Ylämaan kettu väijyy Ison-Britannian, Ruotsin ja Suomenkin politiikkaa ja mediaa.

Kun seksuaalinen väkivalta saapui Suomeen

Mari K. Niemi
Blogit Ylämaan kettu 27.11.2015 15:25

Mediakeskustelusta saa nyt kuvan, että Suomi on ollut lintukoto, jonka historiallinen naisrauha rikkoutui karkeasti vuonna 2015 maahan tulleiden turvapaikanhakijoiden myötä.

Seksuaalinen väkivalta on otsikoissa, ja syytä onkin.

Kukaan tuskin on eri mieltä siitä, että uutiset turvapaikanhakijamiesten tekemiksi epäillyistä raiskauksista ovat järkyttäviä, surullisia ja suututtavia.

Erimielisyyttä näyttäisi kuitenkin olevan siitä, ovatko nämä uutiset järkyttävämpiä, surullisempia ja suututtavampia kuin vähemmän julkisuutta saaneet tapaukset, joissa tekijäksi on epäilty kantasuomalaista miestä.

 

Aiheeseen tarttui myös Helsingin Sanomien Yrjö Rautio. Kempeleen tapahtumiin viitaten hän kirjoittaa, ettei ymmärrä niitä, jotka ”ymmärtävät kovasti jo ennakkoon tämän nuorukaisen mahdollista rikosta”.

Rautio jatkaa: ”Nämä ymmärtäjät muistuttavat, että myös suomalaiset raiskaavat ja pahoinpitelevät naisia ja tyttöjä. Niin tekevätkin, mutta se ei tee tippaakaan hyväksyttävämmäksi Kempeleessä tapahtunutta, mikäli se todeksi osoittautuu.”

Tästä on helppoa olla samaa mieltä.

Raiskauksia ei tarvitse ”ymmärtää”, ja tekijän passilla (tai sen puutteella) tuskin on merkitystä julman, pelottavan ja usein myös nöyryyttävän väkivallan kohteeksi joutuneelle.

Kun vertaamme kantasuomalaisten tai maahan muualta tulleiden miesten tekemien raiskausten saaman julkisuuden volyymiä ja kansalaiskeskustelun sisältöä, näin ei näytä kuitenkaan olevan.

Esimerkiksi uutisointi pääministerin kriisikokouksesta Kempeleen tapauksen tiimoilta voi antaa vaikutelman, että maahanmuuttajan tekemä(ksi epäilty) raiskaus olisi kantasuomalaisen tekoa vakavampi.

 

On aivan väärä viesti, jos kukaan raiskatuksi joutunut uutisointia seuratessaan tuntee, että häneen kohdistunutta väkivaltaa pidetään jotenkin pienempänä pahana, koska tekijä oli ”vain” suomalainen.

Pyydän pysähtymään hetkeksi ja miettimään, miltä meneillään oleva keskustelu voi tuntua suomalaisen raiskaamaksi joutuneesta.

Heissäkin on muuten sekä kantasuomalaisia että muualta tänne muuttaneita.

Heihin kohdistuneet rikokset eivät ole herättäneet vastaavaa kansallista suuttumusta.

Suren heidän kohtaloaan samalla tavalla kuin suren uutisia Raisiosta ja Kempeleestä. Toivotan voimia kaikille raiskauksen uhreille ja heidän läheisilleen.

 

Suomeen on tullut lyhyessä ajassa valtavasti ihmisiä. On tärkeätä seurata tarkasti ilmiön kaikkia puolia ja uutisoida myös mahdollisesta rikollisuuden kasvusta avoimesti, rehellisesti ja ajoissa. Tämä koskee tietysti myös maahantulijoihin kohdistuvaa rikollisuutta.

Raiskauksissa, häirinnässä tai väkivallassa ei ole mitään hyssyteltävää.

Olen iloinen, että naisiin ja tyttöihin Suomessa kohdistuvasta väkivallasta ja häirinnästä nyt puhutaan ja niihin toivottavasti myös tehokkaasti puututaan.

