Yhdysvallat

Oikeus ja kohtu

Tuomarit päättivät salaisessa äänestyksessä, että abortti ei ole perusoikeus. Louisianassa on jo harkittu abortin luokittelua henkirikokseksi.

Se alkoi Texasista 1. syyskuuta 2021. 

Osavaltio kielsi abortit kuudennen raskausviikon jälkeen. 

Uuden lain nojalla tavalliset kansalaiset saattoivat haastaa oikeuteen kenet tahansa, joka auttaa raskaana olevaa texasilaista tekemään abortin. Jos haastettu sai tuomion, hänen oli korvattava ilmiantajalle 10 000 dollaria ja muut oikeuskulut. 

Laki vietiin Yhdysvaltain korkeimpaan oikeuteen: liittovaltion lain mukaan julkinen hallinto ei saa kieltää raskaudenkeskeytystä ensimmäisen kolmanneksen eli 14 viikon aikana eikä rajoittaa sitä kohtuuttomasti toisen kolmanneksen aikana.

Mutta korkein oikeus jätti lain voimaan. 

Se katsoi, ettei päätös ollut perustuslain vastainen, sillä osavaltio ei suoranaisesti rajoittanut aborttioikeutta. Siitä huolehtivat kansalaiset. 

Pian muut osavaltiot seurasivat Texasia.

31 osavaltiota on asettanut raskaudenkeskeytyksille uusia rajoituksia. 13 suunnittelee kieltävänsä abortin kokonaan.

Louisianassa on harkittu jopa abortin luokittelua henkirikokseksi. 

Vielä nämä lait eivät ole voimassa, koska ne rikkovat perustuslakia. Konservatiivisissa osavaltioissa kuitenkin uskotaan ja toivotaan, että kesäkuun jälkeen lait astuvat voimaan. 

Mississippin osavaltio on vienyt koko liittovaltion aborttilain korkeimpaan oikeuteen ja vaatii aborttioikeuden kumoamista.

Korkeimmasta oikeudesta vuodetun päätösluonnoksen perusteella näyttää siltä, että tuomarit ovat valmiit suostumaan.

Päätös oli 98 sivua pitkä. Se oli laadittu helmikuussa ja vuodettu kolme kuukautta myöhemmin Politicon toimitukselle. 

Yhdysvaltain korkein oikeus oli pitänyt salaisen ja sisäisen äänestyksen ja päättänyt kumota perustuslaillisen aborttioikeuden. Äänestyksen jälkeen tuomari Samuel Alito kirjoitti päätöksestä luonnostekstin. 

Raskaudenkeskeytys ei ole perusoikeus, Alito perusteli. 49 vuotta vanha päätös suojata abortti perustuslailla oli hänen nähdäkseen ylittänyt korkeimman oikeuden toimivaltuudet. Päätös aborttikysymyksessä kuului osavaltioille, hän kirjoitti.

Aliton mukaan päätöksen perustelu oli ollut poikkeuksellisen heikko ja sen seuraukset olivat olleet haitalliset.

”Roe oli räikeän väärin alusta alkaen.” 

Roe vastaan Wade on ennakkotapaus vuodelta 1973. Siinä Yhdysvaltain korkein oikeus käsitteli tapausta, jossa texasilainen Jane Roe -nimellä esiintynyt Norma McCorvey ei saanut aborttia osavaltion tiukan lain takia. 

Korkein oikeus katsoi äänin 7–2, että perustuslain mukaan hallinto ei voi estää kansalaisia saamasta aborttia. Oikeuden mukaan perustuslaki suojelee kansalaisen oikeutta yksityisyyteen ja siten myös omaan kehoon.

Roe vastaan Wade -päätöksellä hallinto ei voi estää raskaudenkeskeytystä niin kauan, kun sikiö on liian pieni selviytyäkseen kohdun ulkopuolella. 

Päätöksen mukaan osavaltioiden pitäisi sallia abortti 23 tai 24 raskausviikolle saakka. 

Aborttioikeuden puolustajat osoittivat mieltään korkeimman oikeuden edustalla. © Mandel NGAN / AFP / MVPhotos

Esimerkiksi Suomessa, jossa on pohjoismaalaisittain tiukka aborttilainsäädäntö, raskaudenkeskeytys on luvanvarainen ja mahdollinen korkeintaan 12. viikkoon saakka. 

Tuomari Aliton mielestä abortin ongelma ei ole sen ajankohta, vaan se, että vuoden 1973 ennakkopäätös oli alun alkaenkin väärä ja virheellinen: sillä luotiin tekaistu oikeus, jota ei ole mainittu missään kohtaa perustuslakia. 

Hänen tulkintansa mukaan perusoikeuksia ovat vain sellaiset oikeudet, jotka mainitaan Yhdysvaltain perustuslaissa tai joilla on vahva yhteys ”kansakunnan historiaan ja traditioon”. Abortti, Alito kirjoittaa, ei ole tällainen oikeus. 

