Niinistön arvostelema "tulkinnan tie" osoittaa EU:n sääntöperustaisuuden epäonnistuneen - ja pian joudutaan tulkitsemaan lisää

"Tulkinnan tie" tarkoittaa, että tulkittavaa riittää vielä tulevissakin kriiseissä.

Profiilikuva
Antti Ronkainen on poliittisen talouden väitöskirjatutkija Helsingin yliopistolla.
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö sanoi suurlähettiläskokouksen puheessaan EU:n lähteneen ”tulkinnan tielle”. Unionia ja rahaliittoa ollaan kehittämässä perussopimusten uudelleentulkinnan avulla luonteeltaan aivan toisenlaiseksi, johon Niinistö oli aikanaan valtiovarainministerinä Suomea liittämässä.

Euroopan vakausmekanismin myötä euromaiden yhteisvastuun kieltävä no bailout -periaate (artikla 125) on tulkittu uusiksi. Euroopan keskuspankin tukitoimet tarkoittavat keskuspankin rahoituskiellon (artikla 123) uudelleentulkintaa. Nyt otettava 750 miljardin koronavelka tarkoittaa artiklan 310 uudelleentulkintaa, jonka mukaan EU:n tulojen ja menojen olisi oltava tasapainossa.

Vaikka koronakriisin myötä elpymisrahasto on vienyt suurimman huomion, kaikkein merkittävin päätös koronakriisiin vastaamiseksi on kuitenkin ollut komission päätös laittaa julkistaloutta rajoittava vakaus- ja kasvusopimus sekä valtionapuja koskevat rajoitukset piippuhyllylle.

Kun vakaussopimus rajoittaa julkiset alijäämät 3 prosenttiin ja julkisvelan 60 prosenttiin suhteessa BKT:hen, vakaussopimuksen jäähytyksen jälkeen jäsenmaat ovat voineet vapaasti vastata koronakriisiin ja pelastaa strategisesti tärkeitä tuotannonaloja.

Esimerkiksi euromaiden julkisvelan suhde BKT:hen odotetaan kasvavan pelkästään tänä vuonna 84 prosentista yli 100 prosenttiin. Espanjan ja Ranskan ennakoidaan nousevan yli 110 prosenttiin, Italian velkasuhteen ennakoidaan peräti 160 prosenttiin.

Tulkinnan tie on mielestäni hyvä metafora. Se tuo esiin, miten sääntöperustaisuuteen, markkinakuriin ja valtioiden kengittämiseen perustunut taloushallinta on epäonnistunut.

Niinistön mukaan kun ”koronakriisistä on selvitty, on aika tehdä paluu sääntöperustaisuuteen”.

Vakausmekanismia, EKP:n tukitoimia ja yhteisvelkaa tuskin perutaan, sillä seurauksena olisi yhteisvaluutan hajoaminen nykymuodossaan. Unionin sääntöperustaisuuden jatkan kannalta onkin oleellista, missä muodossa vakaussopimus otetaan takaisin piippuhyllyltä. Toinen merkittävä tekijä on, luodaanko rahaliittoon velkajärjestelyt mahdollistavaa mekanismia markkinakurin lisäämiseksi.

Komission varajohtaja Valdis Dombrovskiksen mukaan vakaussopimus aktivoidaan aikaisintaan vuonna 2022. Tänä aikana vakaussopimusta ollaan uudistamassa ilmeisesti niin, että 60 prosentin velkasääntö pudotetaan pois, alijäämäsääntöä muutetaan ja siihen ollaan luomassa jonkinlainen poikkeuslupa julkisille investoinneille. Toistaiseksi näyttäisi, että elpymisrahasto on korvannut pyrkimykset velkajärjestelyiden luomisesta.

Tämä tarkoittaa myös, että jäsenmaat voivat vastata koronakriisiin kaikessa rauhassa myös ensi vuonna. Jos koronavirusta ei saada aisoihin, rajoitustoimia joudutaan jatkamaan ja ihmiset eivät uskalla liikkua, raha ei liiku, elpyminen kestää ja velkatasot kasvavat myös ensi vuonna.

EKP on ilmoittanut tukevansa euroaluetta koronakriisin vuoksi 1350 miljardilla ja jatkavansa tukitoimia ainakin kesään 2021. EKP joutunee lupaamaan kuitenkin vielä paljon lisää tukitoimia, jotta euromaiden korot eivät pompsahda nousuun kasvaneiden velkatasojen myötä. Korkojen nousu tarkoittaisi uutta eurokriisiä ja uusia tukipaketeita, joita kukaan pohjoisessa saati etelässä ei halua.

Tulkinnan tie tarkoittaa, että tulkittavaa riittää vielä tulevissakin kriiseissä. Vakaussopimuksen muuttamisen lisäksi edessä voi hyvin olla EKP:n rahoituskiellon uusi tulkintakierros. Lisäksi komission edustajat ja Ranskan Eurooppa-ministeri ovat jo sanoneet, että tulevien kriisien yhteydessä yhteisvelkaan on entistä helpompi tarttua, kun periaatepäätös on kerran tehty.