Pääkaupunkiseutu on koko Suomen talouden veturi ja käyntikortti maailmalle. Lyhyellä aikavälillä tarkasteltuna pääkaupunkiseudun kuntaliitos voi olla rahallinen menetys Espoolle tai Kauniaisille, mutta pitkällä aikavälillä hajanainen metropolialue on kuitenkin valtava menetys paitsi alueen asukkaille, myös kaikille suomalaisille. Tämä kortti kannattaakin käyttää viisaasti, unohtamatta kuitenkaan tarkastella sitä kaikilta puolilta ennen lopullista painatusta.
Kasvavalle metropolialueelle, jollaiseksi Helsingin seutu voidaan laskea, on ominaista raskas ja monimutkainen hallinnollinen rakenne. Samanlainen hallintorakenne löytyy seudun alueen kahdesta muusta isosta kaupungista, Espoosta ja Vantaalta.
Kuntienvälinen kilpailu aiheuttaa helposti turhaa sosiaalista eriytymistä, epätasaista veropohjaa sekä vääntöä julkisten palveluiden järjestämisvastuista. Alueiden väliset useat ja päällekkäiset yhteistyöorganisaatiot hidastavat ja vaikeuttavat monien yhteistoimintaa tavoittelevien päätösten läpiviemistä alueella.
Helsingin seutu on metropolina pieni ja sen houkuttelevuus ulkomaisten investoijien ja yrittäjien silmissä heikko. Alue pyrkii kuitenkin painimaan samassa sarjassa muiden, erityisesti Itämeren alueen metropoliseutujen kanssa. Pieni koko tekee kilvasta haastavan: tilanne on kutakuinkin sama kuin painisi 60-kiloisena 80-kiloisten sarjassa. Tästä syystä on kyettävä tekemään isojakin rakenteellisia ratkaisuja pääkaupunkiseudun alueen kehittämiseksi.
Tosiasia on, että Helsingin seutu on toiminnallisesti yhtenäinen alue. Alueellista vetovoimaa kasvattavat tai heikentävät päätökset vaikuttavat koko alueeseen, eivätkä vain siihen kuntaan, jonka alueelle päätös kohdistuu. Kilpailu hyvistä veronmaksajista ja yrityksistä johtaa herkästi kokonaisuuden kannalta huonoihin ratkaisuihin aivan kuten huonosti koordinoitu sosiaalipolitiikkakin.
Jos pääkaupunkiseudulla olisi yksi kunta viiden sijaan, kaavoituksen ja maankäytön ratkaisut voitaisiin tehdä yhden virastobyrokratian ja poliittisen hallinnon voimin. Asuinalueiden sijoittaminen ja sosiaalinen asuntotuotanto olisi yhtenäistä. Samalla voitaisiin hillitä asuntojen hintakehitystä laajemman tarjonnan avulla. Liikennejärjestelyistä saataisiin entistä fiksumpia. Maankäytön sekä liikennepolitiikan koordinaatio mahdollistaisi vahvemman panostuksen raideliikenteeseen. Tämä keventäisi myös liikenteen ympäristörasitusta. Samalla poistuisi näkyvin kuntarajan ilmentymä: seutulipuksi kutsuttu hinnan tuplaus julkisissa kulkupeleissä.
Ihmiset karttavat kuntien yhdistämistä palveluiden heikkenemisen ja paikkakuntaan sidotun identiteetin menettämisen pelossa. Mielestäni on huolestuttavaa, jos ihmisen identiteetti on kiinni kartalle piirretyistä viivoista eikä nähdä kokonaisvaikutusten tuottamaa hyvää, mikä syntyy vahvemmasta ja yhtenäisestä kunnasta.
Kuntaliitosten tavoitteena on, että kunta muodostuu luonnollisesta työssäkäyntialueesta tai muusta toiminnallisesta kokonaisuudesta, jolla on taloudelliset ja henkilöstövoimavaroihin perustuvat edellytykset vastata paremmin palvelujen järjestämisestä ja rahoittamisesta koko kunnan asukkaille. Lähipalveluihin lukeutuvat posti, pankki tai vähittäistavarakaupan palvelut, joiden menettämistä monet kuntalaiset liitosten myötä pelkäävät, eivät edes kuulu kunnallisten palveluiden piiriin.
