Pohjia myöten

Sähkö, kaasu ja internet kulkevat Suomeen suurelta osin Itämeren pohjassa. Nord Stream -sabotaasi herätti huolen yhteyksien turvallisuudesta.

huoltovarmuus
Teksti
Samuel Nyroos
Grafiikka
Hannu Kyyriäinen

Tämä on ilmaisnäyte SK:n maksullisesta sisällöstä

Nord Stream -kaasuputkien räjähdykset ovat herättäneet huolen kriittisen infrastruktuurin turvallisuudesta.

Kaasuputkien lisäksi Itämeren pohjassa kulkee tuhansia kilometrejä tietoliikenne- ja sähkökaapeleita, jotka ovat alttiita sabotaasille.

Aalto-yliopiston kyberturvallisuuden työelämäprofessori ja maanpuolustuskorkea­koulun dosentti Jarno Limnéll pitää tietoliikennekaapeleita Suomen kriittisimpänä merenpohjan infrastruktuurina.

”Digitaalisen Suomen elämänlangat kulkevat Itämeren pohjassa fyysisissä kaapeleissa. Kun Suomi on yksi maailman digitalisoituneimmista yhteiskunnista, niin on ihan selvää, että datakaapeleiden merkitys on meidän yhteiskunnallemme erittäin tärkeä.”

Yhteyksien katkaiseminen aiheuttaisi haittaa yhteiskunnan joka sektorilla.

”Jos ajatellaan, että meillä ei globaali internet toimisi, niin sitä voi jokainen miettiä, miten pystyisi työtä tai arkea hoitamaan. Varmasti siitäkin selvittäisiin, mutta kyllähän se kovin hankalaa olisi.”

Kaasuputkivuodot on todennäköisesti aiheutettu tahallisesti. Vielä ei tiedetä varmasti, kuka teki iskut. Epäily kuitenkin kohdistuu vahvasti Venäjään.

Nord Stream -iskuissa on Limnéllin mukaan kyse todennäköisesti hybridioperaa­tiosta, jolla pyritään ennen kaikkea psykologiseen vaikutukseen: pelottelemaan länttä ja luomaan hämmennystä.

”Nämä ovat hybridivaikuttamisen peruselementtejä, jotka yhdistyvät tässä tapauksessa lähes oppikirjamaisesti.”

Jos Venäjä päättäisi eskaloida entisestään sotaa länttä vastaan, tietoliikenteen katkaiseminen voisi olla toimien kärkipäässä, Limnéll sanoo. Vuonna 2014 Krimin valtauk­sessa kaapeleiden katkaiseminen niemimaan ja muun Ukrainan välillä oli ensimmäisiä asioita, joita Venäjä teki.

”Pulttisakset siihen tarvittiin. He olivat etukäteen katsoneet liitäntäpisteet ja kulkupaikat ja kävivät ne poikkaisemassa.”

Suojelupoliisi (Supo) kertoi viime viikolla, että uhka Suomen kriittistä infrastruktuuria kohtaan on kohonnut. Infrastruktuurin lamauttaminen ei ole kuitenkaan Supon mukaan lähitulevaisuudessa todennäköistä, koska se vaatisi pitkäkestoista ja laajaa valmistautumista, jollaisesta ei ole tietoa.

Suomen viranomaiset on kuitenkin määrätty tehostamaan välttämättömän infrastruktuurin turvatoimia ja häiriöihin varautumista.

Maanpuolustuskorkeakoulun sotilasprofessori evp. Mika Hyytiäinen sanoo, että juuri tämä voi olla yksi motiivi kaasuput­kien räjäyttämisen taustalla.

”Se voi olla voiman sitomista, koska infrastruktuuri on niin laajaa, että sen suojaaminen vaatisi ihan valtavia sotilaallisia resursseja ja jatkuvaa läsnäoloa merialueella.”

Lisäksi kyseessä voi olla voimannäyttö: merenpohjan raskaintakin infrastruktuuria pystytään rikkomaan, eikä länsimaiden infrastruktuuri ole turvassa.

”Halutaan osoittaa, että näin voidaan tehdä ja välineet siihen on olemassa.”

