Alan pikkuhiljaa ymmärtää polemisoivaa viestintää. Pila- ja sarjakuvapiirtäjä Ville Ranta selitti haastattelussa, ettei yritäkään esittää poliittisissa piirroksissaan omia asenteitaan tasan tarkasti, vaan jotain niin kärjistettyä että yleisön on pakko ajatella käsiteltävää asiaa: on sivuseikka, onko yleisö viestin kanssa samaa mieltä.
Seurasin televisiosta Kokoomuksen Lasse Männistön ja SDP:n Thomas Wallgrenin varsin rauhallista keskustelua siitä, miten maahamme saapuneiden romanialaiskerjäläisten suhteen olisi paras toimia. En nyt ota laajemmin kantaa heidän mielipiteisiinsä, en minä tiedä miten asia pitäisi hoitaa. Wallgrenilta kuitenkin pääsi fraasi, joka on jo pari vuotta ärsyttänyt minua Romanian romaneista puhuttaessa.
Katseeni on viime aikoina herkistynyt kirkon suunnalta tuleville puheenvuoroille, joissa muistutetaan tiukasta työnjaosta tieteen ja uskonnon välillä. Mikkelin piispa Eero Häkkinen muotoilee tiiviisti: "Tiede tutkii sitä, mitä on olemassa, uskonto etsii vastausta siihen, miksi kaikki on."
Jami Järvisen Kaasuputki-blogi käsittelee tänään pytyllä luettua Valerie Solanasin SCUM-manifestia. Osani saan minäkin mies. Innostuinhan pari vuotta sitten vertaamaan miesvihaista manifestia joukkomurhaaja Breivikin teksteihin.
Maa-ja metsätalousvaliokunta on saanut valmiiksi mietinnön tieteellisiin tai opetustarkoituksiin käytettävien eläinten suojelusta sekä eläinsuojelulain muuttamisesta. Suosittelen asiasta kiinnostuneita lukemaan tekstin tarkkaan.
Vapailla markkinoilla toimivat mediatalot ovat asettaneet kyseenalaiseksi sen, että YLE on verovaroin rahoitettu yhteisö, jonka roolista ja rahoituksen määrästä päättää eduskunta. On paheksuttu mm. sitä, että se on suostunut esittämään HBO:n tuottamia sarjoja. Jatkuva keskittyminen YLE:en ja meidän keskoskaappeihimme on kansallista itsekkyyttä.
Perussuomalaisissa on suhtauduttu tähän asti kiitettävällä tyyneydellä siihen, että kansalaisaloite tasa-arvoisesta avioliittolaista sai kevyesti tarvittavat 50 000 kannattajaa. Puolue tajuaa kansalaisaloitepalvelun arvon eikä halua horjuttaa sitä. Nyt kuitenkin puolueen puheenjohtaja Timo Soini vaatii, että ”homoliittolakia” ja ruotsin kielen valinnaisuutta vaativaa aloitetta ”on käsiteltävä tasapuolisesti” mediassa.
Suomen Sisua käsittelevä blogitussarjani jatkuu, lupaan keksiä pian jotain uutta.
Kirjoitin eilen sekä äärioikeistolaisten että -vasemmistolaisten ryhmien väkivaltaisen yhteenoton kaipuusta. Linkkasin Suomen Antifan idioottimaisen näköiselle sivustolle ja kirjoitin: ”tämä ei ole se pasifistinen Antifa, jolle sain maalata bannerin 20 vuotta sitten”. Ja eipä tosiaan taida ollakaan.
Suomen Sisu järjesti suurkäräjänsä. Paikalle jaksoi ilmeisesti noin tusinan verran patriootteja viilailemaan uutta julkisuuskuvaa, toiveena että yleisö unohtaisi heidän menneet julkilausumansa ja kirjasuosituksensa. Paikalla oli ehkä tuplaten tuo määrä poliiseja vahtimassa sisulaisuuden vastaista mielenosoitusta, joka viranomaistenkin mukaan sujui rauhallisesti. Jotkut huppupäät ilmeisesti yrittivät haastaa verbaalisesti riitaa käräjöitsijöiden kanssa.
Positiivista linkitettävää vaihteeksi. Tai siis, asia ei ole positiivinen, mutta juttu on parhaita ja kovimpia aikoihin tiiviydestään huolimatta: Himasen huippututkimus on vain jäävuoren huippu. Kirjoittajana Elina Grundström.
Ensinnäkin, Long Play -julkaisun artikkeli filosofi Pekka Himasesta ja hänellä teetetystä tutkimushankkeesta oli mainio. Taidan ostaa artikkeleitansa jatkossakin. Aiheesta on herännyt keskustelu, jolta toivoisin seuraavaa:
Perussuomalaisten Mika Niikko on ollut aktiivinen tasa-arvoisen avioliittolain vastustaja. Arvostan sitä, että hän vastustaa lakia selkeästi eikä äänestä sitä vastaan esimerkiksi "oikean marssijärjestyksen" varjolla.
Vihreä lanka-lehdessä Sammeli Heikkinen esittelee Mikko Alatalon suurpetojen suojelua kritisoivaa kappaletta "Ihminen ihmiselle susi". Suosittelen lukemaan, laulun sanat on präntätty artikkeliin kokonaisuudessaan.
Yötöntä yötä, sääskiä ja Tenon maistuvaa lohta. Satojen kilometrien ajomatkoja seurakunnan laidalta toiselle, niukan talouden seurakuntatyötä ja kirkkoonsa sitoutuneita kristittyjä. Tätä kaikkea näin ja koin tutustumismatkalla kirkon työhön saamelaisalueella Utsjoella.
Kävin Beijingissä, jossa kohtasin hämmentävän ilmiön. En puhu Wangfujingin herkkukojujen skorpioneista tai meritähdistä vaan vierailustani paikallisessa kirkossa: sisään sai jonottaa, ja penkit täyttyivät pääosin nuorista aikuisista.
Otavamedia Oy
Maistraatinportti 1
00015 OTAVAMEDIA
Asiakaspalvelu
puh: +3589156665
fax: +35891566511
Avoinna: ma-pe klo 8.00-17.00
Verkkopalvelut
Seuraa tätä blogia Facebookissa
