Onko Jumala Putinin puolella?
Pitkän linjan sosiaalikonservatiivi, republikaaninen politiikko ja kommentaattori Pat Buchanan fanittaa Vladimir Putinin Venäjää.
Buchanan pohtii tuoreessa esseessään, josko Putinin Venäjä on itse asiassa enemmän Jumalan asialla kuin syntisen suvaitsevainen nyky-Amerikka.
Buchanan kirjoittaa ihailevasti Putinin avoimen kristillisestä retoriikasta sekä Krimin sieppauksen oikeuttamisesta myös uskonnollisin termein. Amerikkalainen paleokonservatiivi ei kykene kätkemään ihailuaan:
”Putin on kiinni monissa nykymaailman voimakkaimmista virtauksista. Hän ei pelkästään kanavoi maailman inhoa Yhdysvaltain aggressiiviseen globaalin hegemoniapolitiikkaan. Hän ei ainoastaan puolusta Neuvostoliiton hajoamisen jälkeensä jättämiä venäläisiä. Putin myös edustaa kasvavaa maailmanlaajuista vastenmielisyyttä lännen syytämää hedonistista, maallista ja sosiaalista vallankumousta kohtaan.”
”Käynnissä olevassa kulttuurisodassa, jossa taistelemme ihmiskunnan tulevaisuudesta, Putin on vankasti istuttanut Venäjän lipun perinteisen kristillisyyden puolustajien rintamalinjaan.”
Amerikkalaisen pehmeän imperialismin vastustaminen on tuttua tavaraa Buchananilta. Viime vuosikymmeninä hänestä on kehittynyt eristäytymispolitiikan äänekäs puolustaja. Avoin ja hekumallinen Putinin ja Venäjän ihailu on uutta materiaalia, mutta tarkemmassa analyysissa ei välttämättä kovin yllättävää ajattelua.
Modernin amerikkalaisen republikanismin keskeinen dilemma on vapauden ja moraalin välinen ristiriita. Republikaanit ovat puolustaneet markkinoiden vapauttamista ja haaveilleet ”vapaasta” yhteiskunnasta, jossa jokainen amerikkalainen saa toteuttaa itseään ilman holhoavaa valtiota.
Moraalikysymyksissä he ovat havainneet, että vapaus ei, heidän toiveidensa mukaisesti, käänny automaattisesti konservatiivisen kristillisen etiikan nousuksi. Kasvava sekularismi sekä siihen kytkeytynyt feminismi, homojen kansalaisoikeusliike ja individualismi ovat muodostaneet haasteen, johon modernit republikaanit ovat vastanneet kristillismoralistisella lainsäädännöllä sekä äänekkäällä kampanjalla perinteisten arvojen puolesta.
Vuonna 1996 kongressi puski läpi Defense of Marriage -lain, joka määritteli avioliiton miehen ja naisen väliseksi instituutioksi. Uudelleenvalintakampanjaansa keskittynyt presidentti Bill Clinton allekirjoitti lain. George W. Bushin aikana laki sai uutta painovoimaa, kun monet osavaltiot säätivät vastaavia lakeja. Homojen avio-oikeus pelotti sydänmaiden kristittyjä fundamentalisteja.
Pat Buchanan on aina ollut vankka katolinen konservatiivi. Hän on ajanut moralistista ideaa valtiosta, joka keskittyy talouden valvomisen sijasta kansalaisten makuuhuonekäytökseen. Putinin fanitus on tämän idean looginen, joskin pinnallisesti hätkähdyttävä, jatkumo.
Monet republikaanit uskovat vahvan johtajan periaatteeseen – jos johtaja jakaa heidän arvonsa. Esimerkiksi Fox Newsin Obama-kritiikki on ollut näennäisesti ristiriitaista: he ovat samanaikaisesti valittaneet Obaman ”heikkoudesta” mutta myös tuominneet hänen toimensa ”diktaattorimaisena” johtamisena. Bushin presidenttikauden aikana he ylistivät avoimesti Bushin määrätietoista johtamismallia.
Putinin unilateralismi, korporatistinen talouspolitiikka, välinpitämättömyys kansainvälistä yhteisöä kohtaan, kristillinen retoriikka ja uskomus maansa historialliseen tehtävään ovat kuin venäläinen versio Buchananin suosimasta paleokonservatismista. Putinin imperialismi on ristiriidassa paleokonservatiivisten ihanteiden kanssa, mutta Buchanan selittää tämän vastareaktiona paleokonservatiivien vihaamaan amerikkalaiseen imperialismiin.
Politiikka luo outoja petikavereita. Putinin fanitus on luonut oudon yhdistävän tekijän amerikkalaisten paleokonservatiivien, eurooppalaisen äärioikeiston sekä perinteisen russofobiaa joka puolella näkevän hihhulivasemmiston välille.
Soundtrack: Onward Christian Soldiers (virsi)