Juhana Vartiaisen työhakemus Suomen Pankkiin on seuraus keskuspankkien politisoitumisesta

Vartiaisen työhakemus lienee seurausta keskuspankkien kasvaneesta poliittisesta merkityksestä. Puolueiden tulisikin seurata Vartiaisen esimerkkiä ja asettaa omia ehdokkaita Suomen Pankin johtokuntaan. 

Profiilikuva
Antti Ronkainen on poliittisen talouden väitöskirjatutkija Helsingin yliopistolla.
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Pankkivaltuusto ilmoitti eilen, että kansanedustaja Juhana Vartiainen on hakenut Suomen Pankin pääjohtajaksi.

Työhakemus on monessa mielessä mielenkiintoinen poliittinen manööveri. 

Suomen Pankilla on paljon asiantuntijavaltaa, mitä tulee Suomen taloudellisten faktojen määrittämiseen. Taloustieteilijänä Vartiainen saattaisikin olla enemmän kotonaan Suomen Pankissa kuin eduskunnassa.

Vaikka Vartiaista tuskin valitaan, hän saattaa signaloida hakemuksellaan, että hän on lopettelemassa kansanedustajana ja hakee nyt uusia duuneja. Puhelimet saattavat jo piristä. 

Vaikka Vartiainen ei todennäköisesti hae paikkaa tosissaan, hän voi kuitenkin hakemuksellaan politisoida Suomen Pankin johtajavalintaa.

 

Suomen Pankin pääjohtaja äänestää Euroopan keskuspankin neuvoston kokouksissa. EKP:ssä eletään tällä hetkellä kriittisiä aikoja, sillä EKP:n on määrä tehdä päätöksiä elvytystoimien jatkosta.

Lisäksi nykyiselle pääjohtaja Mario Draghille tulisi löytää seuraaja ensi vuoden alussa. Financial Times nosti viime viikolla Suomen Pankin nykyisen johtaja Erkki Liikasen Draghin mahdolliseksi seuraajaksi.

Portugalin pääministeri Antonio Costa sanoi viimeksi eilen, että Draghin seuraajan kansalaisuudella ei ole väliä, kunhan seuraaja on draghilainen.

Heikot euromaat haluavat draghilaisen seuraajan, sillä ne ovat EKP:n toimien suurimpia hyötyjiä. Lisäksi euroalueen heikkenevät talousluvut viestivät, että EKP voi joutua jatkamaan poikkeuksellisia toimia vielä pitkään, vaikka vahvemmat taloudet haluaisivatkin jo painaa keskuspankissa jarrua.

Kun lisäksi Olli Rehn on ennakkosuosikki Suomen Pankin johtoon, Vartiainen voisikin tuoda esiin, millä tavoin hänen rahapoliittiset näkemyksensä eroaisivat Mikkelin miehistä.

EKP on politisoitunut poliitikkojen kyvyttömyyden seurauksena

Euroopan keskuspankin tulisi olla mandaattinsa perusteella teknokraattinen instituutio, joka ei osallistu politiikkaan ja jota poliitikot eivät voi painostaa.

Tätä se ei kuitenkaan enää ole.

Eurokriisin myötä keskuspankille on annettu (ja sille on langennut) uusia rooleja euroalueen vakauden ylläpitäjänä. Näin on siksi, että EKP on ollut ainoa toimiva instituutio, joka on kyennyt estämään euroalueen hajoamisen.

Euromaat vastustivat populististen vastaiskujen pelossa finanssipoliittisen yhteisvastuun lisäämistä, joten kaikista tulonsiirroista tehtiin äärimmäisen ehdollisia ja korvamerkittyjä.

Tämän seurauksena euroalueen elvytys onkin ollut EKP:n toimien varassa.

EKP on painanut poikkeuksellisilla toimillaan jäsenmaiden korkokulut alas. Euromaiden valtionvelkojen korkorasituksen manipulointi on mahdollistanut euromaille suuremman elvytyksen. Finanssipoliittista kapasiteettia on kasvatettu suhdannemekanismien sijaan takaoven kautta.

Mikäli euromaat eivät saa uudistettua euroaluetta, lankeaa seuraavassakin kriisissä mantteli euroalueen pelastamisesta EKP:lle.

Tämä tuo ilmi euroalueen yhden suurimmista valuvioista – ylikansallisen rahapolitiikan ja kansallisen finanssipolitiikan mahdottomuuden. EKP on politisoitunut nimenomaan sen seurauksena, etteivät kansallisista vaaleista mandaattinsa saavat poliitikot kyenneet päättämään riittävistä euroalueen pelastustoimista.

Vaikka EKP:tä on arvosteltu jatkuvasti liian suuresta itsenäisyydestä, juuri itsenäisyys on kääntynyt sitä itseään vastaan.

 

Keskuspankkien politisoitumisen vuoksi julkisessa keskustelussa ei tule jämähtää finanssikriisiä ennen vallinneisiin käsityksiin rahapolitiikan riippumattomuudesta.

Vartiaisen kiinnostus Suomen Pankkia kohtaan lienee seurausta keskuspankkien kasvaneesta poliittisesta merkityksestä. Vartiainen voisi ennakkoluulottomalla tyylillään sähköistää rahapoliittista keskustelua Suomessa haastamalla hieman Liikasta ja Rehniä.

Puolueiden tulisikin seurata Vartiaisen esimerkkiä ja asettaa vastaisuudessa enemmän omia ehdokkaitaan Suomen Pankin johtokuntaan.