”On kiistatonta, että aborttioikeuden juuret eivät ulotu kansakunnan historiaan ja perinteisiin.”

Päinvastoin, maan historiassa ja perinteessä abortti on pikemminkin ollut laiton. 

Luonnoksessa siteerataan runsaasti vanhoja päätöksiä, joissa tuomioistuimet ovat kieltäneet raskaudenkeskeytykset. 

Koska abortti ei ole perustuslaissa määritelty oikeus, päätös sen sallimisesta tai kieltämisestä kuuluu Aliton mukaan kansalaisille ja heidän valitsemilleen osavaltioiden päättäjille. 

Hän vaatii päätösvallan palauttamista demokraattiseen prosessiin. 

Kysymys politisoitui ja polarisoitui. Roe vastaan Wade -päätöksestä kasvoi symboli naisten itsemääräämisoikeudelle.

Siitä pitäen, kun abortti 1973 laillistettiin liittovaltiossa, amerikkalaisten mielipide on ollut suunnilleen sama: noin neljä viidestä ajattelee, että abortin tulisi ainakin joissakin tilanteissa olla laillinen.  

Pew-tutkimuskeskuksen tuoreen mielipidemittauksen mukaan vain 8 prosenttia amerikkalaisista ajattelee, että abortti tulisi kieltää kokonaan. Ja vain 19 prosenttia ajattelee, että abortti tulisi sallia kaikissa tilanteissa. 

Silti asiasta on riidelty jo yli 50 vuotta. 

Aborttia koskevassa kamppailussa on harvoin kysymys pelkästä abortista

Alun perin raskaudenkeskeytyksiä vastusti katolinen kirkko, mutta 1800-luvun puolivälissä rintamaan liittyi myös katolisen kirkon vastustajia. 

Aborttiaktivisti Horatio R. Storer kampanjoi raskaudenkeskeytyksiä vastaan väittämällä, että valkoisten sikiöiden abortoiminen johtaisi valkoisen amerikkalaisväestön korvaamiseen ”muilla roduilla”. 

1960- ja 1970-luvulla aborttikysymys nousi yhteiskunnan marginaaleista. Se kietoutui Yhdysvaltain yhteiskunnallisiin uudistuksiin: siihen, että sukupuoleen ja seksuaalisuuteen liittyvät asenteet vapautuivat, uskonnon harjoittaminen kiellettiin kouluissa ja perustuslakiin tehtiin lisäys, joka takasi kaikille samat oikeudet sukupuolesta riippumatta.

Etelän osavaltioiden evankelis-kristillinen väestö vastusti näitä uudistuksia. He aktivoituivat poliittisesti ja liittyvät abortinvastaiseen liikkeeseen. 

Republikaanipuolue aisti voitettavia ääniä ja otti abortin ohjelmaansa. 

Alle kymmenesosa amerikkalaisista ajattelee, että abortti tulisi kieltää kokonaan.
Ja vain joka viides on sitä mieltä, että abortti tulisi sallia kaikissa tilanteissa. 

Kysymys politisoitui ja polarisoitui. Roe vastaan Wade -päätöksestä kasvoi yhtäältä symboli naisten itsemääräämisoikeudelle ja toistaalta kaikille uskovaisten huolille, jotka liittyivät sukupuoleen, seksuaalisuuteen ja perhearvoihin.  

Vuoden 1980 presidentinvaaleissa republikaani Ronald Reagan lupasi kieltää abortit, sai konservatiivien äänet ja voitti. Kun luvattu perustuslain muutos epäonnistui, puolueen uudeksi strategiaksi tuli saavuttaa kontrolli korkeimmasta oikeudesta.  

”Oikeus elämään” -järjestöt ja uskonnolliset lakitoimistot organisoituivat taistelemaan aborttia vastaan oikeudessa ja äänestäjien keskuudessa. 

Korkein oikeus pohti perustuslaillista aborttioikeutta uudelleen vuonna 1992 ja myönsi osavaltioille oikeuden asettaa raskaudenkeskeytyksille rajoituksia, kunhan ne eivät vaarantaisi naisten terveyttä. Aborttia vastustavat osavaltiot säätivät lakeja, joilla klinikoiden kriteerejä tiukennettiin.

50 vuodessa ammattimaistuneet ja järjestäytyneet abortin vastustajat ovat saavuttaneet vaikutusvaltaa lähes kaikilla amerikkalaisen politiikan osa-alueilla sosiaaliturvauudistuksesta  vaalirahoituslakiin. 

Osin juuri vaalirahoituksen sääntelyn purkamisen seurauksena äärikonservatiivinen teekutsuliike voitti kongressivaalit vuonna 2010. 

