{"id":8038,"date":"2021-12-28T11:02:13","date_gmt":"2021-12-28T09:02:13","guid":{"rendered":"https:\/\/suomenkuvalehti.fi\/vallan-mahotonta\/?p=8038"},"modified":"2021-12-28T11:02:13","modified_gmt":"2021-12-28T09:02:13","slug":"dont-look-up-on-parodia-siita-miten-maailmanloppu-ei-kiinnosta-ketaan","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/suomenkuvalehti.fi\/vallan-mahotonta\/dont-look-up-on-parodia-siita-miten-maailmanloppu-ei-kiinnosta-ketaan\/","title":{"rendered":"Don’t Look Up on parodia siit\u00e4, miten maailmanloppu ei kiinnosta ket\u00e4\u00e4n"},"content":{"rendered":"\n

Adam McKayn<\/strong> elokuvat ovat aina pirist\u00e4vi\u00e4 tapauksia. Finanssikriisiin laukaisseen johdannaiskeinottelun (Big Short<\/em>, 2015) ja varapresidentti Dick Cheneyn<\/strong> poliittisen el\u00e4m\u00e4kerran (Vice<\/em>, 2018) j\u00e4lkeen McKay on kirjoittanut yhdess\u00e4 David Sirotan<\/strong> kanssa satiirin Don’t Look Up<\/em> (2021) joukkotuhon vieraantumisesta.<\/p>\n\n\n\n

Sirota on mielenkiintoinen valinta k\u00e4sikirjoittajaksi. H\u00e4n on yritysvaltaa arvostellut journalisti (esimerkiksi bestsellerit Hostile Takeover<\/em>, 2006 & Uprising<\/em>, 2008) ja h\u00e4n osallistui viime presidentinvaaleihin Bernie Sandersin<\/strong> puheenkirjoittajana. Vaalien j\u00e4lkeen Sirota siirtyi sosialistisen Jacobin<\/em>-lehden<\/a> toimituskuntaan.<\/p>\n\n\n\n

Don’t Look Upin<\/em> l\u00e4ht\u00f6kohta on sama kuin Lars von Trierin<\/strong> Melancholiassa<\/em> (2011) – maahan sy\u00f6ksyy komeetta, joka tulee tuhoamaan kaiken ihmisel\u00e4m\u00e4n. Maailmanloppua k\u00e4sitell\u00e4\u00e4n kuitenkin yksil\u00f6iden ja masennuksen sijaan yhteiskunnallisesti. Elokuva parodisoi sit\u00e4, miten viihteellisesti media suhtautuu asiantuntijoihin ja miten v\u00e4lineellisesti poliitikot ja yritysj\u00e4tit suhtautuvat joukkotuhoon.<\/p>\n\n\n\n

T\u00e4st\u00e4 eteenp\u00e4in teksti sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 juonipaljastuksia.<\/p>\n\n\n\n

Yhdysvaltain presidentin (Meryl Streep<\/strong>) keskittyess\u00e4 skandaaleihinsa, korkeimman oikeuden tuomarinimityksiin ja v\u00e4livaaleihin, komeetan l\u00f6yt\u00e4neet tutkijat (Jennifer Lawrence<\/strong> & Leonardo DiCaprio<\/strong>) vuotavat tiedot armageddonista medialle, joka ly\u00f6 koko touhun l\u00e4skiksi. Mediassa selvi\u00e4\u00e4 olemalla imel\u00e4, seksik\u00e4s ja mahdollisimman typer\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Kun presidentti viimein uskoo, ett\u00e4 komeetta on ylip\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n olemassa ja se on suurempi kuin dinosaurusten sukupuuton aiheuttanut, h\u00e4n haluaa teknoj\u00e4tin talutusnuorassa alkaa louhia komeetasta arvokkaita mineraaleja akkuihin. Teknogurua edustaa sekavia horiseva klassinen James Bond<\/em> -pahis (Mark Rylance<\/strong>). Hahmoon on sotkettu aikamme avaruusmiljard\u00f6\u00f6rej\u00e4, mutta habitus on apinoitu hieman yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4sti Miika Nousiaiselta<\/strong>.<\/p>\n\n\n\n

