{"id":10427,"date":"2025-01-06T20:26:04","date_gmt":"2025-01-06T18:26:04","guid":{"rendered":"https:\/\/suomenkuvalehti.fi\/vallan-mahotonta\/?p=10427"},"modified":"2025-01-07T08:54:11","modified_gmt":"2025-01-07T06:54:11","slug":"kritiikki-elokuvasta-nosferatu-niin-kuin-sielumme-on-yhta-niin-on-myos-lihamme-olet-minun","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/suomenkuvalehti.fi\/vallan-mahotonta\/kritiikki-elokuvasta-nosferatu-niin-kuin-sielumme-on-yhta-niin-on-myos-lihamme-olet-minun\/","title":{"rendered":"Kritiikki elokuvasta Nosferatu \u2013 \u201dNiin kuin sielumme on yht\u00e4, niin on my\u00f6s lihamme. Olet minun.\u201d"},"content":{"rendered":"\n\n\n

Robert Eggers – Nosferatu (2024) *** sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 juonipaljastuksia<\/p>\n\n\n\n

Robert Eggers<\/strong> ei j\u00e4\u00e4 uudella Nosferatullaan<\/em> Werner Herzogin<\/strong> Phantom der Nachtin<\/em> (1979) tai F. W. Murnaun<\/strong> alkuper\u00e4isen Eine Symphonie des Grauensin<\/em> (1922) varjoon vaan tekee omann\u00e4k\u00f6isens\u00e4 tulkinnan. Ominaista ovat tarkat historialliset nyanssit, kansanperinteet ja riivahenget.<\/p>\n\n\n\n

Alkuper\u00e4inen Nosferatu<\/em> poikkeaa oleellisesti Draculasta<\/em> (1897), jonka filmaamiseen Bram Stokerin<\/strong> perikunta ei antanut oikeuksia. Nimet muutettiin ja kreivi Orlokilla on rotan naama, lepakon korvat ja pitk\u00e4t sormet. Orlok ei luo uusia vampyyrej\u00e4 vaan tuo mukanaan ruttoa levitt\u00e4v\u00e4t rotat. Ja kun kreivi Dracula voi k\u00e4vell\u00e4 muina miehin\u00e4 p\u00e4iv\u00e4npaisteessa, Nosferatussa<\/em> auringons\u00e4teet ovat tappavia.<\/p>\n\n\n\n

On arvioitu, ett\u00e4 alkuper\u00e4iset tekij\u00e4t pyrkiv\u00e4t v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4\u00e4n tekij\u00e4noikeusrikkomuksia, mutta on uskottavaa, ett\u00e4 he my\u00f6s halusivat muokata tarinaa omann\u00e4k\u00f6isekseen. <\/p>\n\n\n\n

Vampyyrin ja ruton on n\u00e4hty edustavan I maailmansodan ja espanjantaudin kauhuja, jotka Nosferatun<\/em> tekij\u00e4t olivat kokeneet Saksan juoksuhaudoissa. Teos on my\u00f6s Draculaa<\/em> okkultisempi. Vampyyri\u00e4 ei voi tappaa seip\u00e4in eik\u00e4 ruttoa nujertaa tieteellisen menetelmin. Ylip\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n miehet ovat sivuosassa ja varsinainen sankari on veriuhrin antava nainen. Valitettavasti vuonna 2000 tehty ja lupaavasti alkava John Malkovichin<\/strong>, Willem Dafoen<\/strong> ja Udo Kierin<\/strong> t\u00e4hditt\u00e4m\u00e4 alkuper\u00e4isen Nosferatun<\/em> kuvauksista kertova Shadow of the Vampire<\/em> ei tee oikeutta tekij\u00f6illeen.<\/p>\n\n\n\n

