Arvovaalit? Päinvastoin

Profiilikuva
arvot
Teksti
Hanna Leivonniemi
Hanna Leivonniemi on vapaa toimittaja.
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Kun maahanmuuttovastaisuudestaan tunnetut ruotsidemokraatit viime syksynä näyttivät tuplaavan äänimääränsä Ruotsin valtiopäivillä, ruotsalainen yhteiskunta, media sen mukana, ryhtyi vastarintaan.

Metro-lehti, TV4, Aftonbladet ja mainosradioketju SBS kieltäytyivät julkaisemasta puolueen vaalimainoksia tai sensuroivat niitä.

Vaalipäivänä Expressen otsikoi juttunsa “Nej till hatet”. Aftonbladet polkaisi pystyyn kampanjan “Vi gillar olika”.

Kaikki puolueet irtisanoutuivat ennakkoon hallitustyöskentelystä ruotsidemokraattien kanssa. Pääministeri kehotti kansaa olemaan äänestämättä heitä.

Vaali-iltana vasemmistopuolueen johtaja Lars Ohly kieltäytyi menemästä samaan maskeeraushuoneeseen ruotsidemokraattien puheenjohtajan kanssa, koska sanoi inhoavansa tämän näkemyksiä.

Median tehtävä on esittää vaihtoehtoja, ja on vain hyvä, että Suomessa media ei kampanjoinut tiettyjä puolueita vastaan tai niiden puolesta. Silti opiksikin voi ottaa.

On häkellyttävää, että Suomessa ei missään vaiheessa vaalikampanjaa käyty todellista ja perinpohjaista keskustelua yhteiskuntamme perustavaa laatua olevista arvoista: suvaitsevaisuudesta ja vähemmistöjen kunnioituksesta.

Päinvastoin. Timo Soini sai kehua vaalitentissä rauhassa Jussi Halla-ahoa maahanmuuttokriittisen keskustelun herättämisestä ilman, että muut puolueet tai toimittajat olisivat muistuttaneet puolueen kansanedustajaehdokkaan saaneen taannoin sakkotuomion luonnehdittuaan nettikirjoituksessaan islamia pedofiiliuskonnoksi.

Äänestäjäkatoa pelkäävät isot puolueet peesasivat perussuomalaisten maahanmuuttolinjoja ja kiristivät omiaan.

Vain vihreät ja Rkp liputtivat näkyvämmin suvaitsevaisuuden puolesta, mutta nekin tekivät tämän laimeasti hukattuaan ensin monta viikkoa perussuomalaisten vaaliohjelman naureskeluun ja vähättelyyn.

Todellista vastavoimaa vaaleissa ei nähty. Yksikään puolue ei joko osannut tai halunnut käyttää tilaisuutta hyväkseen.

Tilausta olisi kyllä ollut.

Valtiontalouden kestävyysvaje on toki tärkeä aihe, mutta yhtä tärkeää on tietää, kenen kanssa oma ehdokas tai puolue on valmis hoitamaan maan asioita.

“Kunpa tietäisi, mitä arvoja puolueet todella käytännössä edistävät”, huokaisi professori Kari Uusikylä Helsingin Sanomissa 15.4. vain pari päivää ennen eduskuntavaaleja.

Arvokeskustelun herättäminen ja ylläpitäminen olisi ollut mediankin tehtävä.