Mafian salattu arki paljastuu: Naiset elävät käytännössä vankeina

Italialainen toimittaja Lirio Abbate: Vain naisten kapina murtaa mafian mahtia.

Italia
Teksti
Hannu Pesonen

Tämä on ilmaisnäyte SK:n maksullisesta sisällöstä

Viisi naamioitua ja aseistettua miessukulaista ajaa takaa nuorta naista. Hänen rikoksensa: rakkaus väärään mieheen. Sulhanen ryöstää morsiamen tämän kotoa. Veli määrätään surmaamaan suvun säännöt pettäneen sisarensa. Suvut päättävät nuorten avioliitoista. Niillä vahvistetaan keskinäisiä välejä tai lopetetaan verikoston kierre.

Keskiaikaiset tavat ovat arkea Italian saappaankärjessä Calabriassa. Niiden takana on ’ndrangheta, Italian vahvin rikollisjärjestö, joka hallitsee seutua lähes itsevaltaisesti.

Se on viime vuosikymmenen aikana kohonnut oppi-isäänsä Sisilian mafiaa, Cosa Nostraa, mahtavammaksi. Eikä kansa Calabriassa, toisin kuin Sisiliassa, ole noussut mafiaa vastaan.

Seurauksena ’ndrangheta-sukuihin syntyneet naiset elävät käytännössä vankeina – miestensä omaisuutena ja sukunsa tiukasti vahtimina, sanoo mafian toimia pitkään seurannut italialainen tutkiva toimittaja Lirio Abbate.

Naisten elämän tarkoitus on toimia vanhanaikaisten kunniakäsitysten saneleman säädyllisyyden ihannekuvina, tukea ja pönkittää kyselemättä miestensä ja rikollissukujen asemaa. Syrjäpoluille hairahtuvia rangaistaan armotta – usein kuolemalla. Pelkkä oman profiilin luominen sosiaaliseen mediaan ja verkkojutustelu vieraan miehen kanssa saattaavat johtaa tuhoon.

Abbate kertoo näiden naisten tylystä ja vaihtoehdottomasta arjesta kirjassaan Mafian naiset (Atena Kustannus), joka ilmestyy suomeksi ensi tiistaina. Kirjailija vieraili Suomessa kertomassa teoksestaan, joka avaa aivan uuden ikkunan mafian salattuun arkeen.

”Mafiaperheissä ei ole juuri naisten välistä solidaarisuutta”, Abbate sanoo.

Hän kuvaa hyytävästi, miten äidit ja mummot tekevät kaikkensa saadakseen poliisille kielineet tai muuten ”perheen kunnian” tahrineet tyttärensä takaisin valtaansa, rangaistuiksi ja jopa tapetuiksi.

Mafian on helpompi pitää naisia tiukasti ohjaksissa, koska hyvin suuri osa muistakin calabrialaisista kohtelee naisia perinteiseen tapaan: väkivaltaisesti ja alistavasti. Toisaalta juuri mafian naiset tulevat pelastamaan kotiseutunsa ’ndranghetan otteesta, Abbate uskoo.

 

Poliisi ja oikeuslaitos ovat viime vuosina onnistunut ensi kertaa murtamaan Calabrian mafiasukujen mahtia.

Siinä heitä ovat auttaneet naiset, jotka ovat joutuneet pakenemaan sukujensa kostoa etsittyään vaihtoehtoa onnettomaan avioliittoonsa. Pelastaakseen henkensä he ovat hakeneet poliisin suojelua ja ryhtyneet ilmiantajiksi. Se on jo johtanut useiden mafiajohtajien vangitsemiseen ja tuomitsemiseen ja verkostojen paljastumiseen.

”Naiset tosin itse eivät näe asemaansa mafian murtajina. Heille pääasia on pelastautua ’ndranghetan otteesta. He tekevät tekonsa yleensä rakkaudesta – saadakseen oikeuden ja mahdollisuuden elämään haluamansa miehen kanssa. Mutta heidän kapinansa käynnistää tapahtumaketjun.”

