Lait sitovat, kunnes ne muutetaan
Voiko hallitus säätää lakeja, jotka sitovat sen seuraajia? Totta kai voi, suurin osa laeista on juuri sellaisia.
Hallituksen pyrkimys sen oman ohjelman toteuttamiseksi on mennyt yhtä pieleen kuin ennusteet, joihin uskottiin keväällä 2011 hallitusta muodostettaessa. Tulevaisuus ankkuroitiin valtiovarainministeriön arvioon 2,7 prosentin kasvusta seuraavalle vuodelle – toteuma oli -0,8 prosenttia. Ennustevirhe oli lähes yhtä suuri myös seuraavana vuonna. Valtion taloutta ei voitu hoitaa kasvulla ja säästötarve on kasvanut kolmeen miljardiin.
Menoja on leikattava ja veroja korotettava, mutta kuinka paljon ja missä suhteessa? Neuvoa on käyty kysymässä talousviisailta, eri ministerit omissa seminaareissaan – ja neuvoja on saatu. Niiden perusteella valtiovarainministeri Jutta Urpilainen (sd) ensin ja pääministeri Jyrki Katainen (kok) perässä kannattavat vähittäistä korjausta, joka ulottuu yli vaalikauden.
Tästä on seurannut poliittisen neuvonnan tulva, jossa on ylitetty tähän asti poikkeavalla tavalla myös valtainstituutioiden rajat: tasavallan presidentti Sauli Niinistö on muistellut valtiovarainministeriaikojaan eikä suosittele säästöjen testamenttaamista seuraavalle hallitukselle.
presidentti voi neuvoa hallitusta niin kauan kuin hallitus sietää ja ilmaisee – kuten pääministeri Mauno Koivisto presidentti Urho Kekkoselle – että hallitus nauttii eduskunnan eikä tasavallan presidentin luottamusta. Toistaiseksi pääministeri on ollut hiljaa, neuvot ovat kelvanneet. Nykyisen presidentin laajaa kokemusta kannattaakin kuunnella, keskustelua ei pidä tyrehdyttää jäämällä vangiksi muotoseikkoihin.