Uusi kuntarakenne selkeyttäisi ja tiivistäisi metropolialueen kuntayhteistyötä, karsisi turhaa byrokratiaa ja kasvattaisi näin myös demokraattista päätöksentekovaltaa. Päätöksentekoelimiä ja hallintoa karsimalla päätöksentekoa koko alueella pystyttäisiin tiivistämään ja nopeuttamaan. Yhdistymisen myötä pääkaupunkiseutu pystyisi vastaamaan entistä paremmin kansainvälisen kilpailun haasteisiin sosiaalisesti eheällä ja kilpailukykyisellä kaupungilla.
Todelliset kuntien yhdistämisen haasteet liittyvät erilaisiin hallintokulttuureihin, palveluiden järjestämistapoihin sekä suureen ja kasvavaan asukasmäärään. Olennaisempaa olisikin keskittyä muutosvastarinnan negatiivisten tunteiden ruokkimisen sijaan näiden haasteiden tarkempaan tarkasteluun ja mahdollisten ongelmien ratkaisemiseen. Kuntaliitosten myötä alueiden historia ja identiteetti eivät katoa mihinkään. Tosiasia on, että tulevaisuuden haasteisiin tarvitaan uusia toimintamalleja ja rakenteellisia ratkaisuja.
Parempi olisi (mm. muistaakseni professori Paloheimonkin ehdottama) malli, jossa kunnan valtion väliin luotaisi uusi taso. Eikä sitä tarvitsisi edes luoda, vaan se on on jo: maakunta, mutta se pitäisi muuttaa demokraattisemmaksi ja siirtää sille suuri tai jopa suurin osa kuntien tehtävistä. Nämä uudet maakunnat vastaisivat terveydehuollosta, poliisista, koulusta ja muista sen sellaisista usein yhdelle kunnalle liian raskaista palveluista. Kunnille kyllä riittäisi tuossakin mallissa tekemistä. Jos pääkaupunki yhdisteään yhdeksi kunnaksi, se vaatii joka tapauksessa muutoksia perustuslakiin, jotta edes jonkinlainen paikallisdemokratia säilyy. On siis helpompi muokata olemassa olevaa kuin alkaa luoda jotain kunnanosaparlamentteja.
Yli miljoonan asukkaan kunta on liian iso viiden miljoonan ihmisen maahan, siitä tulee valtio valtiossa. Vanha hallintoperiaate on hajota ja hallitse. Tarvitaan kolmas taso, mutta minusta vanhoja kuntia, kuten Espoo, Vantaa ja Helsinki ei pidä säilyttää, vaan miljoonan asukkaan alue on jaettava noin sadantuhannen asukkaan pienemmiksi yksiköiksi. Nämä pienemmät yksiköt eivät tarvitse valtuustoja, vaan ne voisivat valita pormestarin vaaleilla. Pormestarit sitten muodostaisivat isomman metropolin hallituksen. Tämä takaisi eri alueiden tasapuolisen hallinnoinnin.
Päinvastoin kuin kirjoittaja väittää, olisi ilmiselvä lopputulos tuosta ”maxikunnasta” täsmälleen päinvastainen: vähemmän kilpailua & kilpailukykyä, enemmän byrokratiaa. Nythän kunnat kilpailevat keskenään, joka pakottaa ne ainakin jossain määrin tehokkuuteen ja huokuttelemaan asukkaita alueelleen toimivalla paikallishallinnolla.
Suurkunnassa nuo kaikki katoaisivat ja samalla poliitikkojen valta kasvaisi kansalaisten kustannuksella: he kun eivät enää voisi äänestää edes jaloillaan!
Tämä kaikki tietysti on aurasallojen intresseissä…
Helsinki on jo nyt niin iso ettei siellä yksittäinen ihminen saa asioitaan hoidettua. Välillä tuntuu että kaupungin virkamiesten ja asukkaiden välillä on helvetin korkea muuri, jonka yli voi heitellä viestejä mutta sieltä ei koskaan tule mitään ulos. Se pyörii siellä ihan itsellään.
Jos koko pk-seutu olisi ollut kimpassa vaikkapa viimeiset 50 vuotta ja kaupungin nimi olisi Helsinki, niin minä väitän, että siinä Helsingissä olisi noin 600 000 asukasta.
