Iltalehti päätti kaikessa hiljaisuudessa luopua sivutisseistä

Klikkijournalismin maailmassa ay-pomon kuivakat puheet eivät pärjää, mutta uutinen pöllön kuvasta hakkaa mittarit punaiselle.

Profiilikuva
Blogit Vuorikoski
Kirjoittaja on Suomen Kuvalehden toimittaja.
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Kun kysyin taannoin Twitterissä, mikä journalismissa ärsyttää, yksi vastaus oli yli muiden. Klikkijournalismi.

Istuin Mediapenkkiin puhumaan aiheesta Suomen Kuvalehden nettituottajan Tuomas Pulsan ja Seuran uuden päätoimittajan, pitkän uran Iltalehdessä tehneen Erkki Meriluodon kanssa. Ohjelman näet täältä.

Klikkijournalismin käsite on epäselvä. Kaikki mediat haluavat, että niiden sisältöjä verkossa klikataan. Juttu ilman yleisöä on turha juttu. Klikkijournalismilla viitataan toisaalta otsikoihin, joissa yleisöä johdetaan harhaan. Se on eräänlaista pettymysjournalismia. 

”Ihminen on klikannut jutun auki eikä ole saanut sitä, mitä on halunnut tai mitä on luvattu”, Pulsa kuvaa.

Toisaalta yleisön käsitys tällaisten klikkiotsikoiden yleisyydestä voi olla virheellinen. Meriluoto viittaa Iltalehdessä vuonna 2015 tehtyyn projektiin, jossa lukijaraadille maksettiin siitä, että he seurasivat lehden otsikointia muutaman viikon ajan. Hänen mukaansa 90 prosenttia otsikoita seuranneista havaitsi tutkimusaikana laadun odotettua paremmaksi.

”Ennakkokäsitys on, että kaikki otsikot ovat klikkiotsikoita, mutta kun ihmiset perehtyvät niihin, he huomaavat, että se on aika pieni osa.”

Klikkien seuraaminen on muuttanut uutishuoneiden dynamiikkaa ja toimittajien hierarkioita. Printtimedian puolella toimitus ei tiedä kovinkaan tarkasti, miten sen tärkeiksi arvioimia juttuja todellisuudessa luetaan. Verkossa dataa on tarjolla vaikka kuinka paljon. Nyt myös toimittajat itse tietävät, mitä ja kenen juttuja luetaan, kenen ei.

”Jos ennen vanhaan ay-liikkeen pomo sanoi jotain jossain, sinne meni toimittaja paikalle. Nyt on tällainen pöllön kuva avohakkuualueelta, joka vetää 200 00o klikkiä”, Meriluoto sanoo.

Klikkien seuraaminen on tuonut esiin muun muassa sen, että pääkirjoitukset vetävät verkossa huonosti. Ehkä niistä luovutaan jossain vaiheessa, Meriluoto miettii.

”Se on jäänne menneisyydestä. Kyllähän on hyvä lehden linja tuoda esiin, mutta tarvitseeko sitä tuoda joka päivä?”

Mikä sitten vetää verkossa? Donald Trumpin valintaa koskeva useamman päivän liveseuranta veti Iltalehdessä reippaasti yli kaksi miljoonaa klikkiä. Kotimaisista uutisista iso vetonaula oli muotisuunnittelija Teri Niitin kuolema. Sitä ennen julkisuudessa oli ollut kohu siitä, kun Niitti oli twiitannut lentokoneesta imettävän naisen kuvan.

”Yhtäkkiä tällainen nuori ihminen kuolee. Tosi dramaattinen tapahtuma”, Meriluoto sanoo.

Lapsiin kohdistuvat seksuaalirikokset saavat mediassa valtavan huomion verrattuna siihen, kuinka paljon näitä rikostyyppejä esiintyy kaikkien rikosten joukossa. Puolustuskyvyttömiin lapsiin kohdistuvat vääryydet iskevät syvälle ihmisten tunteisiin ja jutut vetävät yleisöä. Samalla on riski, että ihmisten turvallisuudentunne voi perustua vääriin oletuksiin.

”Siinä mennään äkkiä tosi filosofiseen pohdintaan. Jos meidän tehtävä on kuvata todellisuutta ja selittää lukijoille maailmaa ja jos tehdään juttuja pelkästään suosioperusteisesti, se ei anna realistista kuvaa todellisuudesta”, Pulsa pohtii.

 

Mediapenkin aikana selvisi sekin ilahduttava seikka, että Iltalehti päätti huhtikuussa 2017 luopua vilautteluotsikoista.  Näillä tarkoitetaan juttuja, joissa kerrotaan kuvien kera siitä, kuinka esimerkiksi naisen rinta on vilahtanut vahingossa esiin.

”Sitä ei nostettu mitenkään esiin, mutta siellä ei ole enää vartalon arvosteluun perustuvaa otsikointia. Joskus oli näitä juttuja, että se-ja-se vilautti rannalla. Tai huh, mikä sivutissi näkyi uima-asun raosta”, Meriluoto kertoo.

Poikkeuksen säännöstä tekivät punaisella matolla tapahtuneet ”muoti-ilmiöt”.

”Paparazzien ottamat rantakuvat jätettiin kokonaan välistä.”

Aihe on muuten juuri nyt ajankohtainen myös Britanniassa, jossa väännetään kättä ns. upskirting-laista, jolla kiellettäisiin valokuvaaminen naisen hameen alle. Jos laki toteutuu, rikoksesta voisi saada enimmillään kaksi vuotta vankeutta.

Ilmiötä on nostanut esille muun muassa brittimalli ja tv-juontaja Holly Willoughby. Hän julkaisi helmikuussa Instagram-tilillään esimerkkejä siitä, miten paparazzit suuntasivat kameransa julkkisnaisten hameiden alle Brit Awards -juhlan yhteydessä. Erityisen härskiksi tilanteen hänen mielestään teki se, että juhlan vieraat olivat nimenomaan tuoneet esiin naisten seksuaalista häirintää vastustavaa Time is up -kampanjaa.

Mediapenkki on Suomen Kuvalehden kesäsarja, jossa tarkastellaan mediaa kriittisesti eri kulmista. Seuraava ohjelma nähdään torstaina 21. kesäkuuta.