”Toveri Trump” petti Venäjän – ja nyt Putin näyttää heikolta

Yhdysvaltain ohjusisku Syyriaan vei Kremlin uuteen todellisuuteen, arvioivat venäläiset nettikommentaattorit.

Donald Trump
Teksti
Anne Kuorsalo

Tämä on ilmaisnäyte SK:n maksullisesta sisällöstä

Venäjä meni Syyriaan turvatakseen asemansa globaalina suurvaltana, tasavertaisena ellei jopa Yhdysvaltoja vahvempana kyvyssään ratkaista Lähi-idän ongelmia. Kemiallisten aseiden käyttö näytti, ettei onnistuttu, purkaa verkkojulkaisu Republicissa arvostettu ulkopoliittinen tarkkailija Vladimir Frolov.

Hän katsoo Syyrian presidentin Bašar al-Assadin nöyryyttäneen presidentti Vladimir Putinia kansainvälisen yhteisön silmissä, kun Syyrian hallituksen joukot iskivät kemiallisilla aseilla 4. huhtikuuta.

Samalla Assad teki Frolovin mukaan Venäjästä osallisen omaan petokseensa, koska kemiallisia aseita ei ollut tuhottu sopimusten mukaan.

Lopputuloksena Putin näyttää heikolta.

Frolov rinnastaa Syyrian iskun ”uudeksi Boeingiksi”. Hän tarkoittaa malesialaisen matkustajakoneen pudottamista Ukrainassa heinäkuussa 2014. Kone ammuttiin venäläisellä ohjuksella Itä-Ukrainan kapinallisalueella.

Juuri kun näytti siltä, että Moskovalla on mahdollisuus hoitaa asioita presidentti Donald Trumpin hallinnon kanssa, oma peli meni palasiksi ja pitää aloittaa alusta, Frolov toteaa.

Hänestä Moskova on myös reagoinut samaan tapaan kuin Boeingin tapauksessa ilman joustavaa ja selväjärkistä tilannearviota, jossa olisi otettu etäisyyttä epäilyttäviin liittolaisiin ja rakennettu kuviota omista eduista lähtien.

Panostetaan propagandaan ja vaihtoehtoisen todellisuuskuvan luomiseen, Frolov kuvaa reaktioita. Hän korostaa pitkässä analyysissään, että Kremlin edessä on nyt uusi todellisuus, sillä Yhdysvallat nimittää asioita oikeilla nimillä eikä kiinnitä huomiota Moskovan infomyrskyyn.

Ohimennen Frolov heittää ilmaan kysymykseen, mitä voi tapahtua Ukrainassa.

Frolov kiinnittää huomiota myös siihen, kuinka Yhdysvallat pitää Venäjää vastuussa Assadin hallinnon rikkomuksista. Se syyttää Moskovaa Venäjän vastuulleen ottamien kohtien laiminlyönnistä liittyen Syyrian kemiallisten aseiden tuhoamisesta vuonna 2013 tehtyyn sopimukseen.

Trumpin hallinnon ”aikuiset pojat” asialla.

Yhdysvallat ei Frolovin mukaan enää katso, miten Moskova ei muka voi taata Assadin toimia sopimuksen noudattamiseksi.

Jos Moskova ei kykene, Yhdysvallat hoitaa, hän tiivistää asetelman, joka on ikävä Moskovalle, mutta josta Israel, Turkki ja Saudi-Arabia iloitsevat.

Iskun merkitys ei Frolovin mielestä ollut sen sotilaallisessa voimassa vaan siinä, että se palautti Yhdysvallat Lähi-idän päätoimijaksi. Hänestä isku oli tehty ammattimaisesti, mikä on poikkeuksellista Trumpin hallinnolle.

Frolov epäilee asialla olleen ”aikuisten poikien” ja mainitsee ulko- ja puolustusministerit.

Moskovaa on ärsyttänyt Frolovin mukaan erityisesti juuri se, että Kremlissä uskottiin Isisin vastaisen taistelun olevan hedelmällisin yhteistyöalue Yhdysvaltain uuden hallinnon kanssa. Samalla Yhdysvallat olisi vaieten suostunut Assadin valtakauden jatkumiseen. Tästä saatiinkin viitteitä ennen Syyrian hallinnon iskua.