Jos kaupunkiseudulta puuttuu kilpailu niin sitä ei keinotekoisesti virkamiehet synnytä. Kaikki ihmiset, niin yrityksissä kuin julkisella sektorilla,
toimivat juuri niin huonosti kuin voivat toimia. Jos on olemassa kilpailua niin huonosta toiminnasta tulee seurauksia. Jos taas ei ole kilpailua, seurauksia ei tule ja sama meno voi jatkua.
Tämän vuoksi yritysmaailmassa pyritään estämään monopolien syntyminen ja monipoliaseman väärinkäyttö on kielletty.
Kun monopoleja ei hyväksytä yritysmaailmassa niin mistä ihmeestä kumpuaa se ajatus että monopoli olisi julkisella puolella ónni ja autuus? Samanlaisia ihmisiä kummallakin sektorilla töitä tekee.
Kun tutustuu tämän hetken todellisuuteen, huomaa, että Helsinki tuottaa palvelunsa kalliimmalla kuin Espoo ja Vantaa. Suuri koko ei siten johda säästöihin. Kuntaliitoksia ei tehdä puhtaalta pöydältä, vaan äänestäjät, virkamiehet ja suuri osa luottamushenkilöistä tulee perintönä. Kuntien itsehallinnossa päätetään myös arvostuksista; esimerkiksi kaavoituksessa ovat usein vastakkain eri näkemykset siitä, mitkä asiat ovat tärkeitä. Siksi eri kunnat kehittyvät eri suuntiin: muuttajat valikoivat omia ihanteitaan vastaavan elinympäristön.
Stadin naapurikaupungit ovat ns ”kermanlatkijoita”. Ne vetävät edullisemmilla asunnoilla Stadista parhaat veronmaksajat itselleen.
Nämä käyvät pääkaupungissa ansaitsemassa ne tulot joista maksavat veronsa asuinkuntaansa. Eritoten Espoo ja Kauniainen ovat jyrkästi liitosta vastaan ja kaupunkien johtoportaat erityisesti…ymmärrettävistä syistä.
Liitosten vastustamiseksi käännetään kaikki kivet ja kannot, kehitellään vastalauseita, tilataan ”tutkimuksia”, selitellään ja selitellään…
Muualla maailmassa Helsinki olisi vain pikku kyläpahanen…mitähän se Jormakin mahtaa isolla kaupungilla tarkoittaa…?
Yritin lukea tekstiä, mutta se on vaikeaa.
Miksi poliitikot niin usein harjoittavat akateemista tekstin tuottamisen mallia, jonka tarkoitus on – tietoisesti – lisätä tekstin pituutta?
Tulostakaa tämä teksti ja käykää vaikka lähisukulaisen kanssa läpi. Latteudet voi alleviivata punakynällä. Ensimmäisessä kappaleessa niitä jo onkin. Veturia, käyntikorttia, lyhyitä ja pitkiä aikavälejä.
Ei ole ihme, että ihmisiä ei politiikka kiinnosta. Se on kuin juuttuminen maisteriseminaariin, mutta ”ongelma”-sanaa ei muuteta ”haasteeksi” puolentoista tunnin vaan koko elämän ajan.
Stadin naapurikaupungit ovat ns ”kermanlatkijoita”. Ne vetävät edullisemmilla asunnoilla Stadista parhaat veronmaksajat itselleen.
Nämä käyvät pääkaupungissa ansaitsemassa ne tulot joista maksavat veronsa asuinkuntaansa. Eritoten Espoo ja Kauniainen ovat jyrkästi liitosta vastaan ja kaupunkien johtoportaat erityisesti…ymmärrettävistä syistä.
Liitosten vastustamiseksi käännetään kaikki kivet ja kannot, kehitellään vastalauseita, tilataan ”tutkimuksia”, selitellään ja selitellään…
Muualla maailmassa Helsinki olisi vain pikku kyläpahanen…mitähän se Jormakin mahtaa isolla kaupungilla tarkoittaa…?
Nipotan ei nyt ymmärrä että maailmanlaajuisesti ainoastaan Suomessa on kunnilla tällainen palvelupaletti kuin on.
Helsingin naapurikunnat eivät ole kermankuorijoita, tekevät omaa suoritustaan ja hyvvin tekevätkin, ainakin osa.
