Ystävyys ei ollutkaan kestävää

Presidentin avulla moni republikaanijohtaja pystyi edistämään haluamiaan poliittisia linjauksia tai virkanimityksiä. Nyt pitää ottaa kantaa trumpismin tulevaisuuteen.

Profiilikuva
pääkirjoitus
Teksti
Matti Kalliokoski
Kirjoittaja on Suomen Kuvalehden vastaava päätoimittaja.

Tämä on ilmaisnäyte SK:n maksullisesta sisällöstä

Yhdysvalloissa voi nyt nähdä seuraukset kyynisyyden ylivallasta politiikassa.

Kun itsensä kaltoin kohdelluksi kokeville tarjotaan toivoa viljelemällä aluksi pieniä mutta koko ajan suurempi valheita, lopuksi moni uskoo koko maan vallanneeseen salaliittoon. Uutiset ovat valheita, vaalitulokset väärennettyjä ja kansan valitsemat lainsäätäjät kansan vihollisia.

Kun presidentti tarjoaa tuulensuojaa kaikille niille, jotka ovat hänen puolellaan keinoja kaihtamatta, lopulta myös väkivallasta tulee käyttökelpoinen vaihtoehto.

Ja kun äänestäjien aiheuttama pelko ohittaa presidentin puoluetovereiden periaatteet, sallittu käytös siirtyy kohtaan, jossa kukaan ei olisi vielä muutama vuosi sitten voinut kuvitella sen sijaitsevan.

 

Washingtonin Capitol-kukkulan tapahtumat viime viikolla olivat merkittävä uutinen mutta eivät lopulta täysi yllätys. Jälkeenpäin saattoi nähdä, että ennusmerkkejä on ollut tarjolla jo pitkään.

Luontaisesti hajanainen yhteiskunta on ainakin sukupolven ajan jakautunut eri leireihin, joilla on omat äänitorvensa ja todellisuutensa. Politiikka perustuu yhä enemmän kotimaisiin viholliskuviin.

Ilmiön juuret ovat syvällä, mutta presidentti Donald Trump sekä hyödynsi että voimisti maansa vastakkainasettelua. Kuukausien ajan hän myös sanoi, ettei hyväksyisi itselleen tappiollista vaalitulosta.

Nyt tilanne on surkea. Halu jakolinjojen ylittämiseen on olematon. Entinen demokratian mallimaa on hukannut sielunsa. Kuolonuhreja oli useita, mutta aineksia oli myös vielä suurempaan verilöylyyn.

 

Lähiviikkoina viime vuosien läpikäynti pääsee vasta alkuun. Kun viimeisetkin uskollisuuden rippeet entistä presidenttiä kohtaan karisevat, alkavat paljastukset. Esiin tulee paljon tosiasioitakin, mutta moni haluaa kuvata omat tekemisensä parhain päin tai sepittää entistä uskomattomampia selityksiä tapahtuneelle.

Tähän asti muut republikaanijohtajat ovat tukeneet tai ainakin sietäneet Trumpin toimintaa. Hänen avullaan pystyi edistämään haluamiaan poliittisia linjauksia tai virkanimityksiä. Nyt pitää ottaa kantaa trumpismin tulevaisuuteen, ja jakolinja kulkee keskeltä puoluetta. Tekee valinnan kumpaan suuntaan tahansa, äänestäjien tuomio on tyly.

Ääriryhmille ja mahdollisille ulkovaltojen apureille Trump oli pitkään hyödyllinen. Hän raivasi tilaa ja suojeli suosiollaan, mutta ystävyys ei ollut aitoa.

Kun valta on uusissa käsissä, nämä ryhmät hakevat itselleen nopeasti toiset asemat.

Eniten saattavat ajan mittaan pettyä äänestäjät, jotka uskoivat Trumpin avulla muuttavansa oman elämänsä ja asemansa yhteiskunnassa paremmaksi. Heidän kohtalollaan Trump tuskin vaivaa nyt mieltään. Joillekin väistyvän presidentin motiivit valkenevat nopeasti, toisille eivät koskaan.

Neljä vuotta, 24756 tviittiä, 5809 kertaa ”minä” – Donald Trump johti Yhdysvaltoja Twitterillä, SK analysoi kaikki hänen tviittinsä