Kun Venäjän sotavoima ehtyy, maa on pulassa: Valtava reservi on olemassa lähinnä paperilla

Liikekannallepano olisi Venäjälle hidas ja epävarma prosessi. Putin saattaa ryhtyä siihen silti.

Venäjä
Teksti
Pipsa Havula

Tämä on ilmaisnäyte SK:n maksullisesta sisällöstä

Kun Venäjän hyökkäys Ukrainassa ei ole saavuttanut tavoitteitaan, spekulaatiot Venäjän sodanjulistuksesta ja liikekannallepanosta ovat kiihtyneet.

Sodanjulistusta povattiin voitonpäivälle 9. toukokuuta. Sitä ei kuitenkaan ole kuulunut. Yhä edelleenkin Venäjä käy Ukrainassa virallisesti ”sotilaallista erikoisoperaatiota”. Siihen osallistuvat ammatti- ja sopimussotilaat, joita Ukrainaan lähetettiin sodan alussa vajaat 200 000.

Kansainvälisen strategiantutkimuslaitoksen IISS:n mukaan Venäjän maavoimien vahvuus on 280 000 sotilasta. Maan puolustusvoimissa töissä kaikkiaan noin 900 000 ihmistä – mukaan lukien kaikki puolustushaarat ja myös siviilit.

Näiden lisäksi Venäjällä on useamman miljoonan sotilaan reservi. Kutsumalla reserviläisiä palvelukseen maa saisi käyttöönsä kipeästi kaipaamaansa lisävoimaa.

Kokonaan toinen kysymys on se, miten reservin liikekannallepano käytännössä onnistuisi. Asiantuntijoiden mukaan luvassa olisi kallis, hidas ja vaivalloinen prosessi, jonka onnistuminen on epävarmaa.

Venäjällä on Suomen tavoin käytössä yleinen asevelvollisuus. Mutta järjestelmien välillä on valtavia eroja.

Kun Suomessa henkilö suorittaa varusmiespalveluksen, hänet sijoitetaan sodanajan kokoonpanoon. Reserviläiset kutsutaan kertausharjoituksiin lähtökohtaisesti samana joukkona, joka sodassakin olisi yhdessä.

Venäläisillä tällaista järjestelmää ei ole.

Jos Venäjällä määrättäisiin liikekannallepano, reserviläiset pitäisi ensin organisoida yksiköiksi. Koska Suomen kaltaista järjestelmää ei ole, nämä yksiköt eivät olisi tottuneet toimimaan yhdessä.

Tarvittaisiin koulutusta ennen kuin joukot voitaisiin lähettää rintamalle.

”Neuvostoliitosta on esimerkkejä, kun yksiköitä perustettiin ja lähetettiin rintamalle hyvin pienellä koulutuksella, mutta ei siitä hyvää seuraa. Tulikaste on aika julma”, Maanpuolustuskorkeakoulun erikoistutkija Pentti Forsström sanoo.

Reserviläisten organisoimiseen ja koulutukseen menisi ainakin muutamia viikkoja, todennäköisesti kuukausia.

Forsström puhuukin Venäjän kohdalla reservin sijaan kahden miljoonan sotilaan ”potentiaalista”. Sen verran on nuorehkoja ihmisiä, joiden varusmiespalveluksesta on korkeintaan kymmenen vuotta.

Vain aniharva tästä joukosta on kuitenkaan osallistunut minkäänlaisiin kertausharjoituksiin. Asiantuntijoiden mukaan Venäjällä alle 10 prosenttia asevelvollisista saa täydennyskoulutusta viiden vuoden aikana aktiivipalveluksen päättymisestä.

Reserviläisiä voitaisiin lähettää yksittäin täydentämään jo rintamalla olevia joukkoja. Liikekannallepanon pyrkimys kuitenkin on kokonaisten uusien yksiköiden muodostaminen.

Vaikka uusia joukkoja saataisiin perustettua, seuraava ongelma on niiden varustaminen.

Venäjällä on varastoissa sotamateriaalia valtava määrä, esimerkiksi taistelupanssarivaunuja on arvioiden mukaan yli 10 000 kappaletta. Niiden kunto on kuitenkin täysi arvoitus, sanoo Pääesikunnan entinen tiedustelupäällikkö, kenraalimajuri evp. Pekka Toveri.

”Ukrainasta on Venäjälle lähetetty viestiä, että lähettäkää lisää materiaalia, ja kun sitä on otettu varastoista pihalle, on todettu, että suuri osa tästä materiaalista ei ole käyttökuntoista. Niistä puuttuu jopa moottoreita.”

Tavaraa on ehkä myyty korruption takia eteenpäin. Osia on irrotettu, jotta sotaan lähtevää kalustoa on saatu kuntoon.

