Erdoğanilla on suunnitelma, joka on lähellä Putinin ja Xin ajattelua – ”Hän pitää tasavaltaa katastrofina”
Turkissa vaalit ovat ”suurin piirtein vilpistä vapaat” ja lähes ainoa asia, joka erottaa maan suoranaisesta autokratiasta.
Turkin presidentinvaalit voittanut Recep Tayyip Erdoğan, 69, osoitti taas kestävyytensä. Luisuuko Turkki yhä syvemmälle itsevaltiuteen, kun Erdoğan aloittaa kolmannen vuosikymmenen maan johdossa?
Tutkija Selim Koru Ankarassa toimivasta TEPAV-ajatushautomosta ei usko tähän lyhyellä aikavälillä.
”Hänen valtansa on jo nyt niin laaja, että hän tuskin heti pyrkii sitä lisäämään.”
Tutkijan mukaan Erdoğanilla on kuitenkin tulevaisuuden suunnitelma, eikä tasavalta kuulu siihen.
”Erdoğan pitää tasavaltaa katastrofina. Hänen suunnitelmansa on lähellä Venäjän Putinin ja Kiinan Xi Jinpingin visiota, jossa on vain yksi hallitseva poliittinen voima. Tavoitteena on karismaattinen, keskitetty johto”, Koru sanoo.
Erdoğan ei yritä romuttaa tasavaltaa Iranin kaltaisella vallankumouksella, vaan kärsivällisesti pala palalta, kuten tähänkin asti. Esimerkkejä ovat vaikkapa Hagia Sofian muuttaminen moskeijaksi, presidenttijohtoisuus ja vastustajien asteittainen hiljentäminen.
”Hän haluaa Turkille aseman, jossa maa voi kilpailla lännen kanssa kaikilla elämänalueilla ja jossa Nato-jäsenyydellä ei ole enää merkitystä”, Koru sanoo.
”Erdoğan ei tingi tästä tavoitteesta, vaikka ei itse näkisikään sen toteutuvan.”
Erdoğan sai presidentinvaalien toisella kierroksella runsaat 52 prosenttia äänistä. Opposition yhteisen ehdokkaan Kemal Kılıçdaroğlun, 74, ääniosuus oli vajaat 48 prosenttia.
Alkava viisivuotiskausi on Erdoğanille kolmas peräkkäinen ja Turkin perustuslain mukaan myös viimeinen.
Erdoğan on hallinnut Turkkia 20 vuotta, ensin pääministerinä ja sitten presidenttinä. Hänen johtamansa islamistinen Oikeus ja kehitys -puolue (AKP) liittolaisineen kahmaisi enemmistön parlamenttiin 14. toukokuuta pidetyissä vaaleissa. Parlamentti on kansallismielisin ja islamistisin Turkin tasavallan historiassa.
Presidentinvaalit olivat poikkeuksellisen tiukat ja jyrkensivät maan kahtiajakoa. Kılıçdaroğlu on maallisen Tasavaltalaisen puolueen (CHP) johtaja, ja hän antoi yllättävän kovan vastuksen. Jotkut tutkijat kuvasivat Kılıçdaroğlun äänisaalista saavutukseksi miltei mahdottomassa kilpailussa.
Turkin vaalien rehellisyyttä on toistuvasti epäilty. Laajamittaisesta, lopputulokseen vaikuttavasta vilpistä ei kuitenkaan raportoitu, vaikka joillakin vaalipaikoilla oli häirintää ja välikohtauksia.
Reiluina vaaleja ei voi pitää. Erdoğanilla oli käytössään kaikki presidentin virkaan kuuluvat resurssit ja valtuudet, myös oikeuslaitos ja verovaroin rahoitetut tiedotusvälineet. Ulkopoliittisen instituutin vanhempi tutkija Toni Alaranta nostaa esimerkiksi Turkin yleisradioyhtiön TRT:n. Sen kanavilla oppositio ei juuri päässyt ääneen.
”Erdoğan jopa väitti televisiossa faktana, että Kılıçdaroğlu tekisi yhteistyötä (terroristijärjestöksi luokitellun) PKK:n kanssa, ilman että vastapuolella olisi mahdollisuus oikaista valhe tai esittää oma näkemyksensä samalla kanavalla”, Alaranta sanoo.
