Blogit

Toimittaja Salla Vuorikosken viiltoja yhteiskunnan kuumiin puheenaiheisiin.

Touko Aallon hapan naama

Blogit Vuorikoski 5.11.2017 23:36
Salla Vuorikoski
Kirjoittaja on Suomen Kuvalehden toimittaja.

Juonsin lauantaina 4. marraskuuta paneelikeskustelun vihreiden Puolueristeily-tapahtumassa Vantaalla. Teemana piti olla se, voiko vihreät olla sekä maaseudun että kaupunkien puolue. Mitä ilmeisimmin epäonnistuin tehtävässäni, sillä keskustelu ryöstäytyi kiihkeäksi sananvaihdoksi maataloustuista.

Kiinnostavaa ja viihdyttävää se kuitenkin oli. Paneelissa istuivat Maaseudun Tulevaisuuden päätoimittaja Jouni Kemppainen, ajatuspaja Liberan entinen toiminnanjohtaja, Mustread-julkaisun osakas Heikki Pursiainen, helsinkiläinen vihreä Lilja Tamminen ja Tammelassa museotilan yrittäjänä toimiva vihreä Kristiina Liinaharja. 

Tilaisuuden aluksi pohjustin tunnelmaa ajankohtaisella teemalla. Siteerasin helsinkiläisen vihreän kaupunginvaltuutetun Fatim Diarran tuoretta, kohun nostanutta Facebook-kommenttia. 

”Ainoa syy muuttaa sinne (maaseudulle) on insesti ja se että kukaan ei kuule kun vaimo huutaa apua”, Diarra oli kirjoittanut

Vitsailin, että vihreiden viestintäyksikkö oli selvästi rientänyt Diarran apuun. Hän oli nimittäin selittänyt mediassa kommenttiaan viittamalla Sallan alueen insestiongelmiin ja toteamalla, että kyllähän syrjäseudulla on tosi masentavaa. 

Salissa jotkut nauroivat. Vilkaisin yleisössä istuneen puheenjohtaja Touko Aallon naamaa. Sellaisia ilmeitä näkee yleensä hautajaissaattueessa. Yhtä vähän tuntui huvittavan tammelalaista Liinaharjaa.  

 

Vihreät teki ison harppauksen kevään 2017 kuntavaaleissa. Kannatus nousi vuoden 2012 vaaleista neljällä prosenttiyksiköllä 12,5 prosenttiin. Yhteensä 320 235 suomalaista äänesti vihreää ehdokasta. Monissa kunnissa valittiin ensimmäinen vihreä valtuutettu. Esimerkiksi Keski-Suomen Kannonkoskella, keskustan vanhassa valtakunnassa pieneen valtuustoon nousi 11 prosentin äänisaaliilla peräti kaksi vihreää valtuutettua. 

Vaalien jälkeen gallupit ovat kertoneet, että vihreille olisi luvassa vielä parempaa. Puolue on kirinyt kaupungeissa jo pitkään, mutta nyt tärkeä taistelukenttä on isojen kaupunkien ulkopuolinen Suomi. Siellä insestipuheet eivät naurata. Maaseutuvihreä valitti minulle paneelin jälkeen, että Diarra-tyylisillä kohuilla voi olla kohtalokas vaikutus niihin maaseudun äänestäjiin, jotka miettivät, voisiko vihreitä sittenkin äänestää.

Nuoremman polven maanviljelijöidenkin keskuudessa on heitä, jotka haluavat muutoksen suomalaiseen tukipolitiikkaan. Vihreiden tavoitteena on maataloustukien asteittainen vähentäminen ja niiden maksamisen perusteiden muuttaminen. Paneelikeskustelussa harmiteltiin muun muassa, että nykyinen tukipolitiikka ei huomioi esimerkiksi vertikaalista viljelyä eli kasvien kasvattamista kerroksissa vaikkapa teollisuushallissa. 

Jos vihreät päätyy eduskuntavaalien jälkeen kimppaan kokoomuksen kanssa ja keskusta jää ulos, alue- ja maatalouspolitiikan ruuvaaminen voi olla yksi seuraavan hallituksen kiinnostuksen kohteista.

Asetelma tiedostetaan taatusti keskustassa. Diarran lausunnon nosti julkisuuteen keskustan kansanedustaja Mikko Kärnä. Vaikka omatkin pyörittävät välillä silmiään lähes hyperaktiivisesti kannanottoja suoltavan Kärnän touhuille, tästä episodista hän saa varmasti puoluetovereiltaan kosolti kiitosta. 

Kaikki merkit viittaavat siihen, että kaupungistuminen ja maaseudun kohtalo ovat jatkossa entistä tärkeämpiä teemoja politiikassa. Vastakkainasettelua pahoitellaan puolin ja toisin, mutta sitä kärjistäviä heittoja ollaan tietenkin valmiita viskomaan heti, kun se hyödyttää omaa porukkaa.

 

Diarra oli suunnannut ”läppänsä” kavereilleen omasta mielestään yksityisessä keskustelussa. Omaa viestiään kertoo se, että kaupunkipoliitikko puhelee tuhannelle Facebook-käyttäjälle tällaisia juttuja. Hänen vihreissä ympyröissään ne ovat ilmeisesti yhtä arkipäiväistä huvia kuin keskustalaisille helsinkiläisten pilkkaaminen. (Ja ei, maalaisten tai kaupunkilaisten pilkkaaminen ei ole vähemmistöryhmään kohdistuvaa laitonta vihapuhetta, kuten helsinkiläinen nettipoliisi Teemu Hokkanen ystävällisesti Twitterissä opasti.) 

Touko Aallon hapan naama vantaalaisen hotellin konferenssihuoneessa tuntui kertovan tilannetajusta. Vain pari päivää aiemmin Helsingin Sanomien gallup oli näyttänyt vihreille notkahdusta huippuluvuista. Kohu voi työntää vauhtia alamäkeen. 

Yleispuolueeksi yrittäminen on vaikea laji. Kuinka tasapainotella niin, että saa oman ydinkannattajajoukon lisäksi muiden potentiaalisten äänestäjien tuen?  

Ehkä tulkitsin puheenjohtajan ilmeen väärin. Aalto nimittäin yllätti upottamalla päivän päätteeksi puolueensa vielä syvemmälle suohon. Hän kuvasi Iltalehdelle kommenttia sopimattomaksi mutta ”mustaksi huumoriksi”. 

 ”Jos lehdet alkaisivat tehdä jokaisesta keskustalaisen kuntapoliitikon huonosta vitsistä uutisia, niin mitähän siitäkin seuraisi”, Aalto totesi. 

Vanha kunnon ”ei me mutta ne muut” -taktiikka. Vihreiden viestintäosastolla pidetään varmaan maanantaina aamulla vähän tavallista pidempi palaveri.