Hän arvioi, että Suomen kannalta Pohjanlahden kohteet ovat paremmassa suojassa kuin Suomenlahden.

”Pohjanlahdelle päästäkseen pitää mennä ahtaista kapeikoista, jotka ovat yleensä Suomella ja Ruotsilla hyvin valvottuna. Sinne iskeminen ja sieltä pois pääseminen voisi olla äärettömän vaikeaa.”

Kaapelit ja putket ovat pääosin yritysten omistuksessa. Merivoimista viestitettiin Suomen Kuvalehdelle, että lähtökohtaisesti omistajat vastaavat infrastruktuurin turvallisuudesta.

Yritykset eivät kuitenkaan kerro tarkemmin julkisesti, miten merenpohjan kohteita valvotaan ja suojataan.

Niiden kyky kohteiden suojaamiseen on Hyytiäisen mukaan pieni.

”Totta kai yrityksillä omia turvallisuus­organisaatioita, siis vartijoita ja vastaavia, mut­ta en usko, että merellä ne kyvyt kummoisia ovat.”

Suomen ja Viron välistä merikaapelia laskettiin marraskuussa 2012. © Patricia Gabriel-Robez / LK

Suomen ainut tietoliikennekaapeli Keski-Eurooppaan kulkee Helsingistä Saksan Rostockiin. Vajaan 1 200 kilometrin pituisen C-Lion1-kaapelin omistaa Suomen valtion pääosin omistama Cinia.

Cinian kansainvälisen verkkoliiketoiminnan johtaja Taneli Vuorinen sanoo, että kaapelia ei pystytä jatkuvasti valvomaan merellä. Varautumiseen kuuluu hänen mukaansa kaapeleiden jatkuva tekninen valvonta. Jos kaapeli katkeaa, siitä saadaan heti tieto valvomoon.

C-Lion1 kulkee samalla reitillä Nord Stream -kaasuputkien kanssa, joidenkin satojen metrien etäisyydellä. Niihin kohdistuneet iskut eivät näkyneet Vuorisen mukaan merikaapelin toiminnassa.

C-Lion1 on aurattu noin metrin syvyyteen pohjan alle. Tämä antaa jonkin verran lisäsuojaa kaapelille, vaikka se toki saadaan ­oikeilla välineillä ja riittävällä voimalla hajalle.

”Ainakaan pintaraapaisut eivät sitä vaurioita.”

Vuorisen mukaan Suomi ei ole yhdestä merikaapelista riippuvainen, vaan tietoliikenneyhteydet on hajautettu.

”Tietoverkot lähtökohtaisesti suunnitellaan sillä tavalla, että on vaihtoehtoisia ja toisiaan varmentavia reittivaihtoehtoja.”

Koko Suomen tietoliikenteen pimentäminen vaatisi siis useaa samanaikaista häiriötä eri kaapeleissa.

Vuorinen muistuttaa, että tietoverkot tarvitsevat toimiakseen sähköverkkoa ja toi­saalta tietoverkoilla ohjataan sähköjärjestelmää.

Suomesta kulkee sähkökaapeleita merenpohjassa Ruotsiin ja Viroon. Kantaverkkoyhtiö Fingridin toimitusjohtaja Jukka Ruusunen kertoo, että merikaapeleita ei voida suojata valtiollisten toimijoiden sabotaasilta.

”Se tarkoittaisi, että toisen maan infraan hyökätään. Fingrid ei ole se toimija, joka alkaa niitä puolustamaan.”

Erityisesti tuontisähkö Ruotsista voi olla kriittistä tulevana talvena kulutushuippujen aikana.

”Baltiasta sitä ei luultavasti tässä tilanteessa saa, jolloin sähkö on tuotava Ruotsista.”

Sähköstä voi olla pulaa ilman kaapeleiden rikkoutumistakin. Ruususen mukaan sähkön saantiin liittyy tulevina kuukausina epävarmuutta esimerkiksi ruotsalaisen ydinvoiman osalta. Fingrid onkin varoittanut, että suomalaisten on syytä varautua sähköpulaan tulevan talvena.