Mustafa Kemal Atatürkin perustama nyky-Turkin tasavalta täyttää sata vuotta lokakuussa 2023. Tasavalta oli periaatteessa demokraattinen, mutta Kemal Atatürk salli vain perustamansa CHP-puolueen toiminnan. Monipuoluejärjestelmään Turkki siirtyi vasta toisen maailmansodan jälkeen.
”Demokratian vähimmäisvaatimus on täyttynyt, ja valta on siitä lähtien vaihtunut vaaleilla, sanoo tutkija Natan Schenkkan yhdysvaltalaisesta Freedom House -järjestöstä.
”Mutta demokratian syventämiseen liittyviä ongelmia ei Turkissa ole koskaan onnistuttu ratkaisemaan.”
Tutkijan mukaan Turkissa ei ole toimivaa vallanjakoa, joka estäisi yhtä valtion osaa ottamasta toista instituutiota haltuunsa. 50 viime vuoden kuluessa armeija tai kenraalit ovat kaapanneet vallan Turkissa neljästi. Väitettyjä Erdoğanin kaatoyrityksiäkin on paljastettu useita.
”Sotilaat toimivat (aiemmin) ikään kuin vallan tarkistajina. Kun armeija menetti poliittisen toimijan roolinsa Erdoğanin pääministerikaudella, se merkitsi tämän huonosti toimineen kontrollin loppua. Muut instituutiot oli helppo vallata ja alistaa vaaleilla valitulle johtajalle”, Schenkkan sanoo.
Turkki siirtyi presidenttivaltaiseen järjestelmään pian 2016 vallankaappausyrityksen jälkeen. Muutos heikensi entisestään esimerkiksi oikeuslaitoksen, tiedotusvälineiden ja vähemmistöjen asemaa.
Presidentiltä puuttuu riippumaton valvonta, ja siksi Schenkkan ei pidä nykyistä Turkkia demokratiana.
Vaalit ovat useimpien tutkijoiden mielestä ”suurin piirtein vilpistä vapaat” ja lähes ainoa asia, joka erottaa Turkin suoranaisesta autokratiasta.
”Turkki on samankaltainen vaaliautokratia kuin Unkari, jossa valtiosta on tullut poliittisen vallan käsivarsi. Vaikka Unkarin poliittinen ympäristö on EU-maaksi järkyttävä, siellä ei sentään ole poliittisia vankeja tai yhtä paljon poliittista vainoa ja väkivaltaa kuin Turkissa, Schenkkan sanoo.
Erdoğanin katse oli jo vaali-iltana kääntynyt ensi vuonna pidettäviin paikallisvaaleihin. Miljoonakaupungit kuten Istanbul, Ankara, Izmir ja Antalaya ovat opposition hallinnossa. Voittopuheessaan Istanbulissa Erdoğan pyysi kansanjoukoilta tukea niiden valtaamiseksi.
Myös paikallisvaaleista on tulossa tiukat, sillä presidentinvaalin toisen kierroksen perusteella oppositiolla on suurkaupungeissa AKP:tä vahvempi kannatus. Oppositio pelkää, että vaalien lähestyessä Erdoğan heittää vankilaan suosituimmat kilpailijat, esimerkiksi Istanbulin nykyisen pormestarin Ekrem İmamoğlun.
İmamoğlu tuomittiin viime joulukuussa vankeuteen kunnianloukkauksesta, mutta on vielä vapaana tuomiosta tehdyn valituksen vuoksi. Oppositio olisi halunnut İmamoğlun presidenttiehdokkaakseen.
Kurdien HDP-puolueen johtaja Selahattin Demirtas istuu vankilassa jo kuudetta vuotta. Myös HDP on lakkautusuhan alla, ja sen ehdokkaat osallistuivat parlamenttivaaleihin Vihreän vasemmisto -puolueen listalta.
Tämä oli ilmaisnäyte SK:n maksullisesta sisällöstä
Tilaa Suomen Kuvalehti ja hanki luettavaksi koko sisältö ja arkisto
Tilaa