Kansanedustajat kuuntelevat Timoa

Eduskunnan vierailijalistojen tarkastelu vierailijan sukupuolen mukaan paljastaa häkellyttävät luvut.

Profiilikuva
Blogit Vuorikoski
Kirjoittaja on Suomen Kuvalehden toimittaja.
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Tyypillisesti eduskunnan ovesta astuu sisään Timo. Jos vieras ei ole Timo, sitten hän on todennäköisesti Mikko, Antti, Pekka, Jukka, Kari, Tuomas, Jussi, Juha tai Heikki.

Nuo ovat kymmenen eduskunnan vierailijadatassa eniten esiintyvää vierailijan etunimeä. Lähes 25 000 vierailun aineisto kattaa eduskunnan vieraslistan kirjaukset toukokuun 2016 ja huhtikuun 2017 väliseltä ajalta. 

Timo on käynyt eduskunnassa vuoden aikana noin 320 kertaa. Luku ei ole aivan tarkka. Aineiston tarkemmasta koostumuksesta ja sen rajoitteista kerron täällä.

Ensimmäinen naisen nimi löytyy kärkikymmenikön ulkopuolelta. Yhdestoista eniten esiintyvä etunimi on Matti ja sen jälkeen sijalla 12 on Anna. Tämänniminen vierailija on käynyt eduskunnassa noin 190 kertaa. 

Itse asiassa 20 eniten esiintyvän etunimen joukossa on Annan lisäksi vain yksi toinen naisen nimi. Elina on sijalla 19. Kahdenkymmenen toisella puolella naisten nimiä alkaa näkyä enemmän. Vastaan tulee Minnaa, Päiviä, Hannaa, Tiinaa ja Lauraa.

Miksi eduskunnan ovet avautuvat niin paljon useammin Juhalle kuin Annalle?

 

Listan miesnimien ylivoima on häkellyttävä. Selitystä voi yrittää etsiä esimerkiksi siitä, että naisten etunimien kirjo on laajempi.

Katsotaan siis tarkemmin. Kävin läpi tietokantaa ja lisäsin vierailijoille sukupuolen etunimen perusteella. Jos en pystynyt arvioimaan sukupuolta etunimen perusteella tai tietoa muuten hakemalla, jätin sen merkitsemättä. Näin kävi useammin ulkomaalaisperäisten nimien kohdalla. Toisaalta joistain kirjauksista etunimi puuttuu kokonaan: listassa saattaa lukea esimerkiksi vain Koskinen (joka muuten on aineiston yleisin sukunimi).

Tässä luokittelussa en pystynyt huomioimaan sitä, että henkilön sukupuoli voi olla muukin kuin mitä etunimi antaa perinteisesti ajateltuna ymmärtää. 

Sain merkittyä vierailijalle sukupuolen noin 21 000 vierailun osalta. Näistä vierailijoista 56 prosenttia on miehiä ja 44 prosenttia naisia.

Kun tarkastellaan eniten eduskunnassa pyörineitä henkilöitä, sukupuoliero miesten hyväksi vahvistuu entisestään. Yli 10 kertaa eduskunnassa käyneiden henkilöiden vierailuja on aineistossa on noin 2000. Niistä 68 prosenttia on miesten suorittamia vierailuja. Naisten osuus on 32 prosenttia.

Karkeasti yksinkertaistettuna: mitä useammin vierailija käy eduskunnassa, sitä todennäköisemmin hän on mies. 

 

Katsotaan tilannetta vielä puolueittain. Nyt otan mukaan kaikki vierailut, joissa vierailijan sukupuoleksi on merkitty mies tai nainen ja joissa vieraan vastaanottajaksi on kirjattu jonkun yksittäisen puolueen edustaja. Tällaisia vierailuja on noin 14 000.

Vertailussa vaaka kallistuu naisvieraiden puolelle ainoastaan RKP:n osalta. Perussuomalaisilla vinouma miesten suuntaan on suurin. Tämän pohjalta voisi väittää, että juuri hallituspuolueet kuuntelevat enemmän miehiä. Toisaalta, myös suurimman oppositiopuolueen eli demareiden luku on lähes yhtä korkea kuin hallituksessa istuvilla kokoomuksella ja keskustalla.

 

Puolue

Miesvieraat

Naisvieraat

Keskusta

58 %

42 %

Kokoomus

58 %

42 %

Kristillisdemokraatit

54 %

46 %

Perussuomalaiset

64 %

36 %

RKP

47 %

53 %

SDP

57 %

43 %

Vasemmistoliitto

52,5 %

47,5 %

Vihreät

50 %

50 %

 

Jaksakaa vielä hetki, tehdään yksi analyysi lisää. Otan jälleen tarkasteluun eniten eduskunnassa ramppaavat 500 vierasta ja heidän taustayhteisönsä. Joudun rajaamaan otoksen näin, koska kaikkien vieraiden osalta ei ole resurssisyistä voitu selvittää taustaorganisaatiota. Se on hidasta käsityötä.

 

Organisaatiotyyppi

Miesvieraat

Naisvieraat

Ammattiliitot

61 %

39 %

Elinkeinoelämän järjestöt

68 %

32 %

Julkishallinto

55 %

45 %

Muut järjestöt

47 %

53 %

Koulutus ja tutkimus

54 %

46 %

Puoluetoiminta

55 %

45 %

Viestintätoimistot

61 %

39 %

Yritykset

74 %

26 %

 

Tämä vertailu paljastaa, että miehet dominoivat erityisesti yritysmaailman puolella. Yritysten eduskuntavierailusta peräti kolme neljäsosaa on miesten suorittamia. Elinkeinoelämän järjestöjen miesvieraiden osuus on sekin lähes 70 prosenttia. 

 

Kun puhutaan siitä, kenen ääni eduskunnassa kuuluu, puhutaan myös siitä, keiden ääni kuuluu huonosti tai puuttuu kokonaan. Vaikuttaako joidenkin äänien heikko kuuluvuus poliittiseen päätöksentekoon? Miten? 

Poliitikkojen aika ei ole rajatonta, vaan vieraita täytyy valikoida. Kyse ei tietenkään ole siitä, että poliitikko välttämättä haluaisi vieraikseen juuri miehiä. Moni vieras käy eduskunnassa ”virkansa puolesta” ja vinoumat muualla yhteiskunnassa heijastuvat tietenkin myös eduskuntavierailijoiden sukupuolijakaumaan. 

Jotta poliittisen päätöksenteon taustoja voitaisiin avata paremmin, on ehdotettu lobbarirekisterin pystyttämistä. Se on hyvä ajatus. Muitakin fiksuja ehdotuksia päätöksenteon läpinäkyvyyden lisäämiseksi on esitetty. 

Yksi pohdinnan aihe voisi olla se, miksi eduskunnan ovet avautuvat niin paljon useammin Juhalle kuin Annalle, Elinalle tai Minnalle.