Kanava: Donald Trumpin ja median outo riippuvuus ravitsi molempia – samalla vahvistuivat myös äärioikeistolaiset salaliittosivut
Trumpin kaudella Yhdysvalloissa objektiivinen journalismi muuntui arvoperusteiseksi journalismiksi, kirjoittaa Toni Viljanmaa Kanava-lehdessä.
Donald Trump jää historiaan presidenttinä, joka yllytti kannattajansa kapinaan Yhdysvaltoja ja sen lakeja vastaan. Vimmaisesti Trumpista kirjoittanut media vahvistui narsistin vastustamisesta, kun taas Trump hyötyi otsikoista ja internetin salaliitoista. Amerikkalainen viha jatkaa kasvuaan sosiaalisen median alustoilla, kirjoittaa Toni Viljanmaa Kanava-lehdessä.
Suomen Kuvalehti julkaisee aiemmin Kanavassa ilmestyneitä tekstejä verkossa.
Republikaanien äänestäjäksi tunnustautuva The New York Timesin kolumnisti Bret Stephens oli ensimmäisiä, jotka vaativat Donald Trumpin panoa viralta kongressitalon kaaoksen jälkeen. Trump piti saattaa oikeuteen sekä estää häntä pyrkimästä enää koskaan presidentiksi. Muuten Yhdysvallat olisi vaarassa, demokratian maine mennyttä ja moraalittoman presidentin kiihottama väkivaltainen hyökkäys demokratian pyhimpään hyväksytty asia.
Anarkistinen rynnistys kongressitaloon 6. tammikuuta 2021 oli hetki, jolloin Trump menetti kaiken kritiikin suojan. Hän näytti viimein yhdistäneen amerikkalaisia.
Media vaati adjektiiveja säästämättä Trumpia tilille kiihotuksesta. Häntä kuvailtiin luonnevikaiseksi, vaaralliseksi ja roistomaiseksi presidentiksi, jolle mikään ei ollut omaa etua tärkeämpää. New York Postin, Trumpin tukena pisimpään olleen lehden, kolumnisti Michael Goodwin arvioi heti kongressitalon hyökkäyksen jälkeen, että pitkän uhrilistan ensimmäisinä olivat Trumpin perinnön hyvätkin puolet ja toiveet, joita hän nostatti kannattajissaan.
Presidentti Joe Biden saa johdettavakseen riitaisan maan, mutta toisaalta myös sellaisen, jonka demokratia on happotestattu ennennäkemättömällä tavalla. Ehkä Yhdysvallat hieman jopa yhdistyi tammikuussa 2021.
Trumpia ympäröi kultti, joka muistuttaa jo joidenkin pahamaineisimpien johtajien palvomista. Kulttia syntyi pönkittämään 2017 internetin salaliittoteoria QAnon, jonka sarvipäinen poppamies jäi kongressitalon kapinan kuuluisimmaksi hahmoksi. Sosiaalisessa mediassa vahvistunut salaliittotodellisuus syrjäytti monien amerikkalaisten mielissä tiedotusvälineiden kuvaaman todellisuuden.
Rettelöitsijöiden motiiveja perataan vielä pitkään. Joukkoon mahtui kirjavaa väkeä uusnatseista vihaisten republikaanien kautta ortodoksijuutalaisiin. Kaaos saattoi luoda myös vieraan vallan edustajille hyvän mahdollisuuden tunkeutua kongressin kätköihin, mikä on jäänyt aika vähälle huomiolle mediassa.
Trumpin uudelleenvalinnan estämiseksi perustettu konservatiivien The Lincoln Project latasi kaaoksen jälkeen Twitteriin videon, jossa vilahtelivat pelosta ja tyranniasta voimansa saaneet itsevaltiaat: Hitler, Stalin, Mussolini, Augusto Pinochet, Fidel Castro ja Vladimir Putin. Presidentin pojan Donald Trump Jr:n mukaan republikaanipuolueesta tuli ”Donald Trumpin republikaaninen puolue”. Sen vallankumouksellisesta perinnöstä irtautuminen vie kauan orjuuden vastustamisen ympärille 1854 perustetulta konservatiivipuolueelta.
Entinen Arizonan senaattori Jeff Flake ihmetteli kaaospäivän jälkeen The New York Timesissä, miksi hänen puoluetoverinsa pitivät loppuun asti Trumpista kiinni. Syyksi hän arveli tarrautumisen omaan uraan. Antautuminen roistopresidentin välikappaleeksi tekee poliitikosta pelkän huonekalun, Flake vertasi.
Sisäisesti riitaisten republikaanien tukea Trumpille lujittivat kylmät numerot.
