Jos vastakkain on Trump ja Sanders, kumpaa liberaali keskusta vihaa enemmän?

Ketkä ilmaisisivat avoimesti tukensa, ja ketkä olisivat vain happamasti hiljaa?

Profiilikuva
Antti Ronkainen on poliittisen talouden väitöskirjatutkija Helsingin yliopistolla.
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Yhdysvaltain presidentinvaaleista on tulossa kovaa vauhtia Donald Trumpin ja Bernie Sandersin kamppailu.

Iowan, New Hampshiren ja Nevadan esivaaleissa on jaettu vasta 3 prosenttia demokraattipuolueen kokousedustajien paikoista, Sandersia on enää vaikea ohittaa. Vaikka Joe Biden voittaisi Etelä-Carolinan esivaalin ensi lauantaina, ennakkosuosikin kampanja on flopannut, eikä Michael Bloombergin satojen miljoonien meemikampanja ole lähtenyt varsinaisesti nousuun.

Sandersin vahvuus on, että Trumpin tavoin hän tulee valtapuolueiden ulkopuolelta. Sandersin ehdokkuus osoittaisi, että molemmat puolueet ovat kadottaneet otteen omiin äänestäjiinsä. Poliittisen keskustan kriisi kävisi karmealla tavalla ilmi paitsi Yhdysvaltain puolue-eliiteille, myös laajemmin liberaalille konsensukselle.

Trumpin ja Sandersin kampanjat tulisivat olemaan kansankiihottamista steroideilla. Toisin kuin 4 vuotta sitten, Trump tuskin voisi mennä valmistautumutta tentteihin, haukkua demokraatteja ja uhkailla vastaehdokasta vankilalla. Olisikin viihdyttävää nähdä, oppiiko Trump vielä uusia temppuja ja minkälaiseen hurmokseen ”Crazy Bernie” Trumpin lietsoisi. Ennen kaikkea itseäni kiinnostaa, kumpaa ehdokasta liberaalit vihaisivat enemmän.

Ketkä ilmaisisivat tukensa, ja ketkä olisivat vain happamasti hiljaa?

Lisäksi Sandersin ja Trumpin taloudelliset ohjelmat ovat kuin yö ja päivä.

Trumpin talouspolitiikkaa on määrittänyt rikkaita hyödyttänyt verouudistus, sääntelyn purku ja taloussanktioilla vauhditetut kauppasodat. Sanders kampanjoi ilmaisella terveydenhuollolla ja koulutuksella sekä vähimmäispalkan nostolla. Rahat hän aikoo ottaa rikkaita ja suuryrityksiä verottamalla.

Trumpin aikana talous on kasvanut, joskin samalla eriarvoisuus on noussut korkeimmaksi 50 vuoteen. Lisäksi on syytä muistaa, että talous kasvoi jo ennen Trumpia, Yhdysvaltain keskuspankki on auttanut vuolaasti ja Trumpin vaikutus tulee näkymään vasta vuosien päästä.

Goldman Sachsin ex-johtaja Lloyd Blankfein ehti jo sanoa ääneen, miten hänen olisi vaikeampi äänestää Sandersia kuin Trumpia. Liberaalin keskustan konkurssin kruunaisi se, jos 4 vuotta jatkuneen anti-trumputuksen päätteeksi liberaalit päätyisivät pitämään Blankfeinin tavoin Trumpia taloudellisena menestyksenä.

Eliitin sijaan vaalit ratkaisee kuitenkin valkoinen duunari. Korkeakouluja käymätön valkoinen keski- ja työväenluokka muodostaa noin 50 prosenttia äänestäjäkunnasta. Vaa’ankieliosavaltioissa osuus on vieläkin korkeampi.

Valkoisista duunareista noin 30 prosenttia kuuluu demokraatteihin ja 40 prosenttia republikaaneihin ja näiden välissä on noin 30 prosentin suuruinen liikkuvien äänestäjien ja itsenäisten sakki. Tällä porukalla on suuri vastuu päättää, mihin suuntaan Yhdysvallat jatkaa Ronald Reaganin aloittaman uusliberaalin vallankumouksen jälkeen.