”Jos tämä joukkojen lähivarastoissa oleva kalusto on näin huonossa kunnossa, herää kysymys, että missähän kunnossa se materiaali on, joka on liikekannallepanovarastoissa”, Toveri sanoo.

”Teoriassa kalustoa on valtava määrä, mutta niiden taistelukuntoon saaminen olisi mittava ja haastava teollinen projekti.”

Edes henkilökohtaista asetta ja univormua tuskin löytyy varastosta yli 200 000 sotilaalle, venäläisen tutkijaryhmän Conflict Intelligence Teamin (CIT) perustaja Ruslan Leviev on arvioinut.

Myös venäläinen sotilasasiantuntija Mihail Hodarjonok totesi Venäjän televisiossa hiljattain, ettei Venäjällä ole riittävästi käyttökelpoista kalustoa liikekannallepanoon.

”Kuinka nopeasti liikekannallepanon jälkeen saisimme ensimmäisen hävittäjäilmailurykmentin? Saisimme sen uudeksivuodeksi”, Hodarjonok totesi ykköskanavan lähetyksessä.

”Meillä ei ole reserviä, lentäjiä eikä lentokoneita.”

Hän arvioi, että uuden panssarivaunudivisioonan kokoamiseen menisi vähintään kolme kuukautta.

”Eikä siinä olisi moderneja varusteita, koska meillä ei ole moderneja aseita tai varusteita reserveissä.”

Maaliskuussa uutisoitiin, että Venäjän suurin taistelupanssarivaunutehdas Uralvagonzavot olisi lopettanut toimintansa komponenttipulan takia. Toveri uskoo, että liikekannallepanovarastojen kalusto luultavasti kyllä toimii, mutta lämpökamerat, pimeänäkökyky ja muut nykyajan varusteet saattavat puuttua.

”Jos jollain ihmeellä saataisiinkin satojatuhansia sotilaita riviin, niin heille tosiaan ei olisi toimivaa kalustoa ennen kuin pitkän rupeaman jälkeen. Kaluston taisteluarvo ei olisi useiden kuukausien panostuksenkaan jälkeen lähellekään sitä, mikä länsimaissa katsottaisiin kurantiksi tavaraksi.”

Liikekannallepano on ongelma myös poliittisesti. Julistamalla sodan Ukrainalle Venäjä samalla myöntäisi Ukrainan olevan itsenäinen valtio, eikä osa Venäjää.

Venäjä on kuitenkin luonut myös kertomusta siitä, että Nato ja Yhdysvallat ovat kaiken takana. Siihen nojaten sodanjulistus olisi mahdollinen. Kansan tuki sodalle olisi silti luultavasti huomattavasti vähäisempi kuin ”sotilaalliselle erikoisoperaatiolle”.

Varsinkin kaupungeissa asuvat venäläiset luultavasti haraisivat yleistä liikekannallepanoa vastaan, Pekka Toveri sanoo. 30-vuotias, perheellinen työssäkäyvä moskovalainen tuskin olisi innoissaan lähdössä rintamalle.

”Jos viidakkorumpu kertoo, millainen lihamylly siellä odottaa ja omasta armeijakokemuksesta tiedät, miten huonosti Venäjän armeija kohtelee sotilaitaan. Siellähän simputus, kiduttaminen ja hakkaaminen ovat arkipäivää.”

Toveri pitää yleistä liikekannallepanoa Venäjän viimeisenä oljenkortena. Maa on kuitenkin menettänyt Ukrainassa niin paljon sotilaita, että tavalla tai toisella rintamalle olisi saatava uutta voimaa.

Ei olisikaan yllätys, jos kaikista esteistä huolimatta Venäjä yrittäisi vähintään osittaista liikekannallepanoa, sanoo Pentti Forsström.

Osittainen liikekannallepano voisi keskittyä Venäjän köyhemmille alueille maan etelä- ja itäosiin. Myös sopimussotilaiden joukossa nämä alueet ovat yliedustettuina.

Sosiaalisessa mediassa on levinnyt väitteitä, joiden mukaan varusmiespalveluksen suorittaneita miehiä olisi Venäjällä viime aikoina kutsuttu lääkärintarkastuksiin ja harjoituksiin. Huhujen on arvioitu ennakoivan liikekannallepanoa.

Forsström ajattelee nyt, että Venäjän valtio olisi saattanut laittaa liikekannallepanoon liittyvät uhkakuvat liikkeelle ukrainalaisten pelottelemiseksi.

”Venäjällä on tässä sodassa niin paljon pelissä, että se voi tehdä melkein mitä hyvänsä.”