Blogit

Ylämaan kettu väijyy Ison-Britannian, Ruotsin ja Suomenkin politiikkaa ja mediaa.

Ensimmäinen tutkimus brexit-vaalista julkaistu

Blogit Ylämaan kettu 5.7.2016 21:30
Mari K. Niemi
Kirjoittaja on poliittiseen viestintään erikoistunut dosentti ja Innovation and Entrepreneurship InnoLab -tutkimusalustan johtaja Vaasan yliopistossa.

Ovat ne nopeita, brittikollegat. Vain kymmenen päivää maan EU-kansanäänestyksen jälkeen ilmestyi sadan tutkijan voimin laadittu ensimmäinen aihetta koskeva kokoomajulkaisu.

Kolmen tutkijan yhteistyössä pikavauhtia toimittama ”EU Referendum Analysis 2016: Media, Voters and the Campaign” sisältää liki kahdeksankymmentä napakkkaa, helposti avautuvaa katsausta vaaliin eri näkökulmista.

Mukana on esimerkiksi kampanja-analyysejä sekä viestinnän, politiikan kielen ja mainonnan tutkimusta. Kirjoittajajoukko on nimekäs ja monipuolinen.

Kyseessä ovat tietysti vaalin aikana ja heti sen jälkeen tehdyt tulkinnat, ja sellaisina niihin on suhtauduttava. Syvällisempien analyysien aika on myöhemmin, ja nyt esitellyt havainnot ovat usein ensimmäisiä tuloksia seikkaperäisemmistä, vielä tekeillä olevista tutkimuksista.

 

Ensimmäiset havainnot kansanäänestyksen mediajulkisuudesta ovat hätkähdyttäviä.

Toistaiseksi tutkittujen kampanjan kolmen ensimmäisen kuukauden aikana kansallinen sanomalehdistö oli voimakkaasti kallellaan EU-eroon päin. Yhdeksän sanomalehden otoksessa (1558 artikkelia) 41 prosenttia jutuista oli brexitin kannalla,  ja vain 27 prosenttia kannatti EU:ssa pysymistä.

Kiinnostavaa on suomalaisittain sekin, että jutuista vain 9 prosentissa kantaa ei otettu lainkaan. Loput häilyivät kantojen välissä tai olivat vaikeammin määriteltäviä.

Jutuissa haastatelluista 35 prosenttia oli brittipoliitikkoja, ja heistä huomattava valtaosa, 70 prosenttia, konservatiivipuolueen edustajia. Työväenpuolueen osalta vastaava luku oli 13 prosenttia. UKIPin edustajat näkyivät vielä vähemmän.

On ymmärrettävää, etteivät oppositiopuolueen edustajat näy julkisuudessa yhtä paljon kuin hallituspuolueen, mutta kahden pääpuolueen maassa tulos on silti melkoisen kiinnostava.

 

Kampanjoiden viestinnässä erot olivat suuret paitsi sanomassa myös siinä, keiden näkemyksiin vedottiin.

EU:n jäsenenä jatkamista kannattanut leiri korosti eroon liittyviä taloudellisia riskejä ja turvautui perusteluissaan asiantuntijoihin. Tämä linkitti kampanjan osaksi eliittiä, mitä populistisin äänenpainoin kampanjoinut vastapuoli hyödynsi.

EU-eroa ajaneen kampanjan ytimessä oli vihamielisyys kaiken maailman eksperttejä ja eliittejä kohtaan.

Kampanjaviesteistä erityisen tehokas oli brexit-leirin  slogan kontrollin ottamisesta takaisin brittien omiin käsiin, koska siinä yhdistyivät huoli maan suvereniteetista ja kasvavasta maahanmuutosta.

Naiset jäivät EU-kansanäänestyksen julkisuudessa sivurooliin miesten dominoidessa.

Televisiossa aihetta käsittelevissä ohjelmissa naisia oli kaikista haastateltavista touko-kesäkuun tarkastelujaksolla  25,3 prosenttia ja lehdistössä vain 15,4 prosenttia.

 

Vaalituloksen valjettua miehisessä politiikan johtajistossa on käynyt kato. Oma arvioni on, että naisten osuus brittipolitiikan julkisuudessa saattaa lähiaikoina kasvaa.

Naisten on tunnetusti paljon miehiä vaikeampaa tulla valituiksi esimerkiksi puolueiden johtajiksi. Puolueiden vaikeudet kuitenkin tutkitusti avaavat naisillekin sauman iskeä.

Naisilla on mahdollisuuksia silloin, kun on jokin sotku siivottavana.

Nyt on.