Yhdysvaltain republikaanit mielistelevät yhä Trumpia ja valehtelevat roikkuakseen vallassa – kannattaako puolue enää demokratiaa?

Yhdysvaltain väestökehitys syö republikaanien kannatusta. Se on saanut puolueen turvautumaan epätoivoisiin ja epädemokraattisiin keinoihin.

demokratia
Teksti
Leena Sharma

Tämä on ilmaisnäyte SK:n maksullisesta sisällöstä

Onko Yhdysvaltain republikaanipuolue enää demokratian asialla? Kysymystä pitävät aiheellisena lukuisat akateemiset tutkijat ja demokratian tilasta huolestuneet journalistit.

”Yhdysvallat on jakautunut kahtia demokraattipuolueeseen ja anti-demokraattiseen puolueeseen. Jälkimmäistä on mahdotonta tunnistaa samaksi puolueeksi, johon kuuluivat aikoinaan Abraham Lincoln ja Dwight Eisenhower”, kirjoitti The Guardianin toimittaja David Smith tammikuun alussa.

Syy republikaanien epädemokratisoitumiseen on yksinkertainen: vaalit marraskuussa 2020 hävinnyt entinen presidentti Donald Trump. Hän pitää yhä puoluetta kuristusotteessa ja organisoi noitavainoja, joissa kaikki häneen kriittisesti suhtautuvat edustajat yritetään savustaa ulos viimeistään ensi marraskuun välivaaleissa.

Trumpin valta puolueessa perustuu äänestäjien pelkoon, fanaattisiin paikallisosastoihin ja vaalirahaan, jota hän jakaa mieleisilleen ehdokkaille. Trumpin kannattajat toistelevat yhä valheellista väitettä siitä, että viime syksyn presidentinvaalien tulos väärennettiin, ja Joe Biden varasti voiton Trumpilta.

Tästä ”Big Lie” -hokemasta on tullut osa republikaanien uutta identiteettiä.

Puolue käyttää ylintä lainsäädäntövaltaa lukuisissa Yhdysvaltain osavaltioissa. Monet niistä ovat säätäneet viimeisen vuoden aikana äänestämistä vaikeuttavia lakeja. Lakimuutokset heikentävät demokraattien mahdollisuuksia tulevissa vaaleissa.

Republikaanit ovat myös säätäneet lakeja, joiden avulla osavaltioiden poliitikot voivat aiempaa helpommin jopa sivuuttaa koko vaalituloksen.

 

Trumpin jatkuvaa suosiota republikaanien keskuudessa on vaalimatemaattisesti vaikea ymmärtää.

Republikaanit menettivät vuoden 2018 välivaaleissa kongressin edustajanhuoneen enemmistön demokraateille. Viime syksynä puolue hävisi presidentinvaalit ja menetti enemmistönsä myös senaatissa.

Tällaisessa tilanteessa mikä tahansa puolue hylkää yleensä huonoksi hevoseksi osoittautuneen ehdokkaansa ja alkaa etsiä uutta suuntaa.

Trumpin kannattajat myös valtasivat Yhdysvaltain kongressitalon tammikuun 6. päivä 2021.

Väkivaltaisessa mellakassa kuoli viisi ihmistä. Myöhempi tutkinta on osoittanut, että muun muassa Trumpin omat lapset ja Fox-kanavan tähdet anelivat teksti­viesteissään Trumpia komentamaan Capitolin valtaajat kotiin, mutta presidentti antoi mellakan jatkua yli kolme tuntia.

Silti Trumpin ote pitää.

Syitä on etsittävä republikaanipuolueen rakenteesta.

 

Pew-tutkimuslaitos julkaisi marraskuussa raportin, jossa tarkasteltiin, millaisia ryhmittymiä puolueen sisällä on. Se löysi neljä päätyyppiä: ”uskonto- ja isänmaakonservatiivit”, ”omistautuneet konservatiivit”, ”populistinen oikeisto” ja ”ambivalentti oikeisto”.

Valkoiset evankeliset eli uskonto- ja isänmaakonservatiivit ovat olleet Trumpin uskollisinta kannattajajoukkoa. He tukevat kolmatta kertaa naimisissa olevaa, ”pillun kourimisella” rehennellyttä miestä siksi, että hän on tarjonnut heille parhaan diiliin: arvokonservatiivista politiikkaa kaikilla mahdollisilla foorumeilla.

Myös populistinen oikeisto seisoo Trumpin takana ja uskoo, että hän voitti presidentinvaalit. Tähän ryhmään kuuluvat ihmiset kiinnostuivat politiikasta, äänestämisestä ja republikaanipuolueesta Trumpin takia.

He ovat uskollisia yksinomaan Trumpille, eivät puolueelle, eikä republikaaneilla ole varaa menettää heitä.

Uskonto- ja isänmaakonservatiiveilla ja populistisella oikeistolla on erilaisia näkemyksiä siitä, miten paljon yrityksillä pitäisi olla yhteiskunnallista valtaa, miten taloudelliseen epätasa-arvoon tulisi suhtautua ja miten kovaa rikkaita tulisi verottaa.

Trumpin kannatus on kuitenkin suurempi yhdistävä tekijä. Tärkeää on erityisesti se, että Trump nimitti Yhdysvaltain korkeimpaan oikeuteen ja alempiinkin oikeusasteisiin konservatiivisia tuomareita ja voisi tehdä niin myös tulevaisuudessa, jos hänet valittaisiin uudestaan presidentiksi.