Jos Helsinki ei pärjää se on Helsingin oma vika, ei Espoon vika. On Espoon ansiota että se pärjää. Eikä Helsingilläkään mitenkään huonosti mene. Toisaalta kaikki uudet asuinalueet mitä Helsinkiin on viimeisen 20 vuoden aikana tullut ovat vastenmielisiä. Helsinki niitä tekee, ei kukaan naapurikunnista pakota siihen.
Tiesitkö Nipotan että Pariisissakin on noin 50 kuntaa. Helsinki on maailmanlaajuisestikin poikkeuksellisen iso kunta.
Mikä siinä on niin vaikeaa että osa veroista maksettaisiin siihen kuntaan missä käydään töissä?
Muutenkin ihmetyttää että onko tuo kankea kuntasysteemi todella ainoa tapa hoitaa lähipalvelut? Eikö tietokoneaikana pystytä dynaamisemmin laskemaan missä sairaalassa ja koulussa on milloinkin kapasiteettia kuntarajoista riippumatta.
”Joku kirjoitti:
Mikä siinä on niin vaikeaa että osa veroista maksettaisiin siihen kuntaan missä käydään töissä?”
Siihen kuntaan missä käydään töissä menee 1) kiinteistövero 2) osuus yhteisöverotuloista.
Se työpaikkakunta ei maksa ihmisille tuotettavista palveluista killinkiäkään, ne katetaan kunnallisveroilla.
Se siinä on vaikeaa. Tai olisi peräti typerää, jos esim Helsingille pitäisi Espoon maksaa siitä että Helsingissä on valtion työpaikkoja kymmeniä tuhansia kappaleita. Se se vasta yltiötyperää olisi.
”Jorma kirjoitti:
Siihen kuntaan missä käydään töissä menee 1) kiinteistövero 2) osuus yhteisöverotuloista.”
Kiitos tiedosta.
”Se työpaikkakunta ei maksa ihmisille tuotettavista palveluista killinkiäkään, ne katetaan kunnallisveroilla.”
Olen eri mieltä siitä etteikö työpaikkakunta tuottaisi työssäkävijöille mitään palveluja, varsinkin siinä tapauksessa että kotikunnassa vain asutaan ison kaupungin rajalla ja kaikki asiat hoidetaan siinä isossa kaupungissa. On museot, musiikkitalot, uimahallit, kirjastot, tiet ja muu infra, ja ne työpaikat joiden hankkimiseen se iso työpaikkakunta on luultavasti panostanut vaikka olisivatkin yksityisiä yrityksiä.
Jorman otsassa lukee: ”espoolainen” ja hän näköjään pelkää kuollakseen mahdollisia tulevia kuntaliitoksia.
Ei tarvitse pelätä…kyllä Espoo tulee siellä säilymään missä se nytkin on. Koko maan kannalta katsoen on pääkaupungin etua kuitenkin katsottava aina prioriteetissa.
En sinänsä paheksu kovatuloisia mutta kyllä siellä Espoossa ja Kauniaisissa maan kovatuloisin porukka asuu (sehän tiedetään jo hiekkalaatikoillakin) ja heidän lompakkonsa rupeavat tärisemään kun jostain kuuluu ilmaisu: ”kuntaliitos”.
Isot kaupungit, isot firmat, isot valtiot…kyllä niitä kaikkia johdetaan, se ei vaan näytä olevan kaikkien tiedossa. Saksa ei ole pieni yksikkö ja sitä johtaa melko suvereenisti entisessä Itä-Saksassa syntynyt ja kasvatuksensa saanut nainen.
Minun otsassani lukee että helsinkiläinen. Minun etuni ei ole se, että tähän härdelliin tulee vielä lisää porukkaa. MInusta nykyinenkin Helsinki pitäisi pilkkoa osiin.
Ja Jokulle, kadut ym katetaan juuri sillä kiinteistöverolla. Aika harvassa kunnassa ei ole kirjastoa. Museoitakin on vähän siellä sun täällä, ja usein ne maksaa valtio. Uimahallejakin on joka helkkarin taajamassa, eikä sellaisen kuluilla voi kauheasti pullistella. Näitä ns vapaaehtoisia keskuskaupunkikuluja on selvitetty noin viisi vuotta sitten VM:n toimesta, ja kyllä siellä yksikantaan on todettu että puhutaan murusista.
