Mikko Heikka: Martti Luther on musta mies

Profiilikuva
lähetystyö
Teksti
SK:n toimitus
Julkaistu yli kolme vuotta sitten
Martti Luther

Suomalainen lähetystyöntekijä esitteli afrikkalaisille työtovereilleen Martti Lutherin ajattelua. Perusteellisen esitelmän jälkeen hän avasi keskustelun. Ainoa kommentti kuului: “Onko Martti Luther musta vai valkoinen mies?”

Suomen luterilainen kirkko on kansallisen projektin päätepisteessä. Edessä on siirtyminen ekumeeniseen vaiheeseen, jossa kansalliset kirkot ovat maailmanlaajan yhteisön osia. Kirkoilla on edelleenkin kansallisia piirteitä, mutta ensisijaisesti ne ovat koko maailmaa kattavan projektin palveluksessa. Kansalliset edut eivät enää määrää agendaa, vaan se nousee ihmiskunnan yhteisistä iloista ja suruista.

Miten tähän on tultu? Ensi kesänä vietetään Edinburghin lähetyskonferenssin satavuotisjuhlaa. Tässä skottikaupungissa luotiin pohja ekumeeniselle liikkeelle, joka on liittänyt kirkot yhteen yhä kasvavalla intensiteetillä.

Tietoisuus universaalisesta Kristuksen kirkosta on luonut edellytykset sille, että kirkot kaikkialla maailmassa ovat irrottautumassa kansallisista projekteista puolustamaan ihmisten yleismaailmallisia oikeuksia ja ihmisarvoa. Martti Lutherin perillisetkään eivät enää puolusta valkoisen miehen etuoikeuksia.

Kirkon raju muutosprosessi ei ole mennyt kovin hyvin läpi suomalaisten tietoisuudessa. Ajankohtaiset kiistakysymykset ovat jättäneet varjoonsa sen, että Suomen luterilainen kirkko on kulkenut pitkän matkan kohti ekumeenista, kansainvälistä ja vastakulttuurista roolia.

Kirkon rooli ulkomaalaislaista käytävässä keskustelussa valaisee sattuvasti uutta tilannetta. Suomen Ekumeeninen Neuvosto julkaisi vuonna 2007 ohjekirjan Kirkot turvapaikkana. Tässä teoksessa annettiin ohjeita, miten menetellä tilanteissa, joissa valtiovallan tekemät päätökset sotivat yleistä moraalitajua vastaan tai perustuvat puutteellisiin tietoihin.

Turvapaikkakäytännön (sanctuary) tarkoituksena on vielä kerran tarkistuttaa, että tehty karkotuspäätös vastaa valtion suojelun velvoitteita.

Valtiovallan taholta on arvosteltu turvapaikka-käsitteen käyttöä. Se on haluttu varata vain valtion käyttöön. On kuitenkin huomattava, että turvapaikkakäytännön juuret ovat Oranjen kirkolliskokouksessa vuodelta 441. Sama käsite esiintyy katolisen kirkon kanonisessa oikeudessa. Englannin kirkoissa turvapaikkaoikeus on määritelty maan laeissa (1600-luvulle saakka).

Riippumatta siitä, miten käsitteitä käytetään, kirkon ja valtiovallan jännitteet ulkomaalaispolitiikassa kuvastavat kirkon muuttunutta asemaa suhteessa kansalliseen projektiin.

Kirkko ottaa nyt esityslistansa ensisijaisesti maailmanlaajan kirkon prioriteeteista, ei kansallisen edun valvonnasta. Kirkolle maahanmuuttaja on lähimmäinen ja vasta toissijaisesti jonkin kansan tai rodun edustaja.

Suomen luterilainen kirkko asemoituu nykyään kirkkojen ja uskontojen kokonaisuudessa tavalla, joka poikkeaa voimakkaasti siitä, mihin olemme tottuneet. Eurooppa-keskeisyys on päättymässä myös kirkkojen todellisuudessa.

Kristillisen kirkon demografinen painopiste on tällä hetkellä Malissa Timbuktun kaakkoispuolella ja liikkuu 50 metrin päivävauhdilla kaakkoon. Kuluvana vuonna Eurooppa menettää ensimmäisen kerran yli tuhanteen vuoteen aseman mantereena, jossa on lukumääräisesti eniten kristittyjä.

Latinalainen Amerikka ohittaa Euroopan. Seuraavana on vuorossa Afrikka, joka ohittaa Euroopan vuonna 2015. Maailman suurimmaksi kristilliseksi mantereeksi Afrikka nousee vuoden 2030 paikkeilla. Etelässä kuuluu kevään kohina samaan aikaan kun Eurooppa täyttyy vanhuksista.

Yhä suurempi osa suomalaisista kristityistä on ulkomaalaisia. Kuvaavaa on, että afrikkalaisten perustamia jumalanpalvelusyhteisöjä on pääkaupunkiseudulla toista tusinaa. Kiinalaisia seurakuntia on kaksi ja korealaiset lähetystöntekijät toimivat eteläisessä Suomessa. Luterilaisen kirkon työntekijät ovat aktiivisesti mukana maahanmuuttajien seurakunnallisessa toiminnassa.

Suomen luterilaisen kirkon elämää muuttaa myös se tosiasia, että maastamme on tulossa lähetyskenttä. Afrikkalaiset ja aasialaiset maahanmuuttajat kokevat Suomen pakanamaana, jossa heillä on lähetystehtävä.

Nigerialainen RCGG-kirkko on voimakkaimmin kasvava afrikkalaistaustainen kirkko Euroopassa. Se on testannut toimintaansa Keski-Euroopassa ja on nyt rantautunut Pohjoismaihin. Sillä on Suomessa neljä seurakuntaa, jotka tekevät aktiivista lähetystyötä Helsingin kaduilla.

Suomen kansankirkko on irtautumassa kansallisesta projektista. Martti Lutherista on tulossa musta mies. Jotkut kokevat sen uhkana. Muutos etenee vääjäämättömästi.

Tilanne ei kuitenkaan ole uusi. Toisella vuosisadalla kirjoitettu kirje Diognetokselle kuvaa sattuvasti kristittyjen globaalia tietoisuutta: “Jokainen vieras maa on heidän isänmaansa, mutta jokainen isänmaa on heille vieras.”

Teksti Mikko Heikka
Kirjoittaja on Espoon hiippakunnan piispa.

Kuvitus Outi Kainiemi