Enemmistönsä ansiosta republikaanit onnistuivat estämään demokraattipresidentti Barack Obaman tuomarinimityksen korkeimpaan oikeuteen. 

Vuonna 2016 presidentiksi valittiin entinen aborttioikeuden puolustaja, Donald Trump.

Hän oli muuttanut mielensä ja sanonut, että raskaudenkeskeytyksen tehneille naisille tulisi antaa rangaistus. Hän lupasi nimittää korkeimpaan oikeuteen tuomareita, jotka kaataisivat aborttioikeuden.

Politicon mukaan korkeimman oikeuden salaisessa äänestyksessä Roe vastaan Wade -päätöksen kaatamista kannattivat Samuel Aliton lisäksi tuomarit Clarence Thomas, Neil Gorsuch, Brett Kavanaugh ja Amy Coney Barrett

Heistä kolme on Trumpin nimittämiä.  

”Korkeimmassa oikeudessa ne jotka tietävät, eivät puhu, ja ne jotka puhuvat, eivät tiedä.” 

On äärimmäisen harvinaista, että yleisö saa tietoja korkeimman oikeuden keskeneräisestä päätöksestä. Korkein oikeus on Washingtonin suljetuimpia instituutioita, päätöksenteon varjeleminen on sille ylpeyden aihe. 

”Korkeimmassa oikeudessa ne jotka tietävät, eivät puhu, ja ne jotka puhuvat, eivät tiedä”, edesmennyt tuomari Ruth Bader Ginsburg tapasi sanoa.  

Ennen lopullisen ratkaisunsa antamista korkeimman oikeuden tuomarit usein järjestävät isoissa tapauksissa suullisen käsittelyn ja sitten sisäisen äänestyksen. Sisältö pidetään loppuun asti salassa, sillä oikeus suojelee integriteettiiään. 

Joskus tuomarit muuttavat kesken prosessin mieltään, kirjoittavat uusia, kilpailevia päätösluonnoksia. 

Tiettävästi aborttioikeutta käsittelevästä päätöksestä ei ole tehty uusia muistioita. 

Se ei kuitenkaan tarkoita, että Aliton esittelemä päätös olisi korkeimman oikeuden lopullinen kanta. 

Korkeimman oikeuden on määrä päättää asiasta kesäkuussa. 

On epäselvää, miten oikeuden puheenjohtaja John Roberts silloin äänestää. Hän voi liittyä päätöstekstiin tai luonnostella omansa. 

Roberts ei ole suostunut kommentoimaan aborttikysymystä, vaan on käynnistänyt tutkinnan Aliton muistion vuotamisesta. Hän kertoi asiasta tiedotteessaan 3. toukokuuta.

Päätöksen luovuttaminen julkisuuteen oli törkeä loukkaus korkeimman oikeuden toimintaa kohtaan, puheenjohtaja kirjoitti.

Vaikka vuodon tarkoituksena oli Robertsin mukaan heikentää oikeuden itsemääräämisoikeutta, se ei kuitenkaan ole onnistunut: tietovuoto ei vaikuta oikeuden työskentelyyn millään tavalla. 

Roberts myös korosti, että luonnos ei edusta oikeuden lopullista kantaa. 

Liittovaltiotason aborttioikeuden purkaminen ei tarkoittaisi abortin kieltämistä. Osavaltiot voisivat edelleen sallia raskaudenkeskeytykset. 

Käytännössä abortista kuitenkin tulisi enemmän tai vähemmän laiton noin puolessa osavaltioista. 

Konservatiiviset Yhdysvaltain etelä- ja keskiosat ovat säätäneet niin sanottuja liipaisinlakeja, jotka astuvat voimaan heti jos Roe-päätös kumotaan. 

Osa kriitikoista pelkää, että päätöksen vaikutukset olisivat vielä sitäkin kauaskantoisemmat. 

Jo aiemmissa ratkaisuissaan korkein oikeus on korostanut perusoikeuksien historiallista ja perinteistä ulottuvuutta. 

Painotuksen kirjaimellinen tulkinta voisi tarkoittaa, että esimerkiksi monet korkeimman oikeuden päätökset seksuaalivähemmistöjen oikeuksista eivät olisi perustuslain mukaisia. 

Alito korostaa luonnoksessaan, että oikeuden päätös koskee ainoastaan aborttioikeutta eikä muita oikeuksia, eikä oikeuden mielipidettä tule ulottaa muihin oikeuksiin. 

Jos korkein oikeus kuitenkin päättäisi kumota päätöksen Aliton ”historia ja traditio” -perusteiden pohjalta, olisi mahdollista tulkita, että sikiöllä on perustuslaillinen oikeus elämään. Oikeus elämään on historiallinen ja perinteinen perusoikeus, jota yksikään osavaltio ei voi kieltää.  

Silloin korkein oikeus voisi kieltää abortin koko liittovaltiossa.