<\/p>\n\n\n

\n
\n \"\"<\/a> <\/div>\n<\/figure>\n\n\n\n

Eggersin Nosferatu<\/em> keskittyy lihan himoihin. Aiemmissa elokuvista poiketen sankaritar (Lily Rose-Depp<\/strong>) himoitsee Orlokia (Bill Skarsg\u00e5rd<\/strong>) kaikesta t\u00e4m\u00e4n kylv\u00e4m\u00e4st\u00e4 kuolemasta ja kauhusta huolimatta. Asetelman k\u00e4\u00e4nt\u00e4minen nurinp\u00e4in on provosoivaa, mutta poikkeaa lopulta v\u00e4h\u00e4n nykyisist\u00e4 viihdevampyyreist\u00e4, joilla on pakkomielteinen suhde seksiin.<\/p>\n\n\n\n

Eggersille on ollut t\u00e4rke\u00e4\u00e4 h\u00e4vitt\u00e4\u00e4 Skarsg\u00e5rd ja kuvata Orlok Balkanin vampyyriperinteit\u00e4 kunnioittaen m\u00e4\u00e4nneen\u00e4 ruumiina, joskin ajellut viikset antavat turhan huolitellun kuvan. Orlok lymyilee varjoissa kuin Marlo Brando<\/strong> konsanaan ja m\u00f6risee valtavalla bassolla jollain kuolleella romanialaisella kielell\u00e4, joka vaatii tekstityst\u00e4. Vakavaa, mutta lipsahtaa v\u00e4lill\u00e4 parodiaksi. Skarsg\u00e5rdin (tietenkin) ven\u00e4j\u00e4\u00e4 murtavasta himokkaasta Orlokista tuleekin mieleen Rasputinin<\/strong> ja Jim Carreyn<\/strong> Robotnikin risteytys. <\/p>\n\n\n\n

Sivuhahmojen kautta k\u00e4sitell\u00e4\u00e4n alkuper\u00e4isi\u00e4 teemoja okkultismista ja rutosta, mutta hahmot Orlokin apuri Herr Knockista (Simon McBurney<\/strong>) salatieteisiin vihkiytyneest\u00e4 oudosta professorista (Willem Dafoe) on vedetty Orlokin tavoin niin \u00f6veriksi, ett\u00e4 l\u00e4\u00e4ketieteen ja salatieteiden j\u00e4nnitteest\u00e4 ei sanota lopulta oikein mit\u00e4\u00e4n. Yst\u00e4v\u00e4perheen (Aaron Taylor-Johnson<\/strong> & Emma Corrin<\/strong>) ainoa funktio on roikkua mukana, jotta heid\u00e4n lapset voidaan lopuksi sy\u00f6d\u00e4 ja nekrofiliaakin harrastaa. T\u00e4m\u00e4 kaikki tehd\u00e4\u00e4n kuitenkin hyvin kesysti ja hillitysti.<\/p>\n\n\n\n

Kun Herzogin Nosferatussa koko porvarillinen yhteiskunta romahtaa ruton mukana, Eggersin Nosferatu<\/em> on puhtaasti esteettinen kunnianosoitus goottilaiselle kauhulle. Eggers on omimmillaan jo VVitchist\u00e4<\/em> (2015) tutuissa satanistisissa horkka- ja riivauskohtauksissa ja parasta antia elokuvassa on h\u00e4iriintynyt tunnelmallisuus. Kauhu on kuitenkin vaikea laji, eik\u00e4 elokuva ole varsinaisesti pelottava. <\/p>\n\n\n\n

Nosferatu<\/em> on kaikesta edell\u00e4 sanotusta huolimatta omassa kategoriassaan varsin viihdytt\u00e4v\u00e4 bl\u00e4j\u00e4ys, vaikka Eggersi\u00e4 tuntuu edelleen riivaavan jonkinlainen n\u00e4ytt\u00e4misen tarve. <\/p>\n\n\n\n

Nosferatu on n\u00e4ht\u00e4viss\u00e4 elokuvateattereissa kautta maan. F. W. Munraun ja Werner Herzogin Nosferatut ovat n\u00e4ht\u00e4viss\u00e4 esimerkiksi suoratoistopalvelu Mubissa.<\/em><\/p>\n\n\n\n

\n