden pääjohtajan mukaan ”hätätyönä”.

”15 miljardia sosiaaliturvaan on liikaa. Nyt meillä on etuutta, etuutta, etuutta, etuutta, ja niiden välissä loukkuja, loukkuja, loukkuja, loukkuja. Miten saamme kannustinloukut pois? Ja miksi ylipäätään ylläpidämme järjestelmää, joka maksaa ihmiselle olemisesta? Voisiko vaihtoehto olla, että maksaisimmekin osallisuudesta?”

Aaltonen piirtää ilmaan ympyrän ja sen yläpuolelle laatikoita. Ympyrä edustaa sosiaaliturvaa, sen yläpuolella olevat laatikot työllisyyttä, sosiaali- ja terveyspalveluita sekä koulutusta.

”Minua koukuttaa hirveästi ajatus, että tulisimme vähän ulos sosiaaliturvalokerosta ja hakisimme kumppaneita täältä työllisyydestä, sosiaali- ja terveyspalveluista ja koulutuksesta. Hakisimme triangelia, jossa kykenisimme näkemään, että hei, jos vaikka työttömyyspäivärahalla oleva työllistetään työpajalla, niin antaa mennä. Ja jos tuo laatikko puolestaan antaa syrjäytyvälle nuorelle koulutuksen ja sitä kautta osallisuuden, niin menköön. Haluaisin luoda väyliä, joissa palkitsevuus olisi vahvempaa kuin rangaistavuus.”

Käytännössä sosiaaliturvalokerosta poistuminen tarkoittaisi vastikkeettoman sosiaaliturvan, kuten vastikkeettoman työttömyysturvan, loppua. Työttömän tulisi tehdä päivärahansa eteen jotakin. Erityisesti pitkäaikaistyöttömät ovat pitäneet ajatusta pakkotyönä. Kritisoitu on myös muuta työtoimintaa sillä perusteella, että ne mahdollistaisivat normaalin palkkatyön teettämisen alhaisilla tukisummilla.

Aaltosen mukaan nykysysteemi tukee yhteiskunnallista syrjäytymistä, maksaa paljon eikä tuota mitään. Erityisesti häntä mietityttävät 20–35-vuotiaat kouluttamattomat tai vähän koulutetut työttömät.

”Jos se elämänkaaren väli menetetään, on sen jälkeen aika vaikea lähteä ponnistamaan eteenpäin.”

Kaikille töitä ei riitä eivätkä kaikki ole sitä kykeneväisiä tekemään, mutta Aaltosen mukaan ihmisillä on silti oltava mahdollisuus kokea osallisuutta. Työpajoja tai oppisopimusta voisi tarjota esimerkiksi julkinen sektori, jossa on ”paljon tekemätöntä työtä”. Sitä voisi Aaltosen ajatuksissa olla esimerkiksi ympäristöhuollossa – siis siinä kuuluisassa risusavotassa – sekä palvelusektorilla.

”Eli vaikka ikääntyneiden elämän rikastuttajina. Sellainen visio minulla on.”

 

Rivakkaan työntekoon Aaltonen oppi jo lapsena. Lapsuuden maisemaa hallitsivat kotitilan sokerijuurikasviljelmät ja metsät, kotitalo piha-aittoineen ja puutarhoineen. Säämingin maatalouspitäjässä kasvanut Elli Aaltonen, omaa sukua Leskinen, oli agronomi-isän ja kotia hoitaneen äidin kuudes ja nuorin lapsi. Koulua hän kävi Savonlinnan tyttölyseossa, vapaa-aika kului juurikkaita harventaessa, heinänteossa ja muissa tilan töissä.

Lapsuuden perheen roolijako oli Aaltosen mukaan selkeä: isä oli ajattelija ja perheenpää, äiti huolehti juoksevista asioista. Kotona vallinnut perinteinen sukupuoliasetelma ei kuitenkaan seurannut Aaltosen omaan perheeseen. Kun kahden pojan äiti väitteli yhteiskuntatieteiden tohtoriksi, lastenhoitovastuun kantoi Aaltosen puoliso, poikien isä. Sama jatkui myöhemmin, kun Aaltonen vietti pitkiä työrupeamia EU-asiantuntijana ja projektipäällikkönä muun muassa Ukrainassa ja Venäjällä. Liitto päättyi eroon kymmenen vuotta sitten. Aaltosella on entisestä puolisostaan vain hyvää sanottavaa.

”Arvostan suuresti sitä, mitä hän minulle mahdollisti. Sain tehdä tutkintoja, opiskella ja ottaa vastaan kansainvälisiä tehtäviä. Hän oli reilu mies.”

Aaltonen on toiminut vuosien varrella muun muassa Itä-Suomen lääninhallituksen sosiaalineuvoksena ja sosiaali- ja terveysneuvoksena, sosiaaliturvan kokonaisuudistusta valmistelleen Sata-komitean jäsenenä, Vanhustyön keskusliiton hallituksen puheenjohtajana ja kymmenen vuotta Kelan hallituksen jäsenenä. Nykyisessä tehtävässään Itä-Suomen aluehallintoviraston ylijohtajana hän aloitti vuonna 2010.

Julkisuudessa Aaltosta on luonnehdittu innovatiiviseksi ja kehitysmyönteiseksi sosiaalipolitiikan huippuasiantuntijaksi, joka saa asioita tapahtumaan. Sellaisille ominaisuuksille on tarvetta Kelassa, joka on muutosten edessä. Vuodenvaihteessa Kelan hoidettavaksi siirtyy aiempien etuuksien lisäksi kunnilta toimeentulotuki. Töitä teettävät myös valtionhallinnon digitalisointi, sote-uudistus sekä valinnanvapauteen liittyvä lainsäädäntö.

”Kelassa tulen kiinnittämään huomiota yksittäisten vakuutusten sijaan laajaan sosiaali- ja yhteiskuntapoliittiseen spektriin. Ammatillisessa mielessä palaan ydinosaamisalueelleni, sosiaali- ja terveydenhuollon alueelle. Siitä huolimatta työ on suuri muutos. Se on kova juttu.”


Elli Sinikka Aaltonen

  • Ikä: 62

  • Syntymäpaikka: Sääminki (nyk. Savonlinna)

  • Asuinpaikka: Helsinki

  • Perhe: kaksi aikuista poikaa

  • Koulutus: yhteiskuntatieteiden tohtori

  • Työ: Kelan pääjohtaja 1. tammikuuta 2017 alkaen

  • Harrastukset: kävely, pyöräily, hiihto, lukeminen, elokuvat

ELÄMÄNI KUVA

”Oppikouluun pääsy avasi minulle aivan uuden tiedollisen maailman. Maalaiskoulun pieni ja turvallinen luokka vaihtui kaupunkiympäristöön, pitkään koulumatkaan, suureen tyttökoulun luokkaan ja uusiin ystäviin, uusiin opettajiin sekä valtaisaan määrään tietoa ja oppimista.”
”Oppikouluun pääsy avasi minulle aivan uuden tiedollisen maailman. Maalaiskoulun pieni ja turvallinen luokka vaihtui kaupunkiympäristöön, pitkään koulumatkaan, suureen tyttökoulun luokkaan ja uusiin ystäviin, uusiin opettajiin sekä valtaisaan määrään tietoa ja oppimista.”