Kuka sammuttaa palavan talosi tai tuo ensiavun sairaskohtaukseen – aluevaaleissa on kyse myös tästä

Pelastustoimi uhkaa jäädä hyvinvointialueilla sotepalveluiden jalkoihin.

Profiilikuva
Kirjoittaja on Suomen Kuvalehden toimittaja.

Tämä on ilmaisnäyte SK:n maksullisesta sisällöstä

Aluevaalien tentit ovat keskittyneet lähes täysin siihen, miten terveydenhoito järjestetään tulevilla hyvinvointialueilla. Sosiaalitoimi on saanut joitain hajahuomioita, pelastustoimi tuskin sitäkään vähää.

Historian ensimmäisissä aluevaaleissa päätetään kuitenkin myös noin 5 000 pelastusalan ammattilaisen tulevista töistä ja hyvinvointialueiden tarjoamista pelastuspalveluista. Konkreettisesti siitä, miten nopeasti paloauto ehtii paikalle tulipaloa sammuttamaan tai ensihoidon ambulanssi sairaskohtauksen saanutta auttamaan.

Pelastusalalla kärsitään aivan samanlaisista ongelmista kuin terveydenhoidossa. Palkat ovat työn kuormittavuuteen nähden pienet, eikä alalle hakeudu tarpeeksi uusia ihmisiä.

Houkuttelevuutta ei ole ainakaan lisännyt se, että julkisuuteen on noussut alan työntekijöiden työyhteisön sisällä kohtaama seksuaalinen häirintä. Yleisradion tekemässä selvityksessä paljastui, että naistyöntekijät ovat saattaneet joutua kuuntelemaan työnsä aliarviointia ja seksuaalissävytteistä ehdottelua vuosikausia. Häirintää on perusteltu raskaan työn vaatimalla ”palokuntahuumorilla”.

Näistä imagohaitoista ala vastaa siis itse.

 

Huoli siitä, että pelastustoimi jää hyvinvointialueiden taloussuunnittelussa sotepalveluiden jalkoihin, on aiheellinen. Ikääntyvän väestön sosiaali- ja terveyspalveluiden kulut vaativat jatkuvasti lisää rahaa.

Jostain pitää myös säästää, vaikkei siltä vaikuta, jos lukee puolueiden aluevaaliohjelmia tai kuuntelee puheenjohtajatenttejä.

Sisäministeriön pelastusosaston, sosiaali- ja terveysministeriön sekä valtiovarainministeriön toimesta lähetettiin kunnille loppuvuodesta paimenkirje, jossa toivottiin vahvasti, etteivät kunnat hankkisi rahaa kassaan realisoimalla pelastuslaitosten kiinteistöjä tai kalustoa. Asiasta kertoo sisäministeri Krista Mikkonen (vihr) tammikuun alussa Maaseudun Tulevaisuudessa julkaistussa kolumnissaan.

Finanssiala ry:n johtava asiantuntija Petri Mero muistuttaa puolestaan, että jokaisella alueella on omat erityispiirteensä myös pelastustoimen kannalta.

”Erityispiirteet voivat liittyä esimerkiksi alueella oleviin riskikohteisiin, kuten kansainvälinen lentokenttä tai voimalaitos, kulttuurihistoriallisesti arvokkaisiin paikkoihin, tiiviiseen asukaslukuun tai pitkiin välimatkoihin”, hän kirjoittaa.

 

Pienillä paikkakunnilla sopimuspalokunnat hoitavat suuren osa pelastustehtävistä.

Muuttotappiopaikkakunnilla myös vapaaehtoiseen palokuntatoimintaan on jatkossa vähemmän tulijoita. Toisaalta esimerkiksi Keski-Pohjanmaan Kalajoella on herännyt uudenlainen kiinnostus palokuntatoimintaan viime kesänä riehuneen suuren metsäpalon jälkeen.

Joillain alueilla pelastustoimi on alkanut tehdä yhteistyötä muiden viranomaisten kanssa. Esimerkiksi Kainuussa ja Pohjois-Karjalassa tiettyihin pelastustoimen tehtäviin voi osallistua myös rajavartiolaitos.

Suomen pelastusalan ammattilaiset SPAL arvioi, että vuoteen 2030 mennessä tarvitaan lähes 2 500 uutta pelastajaa. Siksi henkilöstöpulaan olisi puututtava jo nyt.

SPAL:in aluevaalitavoitteita ovat riittävän rahoituksen turvaaminen pelastustoimelle ja osaavan ammattihenkilöstön määrän varmistaminen.

”Se edellyttää, että pelastustoimessa tunnistettu noin 60 miljoonan euron rahoitusvaje paikataan”, todetaan järjestön verkkosivuilla.

Marraskuisessa tiedotteessaan SPAL:in johtaja Kim Nikula puhui 81 miljoonan euron rahoitusvajeesta.