Salla Tuomivaara tarkastelee Pekingiä ja Kiinaa virkavapaata viettävän suomalaisen silmin.
Sodan Vietnam on viime vuosina muuttunut mielessäni yhä enemmän turismin Vietnamiksi. Kun nyt matkustin maahan ensimmäistä kertaa, yllätyin ennen kaikkea siitä, että maa on yhä edelleen visuaalisesti niin vahvasti kommunismin Vietnam.
Joulun ja uuden vuoden junamatkamme vei Pekingistä Saigoniin. Vajaat 5000 kilometriä. Onneksi pysähdyksiä oli enemmän kuin pakollinen yksi. Pekingistä Hanoihin pääsee suoralla junayhteydellä, samoin Hanoista Ho Chi Minh Cityyn, eli Saigoniin.
Eilen kirjoitin Pekingin mainioista konfutselais- ja buddhalais-temppeleistä. Lempitemppelini on kuitenkin taolainen Dongyue-temppeli, jonka rauhallisen tunnelman keskeltä löytyy kymmeniä ”osastoja”, eli huoneita, joissa hurjat taolaisjumaluuksia kuvaavat patsaat asustavat.
Kahdeksan kuukautta Pekingissä ei ole riittänyt Pekingin kaikkien nähtävyyksien läpikäymiseen. Toisaalta siinä ajassa on jo ehtinyt löytää monta helmeä. Paikkoja ja kokemuksia, jotka eivät kuitenkaan ole matkaoppaissa tärkeimpien kohteiden joukossa.
Ensimmäiseltä Kiinan reissultani minulle jäi mieleen eltaantunut, suomalaiselle hankala ruuan lemu. Ravintolat ja kaupat haisivat kaikkea muuta kuin raikkaalta.
Pekingissä on nautittu suuresta määrästä hehkuvan aurinkoisia, täysin pilvettömiä, kirpeän kylmiä pakkaspäiviä. Yöllä ollaan astekaupalla pakkasen puolella, mutta päivällä ilman lämpötila nousee yleensä jossain vaiheessa lämpöasteille.
Kiina on kehitysmaa, jota euromaat huutavat apuun kriisissään. Kiinalla on maailman suurin valuuttavaranto ja yli sata miljoonaa Kiinan kansalaista elää alle dollarilla päivässä. Kiina on maa, jossa voi syödä aterian puolella eurolla tai ostaa eurooppalaisia luksusmerkkejä vielä paljon suomalaisia kalliimmilla hinnoilla.
Kävely Pekingin kaduilla tarkoittaa tänä päivänä lukuisten kiinalaisten kohtaamisen ohella monien pienten koirien kohtaamista. Nimenomaan pienten, sillä kehäteiden sisälle jäävällä keskusta-alueella saa virallisesti pitää vain alle 36 senttiä korkeita koiria.
Olen huomannut ikävöiväni kotimaahan jääneistä läheisistä erästä koiraa enemmän kuin ihmistovereitani. Se ei kuitenkaan johdu siitä, että pitäisin muista eläimistä ihmisiä enemmän.
Ikealla on erityisasema Kiinassa asuvien ulkomaalaisten parissa. Tavarataloon mennään hakemaan kotoisaa fiilistä, syömään lihapullia ja ostamaan pohjoismaalaisia elintarvikkeita. Toisaalta sinne mennään ihmettelemään sohvilla nukkuvia kiinalaisia ja kiinalaisten yleistä innostusta Ikean tuotteita kohtaan.
Tuijotan kuvaani hissin peiliovesta. Mustat saapikkaat, uudet farkut, paksu toppatakki, syyspipo ja kasvoilla valkoinen hengityssuojain. Ajattelen, etten lapsena uskonut, että maailmamme muuttuisi tällaiseksi omana elinaikanani.
Saatoin vieraanamme olleen perheen tänä aamuna lentokenttäjunaan. Yksi heistä on asunut Pekingissä vuonna 1998 ja vieraillut täällä viimeksi vuonna 2004. Vaikka kaupungissa oli paljon tuttuakin, oli hänen päällimmäinen tunteensa kuitenkin Pekingin syvä muutos.
Rehellinen ja hurskas mies pysyy pois niin teurastamosta kuin keittiöstäkin. Eikä hän salli veitsiä pöydällään. Suurin piirtein näin sanotaan Konfutsen kirjoittaneen.
Sunnuntai-iltana suuntasin läheiseen dvd-kauppaan ostamaan muutaman elokuvan. Maailman taiteentekijöiltä pitää pyytää tätä anteeksi, sillä näyttää siltä, että kyse on mitä todennäköisimmin piraattikopioiduista elokuvista. En oikeastaan edes tiedä, mistä Kiinassa voisi hankkia varmasti aitoja dvd-elokuvia.
Vuorten rinteisiin kaivettuja muinaisia luola-asumuksia sijaitsee eri puolilla Kiinaa, etenkin pohjoisissa osissa maata. Osassa asutaan yhä edelleen. Kaikkien luolien alkuperäistä rakentajaa ja käyttötarkoitusta ei tunneta.