Mietin, olemmeko yhteiskuntana tarttuneet yhtä rohkeasti ja tarmokkaasti siihen seksuaaliseen väkivaltaan ja alistamiseen, jota maahanmuuttajayhteisöissä Suomessa esiintyy.

Jos emme ole, miksi näin on?

Onko rikos pahempi silloin, kun uhri on kantasuomalainen?

 

Seksuaalinen häirintä ja väkivalta eivät saapuneet Suomeen vuonna 2015.

Ymmärränkin hyvin niitä rohkeita, turhautuneita naisia, jotka ovat viime päivinä purkaneet tuntojaan omista kokemuksistaan tyttönä ja naisena nyky-Suomessa.

Kannattaa lukea esimerkiksi Iiris Kososen Facebook-päivitys ja Taija Roihan Facebook-päivitys aiheesta sekä Elinel Ruon blogikirjoitus Raiskauksen tekopyhät.

 

Tasa-arvosta tai maahanmuutosta kirjoittavat saavat Suomessa usein osakseen häirintää ja kiusaamista.

Tavallista on esimerkiksi esittää, että heidät tulisi raiskata, mieluiten porukalla.

Kirjoittajien kannattaisi miettiä joskus sitä, että osa heidän kiusaamistaan on jo voitu raiskata. Tai ehkä heidän äitinsä on raiskattu, heidän lapsensa tai siskonsa. Moni isoäitikin kantaa raiskatuksi tulemisen tuskaa.

Pitäisikö raiskata uudestaan, että ymmärtäisi olla samaa mieltä?

Raiskauksesta avioliitossa tuli  Suomessa rikos vasta vuonna 1994, yhtenä viimeisistä EU-maista, muuten.

Raiskauksilla uhkailu tai toisen raiskatuksi tulemisen toivominen on henkistä väkivaltaa, johon toivon kanssakeskustelijoiden sosiaalisessa mediassa puuttuvan heti, tinkimättä ja porukalla.

Noille uhkauksille ja ”toivotuksille” on oltava nollatoleranssi.

 

Rautio kirjoittaa, että emme Suomessa voi luopua sukupuolten tasa-arvosta. Olen tästä samaa mieltä.

Emme näet voi luopua sellaisesta, mitä meillä ei vielä ole.

Suomi on monessa suhteessa edistyksellinen, esimerkillinen ja hieno maa.

Silti meilläkään ei ole varaa itseriittoisuuteen, mitä tulee naisiin ja tyttöihin kohdistuvaan seksuaaliseen väkivaltaan ja häirintään.

Seksuaalisen väkivallan, alistamisen, kiusaamisen ja häirinnän vastaisiin talkoisiin ovat lämpimästi tervetulleita kaikki, jotka ymmärtävät, ettei sen paremmin kantasuomalaisuus kuin maahanmuuttajuus tarjoa erioikeuksia.

Rikos ja julmuus tai tuska ja toipuminen eivät kysy passia.

Mari K. Niemi

Kirjoittaja on Valencian yliopistossa vierailevana tutkijana työskentelevä, viestintään erikoistunut poliittisen historian dosentti ja erikoistutkija Turun yliopistossa.

Keskustelu

Silti on eroa, jos raiskaaminen on osa poliittista jihadismia, niin kuin se on islamissa aina ollut.

Jos paikalliset perussuomalaiset kehottavat raiskaamaan kaikki kantasuomalaiset monikulttuurisuutta kannattavat naiset, niinkö eikö se ole yhden sortin jihadismia?

Jihadismi on tietylle muslimijoukolle eli islamisteille aseellista sodankäyntiä. Kyseessä on ääriliike, jota ei yleisesti hyväksytä eikä tunnusteta islamissa. Jihadistit mm. rikkovat sääntöä, jonka mukaan naisten raiskaaminen on kiellettyä, ts. yllä esitetty väite ei pidä paikkaansa. Itse asiassa tilanne on päinvastoin: islamin varsinaisen (ei siis jihadistisen) jihadin mukaan naisten raiskaaminen on kielletty. Sen sijaan länsimaisessa ja kristittyjen sodankäynnissä raiskaaminen on pitkään ollut yksi sodankäynnin muoto.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Näitä luetaan juuri nyt