Bidenin äänipotti , 81 miljoonaa, on USA:n presidentinvaalien historian suurin, mutta Trumpin 74 miljoonan äänen saaliista tuli kaikkien aikojen toiseksi suurin ennen Barack Obaman 69:ää miljoonaa ääntä vuoden 2008 vaaleissa. Moni republikaani laski, että Trump vaikuttaisi puolueessa vielä pitkään. Siksi oli parasta pysyä hullussa kyydissä.
Amerikkalaisen median ja presidentti Donald Trumpin väleistä muodostui omintakeinen symbioosi, jossa molemmat hyötyivät toisistaan. ”Trump-bumpin” avulla isot lehdet keräsivät lisää digitaalisia tilauksia, vahvistivat asemaansa ja pystyivät lujittamaan laatujournalismin merkitystä.
Trumpin pikaviestit Twitterissä päätyivät lyhentämättöminä lehtien sivuille. Se vahvisti sekä Trumpia, mediayhtiöitä että sosiaalisen median jättejä. The New York Timesin mielipideosaston tuottajan tehtävistä kesällä 2020 irtisanoutunut Bari Weiss arvostelikin sitä, kuinka Twitteristä tuli ”yksi lehden päätoimittajista”. Trumpin kannatus kasvoi liberaalin median mollaamisesta.
The New York Times ja The Washington Post pystyivät kolminkertaistamaan digitilauksensa Trumpin presidenttikauden aikana: Times kahdesta miljoonasta kuuteen miljoonaan ja Post miljoonasta kolmeen miljoonaan tilaukseen.
Trumpin presidenttiys hyödytti myös äärioikeistolaisia verkkojulkaisuja. Sen sijaan paikallisten lehtien alamäki jatkui. Paikalliselle, arkiselle journalismille ei ollut enää tilaa kaiken media-ajan täyttyessä Trumpista.
Lehtiyhtiöt tekivät varhain selväksi, että ne kannattavat Joe Bideniä seuraavaksi presidentiksi. Trumpin kauden lopussa alettiin puhua jo ”vastarintamediasta” (resistance media). Objektiivisuus sai väistyä, koska Trump itse valehteli patologisesti. Myös oman lukijakunnan koostumus kannusti toimittajia näyttämään väriä.
The New York Timesin ohella CNN:stä tuli Trumpille suoranainen inhokki. Trumpin takana seisoivat ennen vaaleja vain Fox News ja New York Post. Niistäkin Fox teki lopulta pesäeron sanoutumalla irti Trumpin vaatimuksista mitätöidä vaalitulos. Tästä Trump naljaili, että Fox hylkäsi ”kultaisen hanhensa”.
Fox Newsin käännettyä kelkkansa New York Post jäi vielä Trump-mieliseksi. Lopulta myös se pyysi Trumpia lopettamaan järjettömyyden ja hyväksymään vaalitappionsa etusivunsa otsikolla ”Stop the Insanity” 29. joulukuuta 2020.
Presidentin kannattajina pysyivät videokanava Newsmaxin, Parlerin ja Rumble-videoalustan kaltaiset vaihtoehtomediat sekä esimerkiksi QAnon-salaliittoa kannattavien sosiaalinen media Gab.com, jonka sivuilla tuettiin avoimesti kongressitalon valtaajia. Newsmaxin aktiivisten käyttäjien määrä nousi syksyllä 2020 lokakuun 156 000 kävijästä joulukuun kahteen miljoonaan kävijään. Kanavan mainostulot kaksinkertaistuivat puolessa vuodessa. Newsmaxin toimitusjohtaja Christopher Ruddy arvioi yrityksensä arvoksi 200 miljoonaa dollaria.
Välillä näytti jo, että Trump kaatuisi median paljastamiin väärinkäytöksiin. ”Vastarintamedialla” on kokemusta presidentin kaatamisesta, minkä vuoksi nuotan kiristyminen Trumpin ympärillä näytti väistämättömältä.
The Washington Postin skuuppaamaa Watergate-skandaalia käytetään usein esimerkkinä pimeille poluille eksyneen presidentin kohtalosta.
Watergateen liittyneiden virkarikosepäilyjen takia Richard Nixon erosi elokuussa 1974. Hänen seuraajansa Gerald Ford armahti Nixonin kaikista rikoksista, joita tämä oli mahdollisesti presidenttinä tehnyt. Trumpin lienee turha odottaa samanlaista armoa Joe Bidenilta.