Ne oikeat kustannukset tulevat sosterista ja koulusta. Ne kustannukset jokainen kunta hoitaa itse.
Tähän tietty joku neropatti tuumaa että kehnot saa valtionosuuksia jolla hoitavat asiat. Niitä valtionosuuksia vaan saa kaikki kunnat samoin ehdoin. Niillä katetaan valtion kunnille sälyttämien tehtävien kustannuksia.
En mitään toivo niin paljon kuin että ainakin Vantaan Kehä III: n eteläpuoli (vaikka pakko)liitettäisiin Helsinkiin. Vantaan kunnallispolitiikka ja virkamieskunta on sitä luokkaa, että se on ainoa pelastus. En tiedä ketkä Vantaalla lopultakin määräävät, mutta mitään todellista täällä ei saada aikaan. Yksityisiä yrityksiä työllistetään ja käytetään kaikenlaisen turhan tekemiseen. Tuntuu kuin pääasia olisi, että jotkut firmat saavat näennäistöillä lihotettua kukkaroaan. Olisi hauska tietää minkälaiset rahat pyörivät kunnallistekniikan ja rakentamisen puolella. Hommia keksitään jos jonkinlaisia, verorahoja palaa. Säästöt tehdään sitten sosiaalipuolelta, opetuksesta ja terveydenhoidosta. Tulkaa pelastamaan!
Väite, että Espoon menestys olisi jotenkin pelkästään espoolaisten omaa ansiota, siis mitenkään riippumatonta siitä, että alueella on ollut käyttämätöntä rakennusmaata houkuttelevilla sijaintipaikoilla kasvavan pääkaupungin vieressä, ei kestä minkäänlaista kriittistä tarkastelua. Toisaalta, suuri osa espoolaisistakin on nykyisin ”junan tuomia”, joten varsinaista perintöoikeutta menneiden sukupolvien työstä on hankalahkoa nähdä. Tämä sama pätee tietenkin myös meihin nyky-helsinkiläisiin ja nyky-vantaalaisiin. Nämä pääkaupunkiseudun ”suuret” kunnat eivät ole oikeasti tarpeeksi suuria koska ne eivät
voi hoitaa yhteisiä asioitamme kuin välistä- ja kotiinpäinvedon kukkasissa, demokratiaahalveksivissa ylikunnallisissa hallintohimmeleissä, jotka toimivat käytännössä äänestäjien kontrollin ulkopuolella. Lähellä tapahtuvaa päätöksentekoa varten tarvittaisiin pienempiä hallinnollisia yksiköitä, ja seudulle kaivattaisiin yhteisillä vaaleilla valittua vastuunkantoa.Vaalipuhettako? Kyllä, olen vihreä kunnallisvaaliehdokas Helsingissä.
Uudella maalla vain 22% vastustaa kuntaliitoksia.
Pääkaupunkiseutu siis muuttuu yhdeksi yksiköksi ennemmin tai myöhemmin. On näin ollen parempi operoida heti eikä haaskata aikaa hukkaan.
Mitä tulee täällä esitettyihin silpomispuheisiin niin ei kukaan aito stadilainen halua kuulla sellaista edes puhuttavan.
Timo Pyhälahti, on tietty itsestäänselvää, että Espoo on kasvanut vain siksi että on pääkaupungin naapurikaupunki. Mutta se on hoitanut hommansa hyvin.
Pitäisikö Helsinkiä syyttää siitä että se on pääkaupunki? Sehän on mahdollistanut Helsingin kasvun ja myös siis Espoon kasvun. Ei sekään ole Helsingin ansiota.
Ja nipolle, sinä et tiedä mitä tosi aito stadilainen ajattelee jos kuvittelet että me ihan oikeasti pidettäisiin jotain Sipoota tai Vuosaarta ym mestoja stadina. Ei ne ole stadia eikä niistä koskaan tule stadia.
Helsingin alueen kasvattaminen liittyy vain siihen, että tietyt Helsingin
poliitikot haluavat kasvattaa valtaansa päättää asioista.
Jotkut tekee sitä protektionistisin perustein jotkut joillakin vihreillä perusteilla, jotkut vaan ihan vaan että on valtaa.