Lokakuun alussa Fingrid tosin laski arvio­taan tulevan talven kulutushuipusta. Taustalla on jo tapahtunut sähkönkäytön vähentäminen.

”Suomi on varautunut tällaiseen vaikeaan tilanteeseen paremmin kuin koskaan aikaisemmin.”

Venäjän hyökkäyksen jälkeen kaasun käyttö Suomessa on vähentynyt noin puoleen aiemmasta. Tällä hetkellä kaasua käytetään päivässä noin 20–30 gigawattituntia. Valtaosa menee teollisuudelle.

Kaasun saannissa Suomi on pitkälti riippuvainen Viroon kulkevasta Balticconnector-kaasuputkesta. Siirtoverkon omistavan Gasgrid Finlandin siirtoalustan johtaja Janne Grönlund sanoo, että putken toimintahäiriö aiheuttaisi kaasupulaa Suomessa. Kaasun kysyntä kasvaa talvella, jolloin nousee myös riski huoltovarmuuden kannalta.

Grönlund korostaa, että siirtoverkon toimintaa valvotaan tarkasti.

”Reaaliaikaisesti saadaan dataa siitä, miten kaasu siirtyy ja miten putki teknisesti toimii. Keräämme ja analysoimme esimerkiksi painetietoja sekä virtaustietoja. Sen pohjalta voidaan arvioida sitä, että miten putki toimii, jolloin meillä on myös kyky reagoida hyvin nopeasti. Suomen kaasujärjestelmässä ei ole havaittavissa mitään poikkeamaa.”

Grönlund muistuttaa, että kaasun saanti on kohentumassa. Lokakuun alussa toiminnan aloittaa Haminan LNG-terminaali, jonka kapasiteetti on viisi gigawattituntia vuorokaudessa. LNG on nesteytettyä maakaasua.

Loppuvuodesta otetaan käyttöön myös LNG-terminaalilaiva, jonka jälkeen Suomen kokonaiskapasiteetti olisi Grönlundin mukaan noin 110 gigawattituntia päivässä.

”Keskeistä on se, että Suomen energiajärjestelmä kehittyy ja saamme vaihtoehtoisia hankintalähteitä, mikä parantaa Suomen energiaitsenäisyyttä tässä tilanteessa.”

Myös Huoltovarmuuskeskuksen infrastruktuuriosaston johtaja Jarna Hartikainen sanoo, että oleellista on järjestelmien hajauttaminen ja vaihtoehtoisten kanavien selvittäminen.

”Ettei ole yksittäisiä pullonkauloja, vaan että kapasiteetti riittää kokonaisuudessaan.”

Kansainvälisesti vertailtuna Suomi on hänen mukaansa hyvin varautunut tietoliikenteen ja energiajärjestelmän häiriöihin. Varautumista on tehty jo pitkään ennen sotaa, ja siinä on otettu huomioon yhteyksiin kohdistuvat tahalliset iskut.

”Totta kai tahallista häirintää voi tapahtua, ja nyt Itämereltä on yksi esimerkki.”

Häiriöitä tapahtuu muutenkin esimerkiksi luonnonilmiöiden takia. Yksittäisiä kaapeleita voi hajota myös vahingossa: esimerkiksi laivojen hätäankkuroinnin seurauksena.

Jos vaikkapa tietoliikenneyhteys katkeaa, tavallinen kansalainen ei sitä Hartikaisen mukaan yleensä huomaa.

”Mistään yksittäisestä yhteydestä yhteiskunnan toiminta ei ole riippuvainen, koska häiriöitä on jatkuvasti ja joskus useampi yhtä aikaa.”

Merialueiden laajempi valvonta on Puolustusvoimien ja Rajavartiolaitoksen vastuulla. Pinnan alla tapahtuvaa toimintaa pystytään jossain määrin valvomaan erilaisten sensorien avulla, sanoo Merivoimien entinen komentaja ja Puolustusvoimien pääesikunnan päällikkö Juha Rannikko.

Niiden havaitsemisetäisyydet vaihtelevat esimerkiksi veden lämpötilan mukaan, ja mereen jää paljon katvealueita.