Hollywood-elokuvaksi Don’t Look Up<\/em> on yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n vasemmistolainen ja se onkin saanut liberaaleilta kriitikoilta nuivan vastaanoton. Nathan J. Robinson<\/strong> kirjoitti elokuvasta hauskan esseen<\/a>, miten  kriitikoilta on j\u00e4\u00e4nyt huomaamatta elokuvan yhteiskunnalliset viestit ja kuinka elokuvasta esitetyt esteettiset kritiikit ovat niin typeri\u00e4, ett\u00e4 ne olisivat voineet esiinty\u00e4 sellaisenaan itse elokuvassakin.<\/p>\n\n\n\n

Hieno situationistinen onnistuminen parodialta. Sirotan twitter-keskustelu<\/a> yritysjohtajien kanssa elokuvasta on my\u00f6s hauskaa seurattavaa.<\/p>\n\n\n\n

Elokuvassa on my\u00f6s paljon populismiin, politiikkaan, asiantuntijatietoon ja mediastrategioihin liittyvi\u00e4 kiinnostavia ajatuksia. Elokuvan huippuhetki\u00e4 on kohtaus, jossa presidentin poika ja kansliap\u00e4\u00e4llikk\u00f6 (Jonah Hill<\/strong>) messuaa vaalitilaisuudessa, miten Amerikka on jakautunut kolmeen osaan – ty\u00f6v\u00e4enluokkaan, cooleihin rikkaisiin ja niihin, joita vastaan ty\u00f6v\u00e4en ja rikkaiden on yhdess\u00e4 taisteltava.<\/p>\n\n\n\n

Valitettavasti elokuvassa ei ehdit\u00e4 kehitell\u00e4 populismin ja politiikan teemoja syvemm\u00e4lle, eik\u00e4 siin\u00e4 pyrit\u00e4 antamaan selityst\u00e4 sille, miksi media, poliitikot ja teknoj\u00e4tit toimivat niin kyynisesti kuin toimivat. T\u00e4h\u00e4n olisi riitt\u00e4nyt yksi kohtaus, jossa olisi tuotu esiin, miten kapitalismissa ei ole varaa kiinnostua inhimillisest\u00e4 h\u00e4d\u00e4st\u00e4 tai ymp\u00e4rist\u00f6tuhosta, koska myk\u00e4t pakot palkitsevat juuri oikealla tavalla kyynisen ja vastuuttoman toiminnan.<\/p>\n\n\n\n

Elokuva on hienoa aikalaiskritiikki\u00e4 ja siin\u00e4 vaaditaan Hollywood-elokuvaksi yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n kovia valtiollisia toimia joukkotuhon est\u00e4miseksi. Sen yhteiskunnallinen viesti surkastuu kuitenkin hyv\u00e4n vertaisarvioidun tieteen ja pahojen bisnes-intressien v\u00e4liseksi vastakkainasetteluksi. Niin lupaavaa, mutta kuitenkin tyls\u00e4\u00e4! T\u00e4m\u00e4 korostuu erityisesti elokuvan viimeisess\u00e4 ehtoollisessa, joka on jonkinlainen Melancholian<\/em> antiteesi.<\/p>\n\n\n\n

Ilmastonmuutoksen kiihtyess\u00e4 uusliberalismia on luvallista ja jopa trendik\u00e4st\u00e4 kritisoida, mutta k-sanaa ei edelleenk\u00e4\u00e4n lausuta Hollywoodissa. T\u00e4st\u00e4 huolimatta suosittelen Don’t Look Upin<\/em> katsomista pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n jo sen avaamien jatkokeskusteluiden vuoksi.<\/p>\n\n\n\n

Don’t Look Up on katsottavissa Netflixiss\u00e4. <\/em><\/p>\n\n\n