Paljastusten tärkeyttä korostaa se, että vaikenemisen muuri Calabriassa on ennen niitä ollut lähes aukoton. Jokaisen mafiaoikeudenkäynnin aluksi syyttäjien on ensin käytettävä runsaasti aikaa todistellakseen, että ’ndrangheta ylipäätään on olemassa.

 

Calabria onkin eräänlainen aikakupla. Abbaten mukaan yksin Rosarnon pikkukaupungissa on enemmän mafiosoja kuin Sisilian pääkaupungissa Palermossa.

’Ndranghetaperheet pitävät taloudellista, yhteiskunnallista ja poliittista valtaa. Calabria on Italian köyhintä aluetta ja Italian talouskriisi vain vahvistaa ’ndranghetan asemaaa: se värvää työntekijänsä ja apurinsa köyhien ja kouluttamattomien joukosta.

”Mitä näemme tänään Calabriassa, muistuttaa hyvin paljon tilannetta Sisiliassa 40 vuotta sitten. ’ndrangheta syntyi yhteistyössä mafian kanssa – ne ovat lähes yhtäläisiä tavoitteiltaan, keinoiltaan ja muodoltaan.”

”Koska kaikki on työnnetty maton alle, ainoa tapa muuttaa asioita on julkisuus – saada calabrialaiset häpeämään, mitä muut ajattelevat meistä Italiassa tai Euroopassa.”

Monet ”petturinaiset” päätyvät silti Reggio Calabriasta pohjoiseen sijaitsevaan kuoleman kolmioon.

Pieni kolkka on Italian todennäköisesti vaarallisin paikka. Siellä on viime vuosina kadonnut tai surmattu yli 40 ihmistä, Abbate kertoo. Heidän kohtalokseen koituu ”lupara bianca” eli valkoinen haulikko: perinteinen mafiatapa  murhata ihminen niin että hän katoaa jälkiä jättämättä.

”Siellä ’ndrangheta voi toteuttaa omaa oikeuskäsitystään, koska calabrialainen mielenlaatu ja tavat sallivat yhä sen.”

 

Myös moni Abbaten työtoveri on murhattu. Abbate itse perheineen on elänyt poliisin suojeluksesssa jo seitsemän vuoden ajan.

”Paljon vaarallisempaa kuin mafiosoista kirjoittaminen on silti kirjoittaa heidän kanssaan yhteistyötä tekevistä viranomaisista tai poliitikoista. Mafialla on tarkat säännöt, milloin heitä tutkiva toimittaja pitää tappaa. Se edellyttää yhteistä kokousta, jossa asian haittoja ja hyötyjä ensin punnitaan.”

”Eikä mafiosoa julkisuus sinänsä hätkähdytä. Se on hänen uravalintansa tulos ja monet heistä haluavat sitä. Heidän kanssaan yhteistyössä toimivat sen sijaan eivät ole tottuneet siihen, vaan hätääntyvät helposti.”

Monet Abbaten kuvaukset kiertyvät alueen toisen mahtisuvun johtajaan.

Francesco Pesce, lempinimeltään Ciccio ’u Testuni eli Isopää, on jopa ’ndranghetankin mittapuiden mukaan harvinaisen raaka murhaaja ja naisten hyväksikäyttäjä. Hän johtaa nykyään järjestöä vankilasta käsin – naisten paljastusten takia. Miten hän on suhtautunut kirjaan?

”Se on raivostuttanut järjestön jäseniä. Poliisit kertoivat kuulleensa, kuinka kaksi mafiosoa keskusteli kirjasta: Toinen heistä sanoi menevänsä ostamaan sen, mutta toinen oli kieltänyt jyrkästi – saat siitä valokopion, sille kusipäälle emme anna euroakaan.”