Ylämaan kettu väijyy Ison-Britannian, Ruotsin ja Suomenkin politiikkaa ja mediaa.

Miten kertoa turvapaikanhakijoille suomalaisesta tasa-arvosta?

Mari K. Niemi
Blogit Ylämaan kettu 20.1.2016 14:12

Konkreettiset teot turvapaikanhakijoiden kotouttamiseksi ovat tärkeitä.

Toimihenkilökeskusjärjestö STTK on tarttunut hienosti haasteeseen laatimalla joukon Suomi kodiksi -videoita, joilla kerrotaan suomalaisen työelämän arvoista ja pelisäännöistä sekä suomalaisesta elämäntyylistä.

Videoilla esiintyvät maahanmuuttajataustaiset kansanedustajat Nasima Razmyar ja Ozan Yanar kertovat myös omat tarinansa ja antavat käytännön neuvoja työnhakuun.

Suomenkieliset filmit tekstitetään useille kielille, ensin englanniksi ja arabiaksi.

 

Vaikka Suomeen on tullut naisia ja lapsiakin, on suurin osa turvapaikanhakijoista miehiä.

Julkisuudessa heihin liitetyt uutiset esimerkiksi seksuaalisesta häirinnästä ovat virittäneet keskustelua siitä, miten viestiä tulijoille suomalaisesta tasa-arvosta. Etenkin kysymys naisten asemasta yhteiskunnassa on puhuttanut.

Keskustelu sukupuolten tasa-arvosta on tarpeen, jotta tulijat löytäisivät paikkansa Suomessa. Se on tärkeätä myös siksi, että tasa-arvoa ei Suomessakaan ole vielä saavutettu.

Olemme pitkällä, mutta emme maalissa.

 

Kun viestimme Suomeen tulleille turvapaikanhakijoille suomalaisesta tasa-arvosta, omat tekomme voivat olla sanoja tärkeämpiä.

Siksi on hienoa, että STTK:n videoilla Suomea esittelevät kaksi Suomeen jo aiemmin muuttanutta uutta suomalaista, nainen ja mies.

Tämä on tärkeä symbolinen viesti videon kohdeyleisölle, niin miehille kuin naisille.

Siksi on myös harmi, että sarjan esittelyvideolla turvapaikanhakijoita edustavat vain miehet.

Tämä ratkaisu viestittää kohdeyleisölle, että työelämän kysymyksiin liittyvä sanoma koskee etupäässä miehiä. Suomalaiselle katsojalle se toistaa käsitystä, ettei tulijoissa olisi kuin miehiä.

 

Kysyin asiasta STTK:lta, joka vastasi Twitterissä nopeasti. Mainitulla videolla esiintyy vain turvapaikanhakijamiehiä, koska ”kuvauspäivänä, marraskuussa 2015, kaikki kuvauspaikan asukkaat olivat miehiä”.

On totta, että sukupuolten tasa-arvon edistäminen toisinaan vaatii hiukan ylimääräistä suunnittelua ja työtä.

Kysymys on kuitenkin tärkeä, sillä naisten laaja osallistuminen työelämään tasavertaisina miesten rinnalla on ainakin osalle tulijoista uusi asia.

Puheemme sukupuolten tasa-arvosta menee kuitenkin paremmin perille, jos itse valitsemme kuulla myös naisia silloinkin, kun se vaatii vähän enemmän vaivannäköä.

 

BBC:n tällä viikolla esittämässä World at One radio-ohjelmassa tutustuttiin turvapaikanhakijoille Suomessa annettavaan  tasa-arvokasvatukseen.

Ohjelman juontaja kertoo ”pitkän, vaalean ja aika pelottavan” poliisinaisen Nina Pelkosen olevan yksi vastaanottokeskuksissa vierailevista luennoitsijoista.

Ohjelmassa haastateltu ylikonstaapeli Pelkonen kertoo suorasukaisesta, kiertelemättömästä tavastaan käsitellä aihetta.

Pelkosen haastattelussa huomioni kiinnitti tapa, jolla hän viestii tasa-arvon sanomaa omissa teoissaan.

Tämä käy ilmi Pelkosen kuvaamasta tapauksesta.

Vastaanottokeskuksen salissa Pelkosta oli odottanut noin sata miestä. Yhtään naista ei ollut paikalla. Pelkonen kertoo kysyneensä miehiltä, paljonko naisia asuu keskuksessa. ”Nelisenkymmentä”, kuului vastaus.

”Korotin ääntäni ja sanoin, että teidän on alettava ymmärtää, että Suomessa naiset ovat tasa-arvoinen osa yhteiskuntaa”, Pelkonen kuvaa.

Hän kieltäytyi aloittamasta esitelmäänsä ennen kuin myös naiset olisivat mukana yleisössä. Pelkosen mukaan seurasi tuijotusta puolin ja toisin – ja lopulta naisia alkoi hiljakseen virrata saliin.

 

Sukupuolten tasa-arvon edistäminen ihan suomalaistenkin kesken on tarkoittanut ylimääräistä vaivannäköä, vaikeiden kysymysten esittämistä ja luutuneiden tapojen haastamista.

Tapakulttuuri ja ajatusmallit muuttuvat usein hitaasti.

Tämän muistaminen voi kannustaa meitä työssä, jonka tavoitteena on auttaa tulijoita löytämään paikkansa Suomessa.

 

Tasa-arvo ei kuitenkaan ole vain sukupuolten tasa-arvoa.

Tasa-arvon sanomassa ei myöskään ole kyse vain siitä, että kerromme tulijoille heihin Suomessa kohdistuvista vaatimuksista ja odotuksista.

Kyse on myös tulijoiden tutustuttamisesta heidän omiin oikeuksiinsa. Siksi vastaanottokeskuksissa pidettävät tasa-arvoluennot ovat tärkeää kuultavaa naisillekin, ja siksikin STTK:n videot ovat tervetullut kotouttamisen apu.

On hyvä muistaa, että tasa-arvopuheemme jäävät sanahelinäksi, jos ihanteemme ihmisten tasavertaisesta kohtelusta eivät ulotu koskemaan myös omaa tapaamme kohdata maahantulijat.

Mari K. Niemi

Kirjoittaja on Valencian yliopistossa vierailevana tutkijana työskentelevä, viestintään erikoistunut poliittisen historian dosentti ja erikoistutkija Turun yliopistossa.

Keskustelu

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Näitä luetaan juuri nyt