Frolov muistuttaa, miten todelliset venäläiset asiantuntijat varoittivat impulsiivisen ja ennakoimattoman Trumpin olevan taipuvaisempi yksipuolisiin toimiin kuin kylmäverisen harkitsevien Barack Obaman ja Hillary Clintonin.

Samalla Frolov toteaa, miten Trumpin toimet osoittivat Putinin heikkouden, koska Putin ei kyennyt estämään Yhdysvaltain iskua Venäjän liittolaista vastaan kuten tapahtui 2013. Silloin Obama ei käyttänyt voimaa, vaikka oli uhannut sen tehdä.

 

Heikkouden paljastuminen selittää Frolovin mukaan Venäjän television uuden Yhdysvaltain vastaisen hysterian.

Siihen kiinnittävät huomiota monet muutkin kommentaattorit venäläisissä riippumattomissa nettimedioissa.

Osa ilkkuu vahingoniloisena. Ilakointi näkyy esimerkiksi Novaja gazetan otsikossa: ”Toveri Trump, mitä tämä oikein on”. Tekstin mukaan ”joimme samppanjaa voittonne kunniaksi” ja ”laitoimme Yhdysvaltain lippuja virka-autoihimme” ja ”ennen muuta haukuimme jatkuvasti Obamaa ja Clintonia”.

Hieman samassa hengessä aloittaa analyysinsa Moskovan Carnegie-instituutissa tutkimusjohtajana toimiva Andrei Kolesnikov talousjulkaisu Rbc:n sivuilla: ”Trump ei ole enää meidän”. Ilmaisu takana on käsitteeksi noussut ”meidän Krim”, josta kuoriutui vastaava ”meidän Trump”.

Kolesnikovin mielestä Yhdysvallat ja Venäjä lopettivat teeskentelyn, että eivät taistele Syyriassa toisiaan vastaan vaan kansainvälistä terrorismia vastaan. Hän toteaa, että Venäjä halusi olla maailman kaikkien populistimaiden liittoutuman johdossa, mutta nyt se paikka on viety.

Kolesnikovin mukaan Venäjällä ei ole resursseja vastavetoon, esimerkiksi läsnäolon vahvistamiseen Itä-Ukrainassa.

Sisäpolitiikassa Putin ei kuitenkaan Kolesnikovin mukaan menetä mitään. Piiritetyn linnoituksen mentaliteetti jatkuu, vihollinen on jälleen porteilla – ja se on taas Yhdysvallat. Millä muulla tavoin voisi paremmin koota joukot johtajan ympärille, Kolesnikov kysyy.

Assad on pannut Moskovan hankalaan saumaan.

Trump yrittää tosissaan lopettaa maailmaa koettelevan epäjärjestyksen, jota Venäjä on osaltaan ollut luomassa, arvioi Svobodassa Syyriassa neuvostoarmeijan tulkkina toiminut Grigori Kosatš. Venäjän tilanne Syyriassa muistuttaa hänen mukaansa Neuvostoliiton asemaa: on vain yksi liittolainen, Assad.

Kosatš korostaa, ettei edes Syyrian hallinto ole yhtenäinen, ja epäilee, onko Venäjällä yhteyksiä sen eri leireihin.

Myös Kosatš painottaa sitä, miten Assad on pannut Moskovan erittäin hankalaan tilanteeseen. Sen on jatkettava Assadin kanssa loppuun asti tai taivuttava Syyrian johtajan syrjäyttämiseen.

Kosatš epäilee, että painostuksen jatkuessa Moskova joutuu taipumaan myönnytyksiin ja ehkä jopa kaikkien voimien vetämiseen Syyriasta. Hän hakee rinnastuksen historiasta: sama tapahtui Neuvostoliitolle, kun Anwar Sadat nousi valtaan Egyptissä 1970-luvulla.

Kosatšin mukaan Lähi-idässä odotettiin jo Obaman aikana Yhdysvaltain paluuta. Hänestä muutkin kuin Israel ovat toivoneet Yhdysvaltain roolin vahvistumista. Arabimaatkaan eivät ole halunneet paikan menevän muille, eivät ainakaan Venäjälle, vaan Kreml on ollut joillekin vain hetkellinen liittolainen.