Kongressitalon kapinaan yllyttäminen ylittää monen republikaaninkin mielestä presidentin virkarikoksen rajan. Virkarikossyytettä väläytettiin Trumpille myös tammikuun alussa 2021, kun The Washington Post julkaisi hänen kannaltaan raskauttavan kuuloisen puhelunauhoituksen. Trump vaati nauhalla Georgian osavaltion ylintä vaaliviranomaista Brad Raffensbergeriä ”etsimään” 11 780 ääntä, joilla Georgia kääntyisi vielä Trumpin voitoksi. Republikaani Raffensperger torjui Trumpin pyynnöt.
Tammikuun 6. päivänä pidetyissä Georgian senaattorivaaleissa demokraatit saivat tuplavoiton ja sen ansiosta niukimman mahdollisen enemmistön senaattiin. Se tarjoaa Bidenille hyvän tuen hallita Yhdysvaltoja.
Lähelle oikeutta Trump joutui myös, kun selvisi, että hän pyysi kesällä 2019 Ukrainan presidenttiä Volodymyr Zelenskyitä aloittamaan rikostutkinnan vastaehdokkaastaan Joe Bidenista ja tämän pojasta Hunterista.
Trumpin väitteet jäivät näyttöä vaille. Jäljelle jäi se, että Trump vaati soitollaan Ukrainaa sekaantumaan USA:n sisäisiin asioihin. Syytteet lopulta hylättiin republikaanienemmistöisessä senaatissa tammikuussa 2020.
Objektiivisuuden käsite tuli journalismissa uudelleenarvioiduksi Trumpin Yhdysvalloissa. Objektiivinen journalismi muuntui arvoperusteiseksi journalismiksi. Siinä on omat, reiluun kohteluun liittyvät hankaluutensa, jotka tulevat varmasti punnituiksi Joe Bidenin aikana.
Toimittajien luottamus eliittien tuottamaan informaatioon romahti.
Aikaisemmin toimittajat turvautuivat Washingtonissa eliittien tietolähteisiin. Poliittisen journalismin ajureina toimivat eliitit, sitä kirjoittivat eliitit ja kuluttivat eliitit.
Trumpin aikana, valheiden institutionalisoituessa, tämä suhde katkesi. Amerikkalaista mediaa seurannut Leedsin yliopiston viestinnän professori C. W. Anderson arvioi, että toimittajat toimivat oikein, kun he hylkäsivät perinteisen käsityksen puolueettomuudesta ja asettuivat vastustamaan hallintoa, joka oli liberaalin demokratian vastainen.
Isoimpien mediabrändien kilpi kiillottui Washingtonin tammikuisen kaaoksen jälkeen.
Valtamedia oli oikeassa narsistisen presidentin kelvottomuudesta. The New York Timesin ja The Washington Postin kaltaiset isot mediayhtiöt selvisivät Trump-taistelussa voittajina. Nurinkurisesti sekä liberaalit mediajätit että äärioikeistolaiset salaliittosivustot takoivat Trumpin ja analytiikan avustamina omille lukijoilleen mielekästä viestiä ja vahvistuivat taloudellisesti.
Yhdysvalloissa mitataan tulevina vuosina myös journalismin kyky yhdistää jakautunutta kansakuntaa. Tehtävä on vaikea, sillä vihaisia, vastakkaisia ja jopa aseistautuneita sirpaleryhmiä riittää.
Eri verkkosivustoilla muhinut anarkismi nousi kaikkien nähtäväksi Washingtonissa tammikuussa 2021. Sen hulluus yllätti myös mediaväen, vaikka jonkinlainen yhteentörmäys oli ennustettavissa. Kongressitalon kuolonuhrit voivat pahimmillaan toimia jopa marttyyreinä uuden poliittisen vihan lietsonnassa.
Yhdysvaltain kaksipuoluejärjestelmässä huomio kohdistuu median kykyyn seurata kriittisesti myös Bidenin hallintoa. Vallan vahtijoiden kriittisen työn täytyy jatkua myös suurenmoisen painajaisen poistumisen jälkeen.
Kirjoittaja Toni Viljanmaa on tuotantoyhtiö Alku Tuotannon perustaja ja sanomalehti Pohjalaisen viimeinen päätoimittaja.
Kirjoitus on ensi kertaa julkaistu Kanavassa 1/2021. Kanavan voit tilata täältä. Suomen Kuvalehti ja Kanava kuuluvat samaan mediaperheeseen Otavamediassa ja niillä on yhteinen päätoimittaja.
Tämä oli ilmaisnäyte SK:n maksullisesta sisällöstä
Tilaa Suomen Kuvalehti ja hanki luettavaksi koko sisältö ja arkisto
Tilaa