Helsinkiläisten etu se ei ole.
Muistelenko oikein, että Suomessa on vain yksi eurooppalaiseksi kaupugiksi kelpaava ihmiskeskittymä? Maamme on toivottoman kallis utopia jos rauha maanosassamme saa vallita, jolloin maksukykyiset vähitellen löytävät omat Kauniaisensa! Aiemmin yhteisöllisyyttä pakkosyötettiin devalvaatioin ja inflaatiomyllyllä mutta vapaiden rahamarkkinoiden aikaan taitaa tämäkin keino olla henkitoreissaan. Säästäjät oppivat riittävän laajalti suojauskeinot ja samalla velkavetoinen kasvu muuttuu kauniiksi muistoksi onnellisessa menneisyydessä.
Edellinen perustuu ajatukseen etten ymmärrä miksi taajama-Suomi
loputtomiin maksaisi runo-Suomen harvalukuisille asukkaille siitä että he haluavat asua halvalla mutta samalla kaukana kaikista nykypalveluista. Sodan jälkeinen lähes omavaraistalouteen perustunut elämänmuoto on edelleenkin mahdollista mutta silloin on hyväksyttävä koko paketti ilman ulkopuolista tukea.
ihmeet, jos koko Suomi olisi Helsinkiä, olisiko kaikki ongelmat poissa? Asuisiko kaikki taajamassa?
Ihmeellisiä asioita ihmiset näyttävät ratkaisevan kuntaliitoksillla. Miksi maaseutua pitää vihata? Onko maaseutu ja itse asiassa Suomi meille isokin ongelma? Miksi siitä piti sotia jos nyt tärkeintä on tuhota se?
Oli aika kun dallattiin Kolmatta linjaa ja Pasila oli muutama puutalo skutsissa…nyt sekin on Stadia. Siihen aikaan sai Kaisiksessakin iltaisin liikkua rauhassa.
Tulee haikea olo…jotkut jälkipolvet saatavat muistella samalla tavoin Sipoon kuusikoita.
Jorman tulkinta, että ed. kommenttini olisi ollut HKI-keskeinen ja maaseutua vihaava on mielenkiintoinen, kaikella kunnioituksella. Itse korostaisin mm. energiatehokkuutta, lahjakkuuksien kriittisiä massoja, sosiaalisuuden riittävää kasvupohjaa/ haasterikkautta jne. Jokainen tietysti saa tulla omalla uskollaan autuaaksi mutta myös pääosin omilla eväillään myös koska liiallinen individualismi vaatii merkittävästi mainstream- käytäntöjä enemmän resursseja/ tuhlaa / ei voi hyödyntää niitä samassa mittakaavassa.
PS Itse olen pientilan poika ettei maaseutu ihan vierasta ole ja hevosen esimerkiksi olen valjastanut yksin jo 11 vuotiaana! Lanttupellon harvennus tai kevään peltotyöt hevosella olivat kasvattavia kokemuksia jo vuosia aiemmin!!
Voit osallistua keskusteluun, kun olet rekisteröitynyt käyttäjäksi ja kirjautunut sisään.
Kirjoituksia, jotka eivät jätä sanattomaksi.
Lue kaikki Eri mieltä! -jutut
Kirjoittaja on valtiotieteiden maisteri ja kokoomuksen kuntavaaliehdokas.
Lue kaikki kirjoittajan jutut
Otavamedia Oy
Maistraatinportti 1
00015 OTAVAMEDIA
Asiakaspalvelu
puh: +3589156665
fax: +35891566511
Avoinna: ma-pe klo 8.00-17.00
Verkkopalvelut
nelmi kirjoitti:
Eduskunnan ja hallituksen täytyy lopettaa valtionavut, jolloin kaikki loksahtaa pakon edessä paikalleen ja saadaan toimiva kokonaisuus ja samantie se 5 vuoden työsuhdeturva romukoppaan. Muuten tulee vain entistä isompi köyhä valtion elätti ja todennäköisesti vielä lisää byrokratiaa. Valtion velka on niin hirveä että se on rikos tulevia pienempiä ikäluokkia kohtaan ja kun pitää elättää omat maakalaiset ja tulevat muukalaiset, niin ei muuta kuin kova leikkaaja asialle.