”Kiinteitä järjestelmiä ei lähtökohtaisesti ole asennettu valvomaan merenpohjassa kulkevaa infraa, vaan pinnan alla tapahtuvaa toimintaa sellaisilla suunnilla, jotka ovat Puolustusvoimien kannalta tärkeitä. Infran valvominen kattavasti näillä kiinteillä järjestelmillä on täysin mahdotonta.”

Sen sijaan pinta-alusten toiminnasta on hyvä kuva.

”Kun ne kyetään tunnistamaan yhteistoiminnassa kaikkien Itämeren maiden kanssa, niin siellä ei juuri jää tunnistamattomia kohteita.”

Suomenlahden merivartioston apulaiskomentaja Mikko Hirvi kertoo, että Suomenlahdella ei ole havaittu poikkeavaa toimintaa viime aikoina.

”Tietysti erilaista julkisuudessakin ollutta harjoitustoimintaa on ollut paljon, mutta emme ole liittäneet sitä mihinkään tällaiseen nyt käsillä olevaan kysymykseen.”

Nord Stream -räjähdysten jälkeen Merivartiosto on lisännyt valvontaa kaasuput­kien läheisyydessä. Valvontaa tehdään yhdessä infrastruktuurin omistavien yritysten kanssa.

”Heillä on kyky sellaiseen havainnointiin, mitä meillä ei ole. Esimerkiksi putkilinjan paineen seurantaan. Silloinhan siitä tulee ensimmäinen tieto, että jotain on mahdollisesti vialla, jolloin meillä on ennalta sovitut tiedonvaihdon menetelmät ja varautumissuunnitelmat.”

Kaikkea merenpohjan infrastruktuuria ei kuitenkaan pystytä valvomaan kaiken aikaa.

Muun muassa Britannian asevoimat on varoittanut, että Venäjä on lisännyt kykyään sabotoida merenalaisia tietoliikennekaapeleita.

Hirvi ei ota kantaa siihen, millainen kyky Venäjällä on sabotaasiin Itämerellä.

”En pysty sitä julkisesti arvioimaan. Silloin mentäisiin sellaisiin asioihin, jotka ovat salassa pidettäviä.”

Mitä Merivartiosto voi tehdä siinä tapauksessa, jos merenpohjan infrastruktuuriin kohdistuva tuhoamisyritys havaitaan?

”Tietysti on päivänselvää, että se on meille valvottava asia ja me ollaan yhdessä muiden viranomaisten kanssa velvollisia siihen puuttumaan. Keinot jätän viranomaisten teknisten ja taktisten menetelmien paljastumis­riskin vuoksi mainitsematta.”

”Meillä on merellä jatkuvasti laivoja, veneitä ja lentokoneita, ja niitä suorituskykyjä käytetään.”

Valvontaan vaikuttaa Hirven mukaan se, ollaanko Suomen aluevesillä vai talousvyöhykkeellä.

Jos ollaan aluevesillä, Suomen lainsäädäntö antaa laajemmat mahdollisuudet puuttua. Vieraiden alusten tulo vesille voidaan estää esimerkiksi aluevalvontalain perusteella.

Talousvyöhyke on puolestaan kansain­välistä merialuetta, jossa liikkuminen on pääsääntöisesti vapaata. Alukset toimivat aluksen lippuvaltion lainsäädännön piirissä ja vastuulla.

Merenpohjan käyttö on kuitenkin luvanvaraista, ja Suomen talousvyöhykkeellä viranomaiset valvovat, että toiminta esimerkiksi infrastruktuurin osalta on luvallista ja lupaehtojen mukaista. Toimivaltuudet perustuvat kansainvälisiin sopimuksiin.

”Luonnollisesti tämä tarkoittaa myös sitä, että toimintamenetelmät ovat rajoitetummat.”

Jos tuhoamisyritys havaitaan, kyseessä olisi Hirven mukaan sekä aluevesillä että talous­vyöhykkeellä viranomaisten yhteinen operaatio.

”Esimerkiksi terrorismin torjunnasta vastaa poliisi yhdessä Rajavartiolaitoksen ja Puolustusvoimien kanssa.”