Noin puolet republikaanien äänestäjistä kuuluu näihin kahteen ryhmään.

Noin kahdeksantoista prosenttia republikaaneista on omistautuneita konservatiiveja, kolmetoista prosenttia ambivalenttia oikeistoa. Nämä ryhmittymät suhtautuvat Trumpiin selvästi kriittisemmin, mutta ovat liian heikkoja ja keskenään eripuraisia, jotta niistä olisi vastusta entiselle presidentille.

Ambivalentti oikeisto on huomattavasti sallivampi esimerkiksi maahanmuuton, aborttioikeuden, samaa sukupuolta olevien avioliittojen ja marihuanan laillistamisen suhteen kuin omistautunut oikeisto, jonka suosikkipresidentti viimeisen neljänkymmenen vuoden ajalta on Ronald Reagan.

 

Oman puolueen sisällä Trumpin päävastustaja on wyomingilainen kongressiedustaja Liz Cheney. Hän on yksi harvoista näkyvistä republikaanipoliitikoista, joka uskaltaa kritisoida entistä presidenttiä.

Trump yrittää tuhota hänet kaikin mahdollisin keinoin, ja estää hänen uudelleenvalintansa marraskuun vaaleissa.

Liz Cheney on entisen varapresidentin Dick Cheneyn tytär ja arvoiltaan yhtä kovan luokan konservatiivi tai ”haukka” kuin hänen isänsäkin oli. Se ei kuitenkaan enää riitä.

Republikaanit savustivat Cheneyn toukokuussa ulos puolueen edustajainhuoneryhmän puheenjohtajistosta. Hänelle on myös lähetetty niin paljon väkivaltaisia uhkauksia, että hän joutui käyttämään viime vuoden tammi-maaliskuussa lähes 50 000 dollaria turvallisuuspalveluihin.

Välivaaleissa Cheneytä vastaan asettuu Trumpin henkilökohtaisesti tukema ehdokas Harriet Hageman.

Lukemattomat välivaalien ehdokkaat, niin kansallisella kuin paikallistasolla, toivovat kiihkeästi Trumpin henkilökohtaista tukea. Kun Trump haastattelee potentiaalisia ehdokkaita, hän nostaa aina esiin kysymyksen siitä, uskooko ehdokas, että presidentinvaalit varastettiin vilpillä republikaaneilta.

Yksi tuen saanut ehdokas on Mike Detmer, joka pyrkii Michiganin osavaltion senaattiin. Hän tviittasi kongressitalon valtauksen jälkeen toistuvasti, että todellisia syyllisiä mellakkaan olivat antifasistinen järjestö Antifa ja Capitolin poliisi.

 

”Puolueiden ja ehdokkaiden valmius hyväksyä vaalitappionsa on kiistatta demokratian elinehto”, kirjoittaa Ulkopoliittisen instituutin tutkija Maria Annala viime marraskuussa julkaistussa tutkimuksessaan Trumpin perintö: Syvenevä autokratisaatio.

Annala toteaa tutkimuksessa, että republikaanipuolueen suhtautuminen demokratian perusperiaatteisiin on ajautunut kauas muiden länsimaisten demokratioiden valtapuolueista ja alkanut muistuttaa esimerkiksi Espanjan Voxin, Hollannin Vapauspuolueen tai Vaihtoehto Saksalle -puolueen suhtautumista.

Republikaanien kannatus rapistuu väistämättä Yhdysvaltain väestökehityksen myötä. Puolue joutuu turvautumaan vallassa pysyäkseen epätoivoisiin ja epädemokraattisiin keinoihin kuten julistamalla jatkossakin epämieluisat vaalitulokset väärennökseksi.

Tästä saatiin esimakua Kaliforniassa syyskuussa järjestetyissä kuvernöörivaaleissa. Kun demokraattiehdokas, istuva kuvernööri Gavin Newsom vaikutti mielipidemittausten perusteella voittavan, Trump ja johtava republikaaniehdokas Larry Elder leimaisivat vaalit jo ennakkoon vilpillisiksi. Elder hävisi.

”Yhdysvalloissa välivaaleista puhutaan usein vertaiskuvallisesti kansanäänestyksenä istuvan presidentin ja valtaa pitävän puolueen suosiosta. Vuodesta 2022 puhuttaessa vertausta voidaan laajentaa ja nähdä välivaalit kansanäänestykseksi Yhdysvaltojen demokratian tulevaisuudesta”, kirjoittaa Annala tutkimuksessaan ja päättää sen edellistäkin kolkompaan väittämään.

”Yhdysvaltain demokratian lähitulevaisuus näyttää synkältä, ja sen myötä on vielä aiempaakin enemmän syytä kantaa huolta myös demokratian tulevaisuudesta maailmanlaajuisesti.”

Trump on kyselyjen mukaan ylivoimaisesti suosituin poliitikko republikaanien seuraavaksi presidenttiehdokkaaksi. Hän on kertonut harkitsevansa ehdokkuutta vakavasti.

Kuuden, viiden ei kun ehkä kolmen biljoonan dollarin Biden – Yhdysvaltain presidentiltä ei onnistu nyt mikään