Millaista julkisuutta saavat tietokirjailijat ja heid\u00e4n kirjansa? Miten tieto- ja kaunokirjailijan roolit julkisuudessa eroavat toisistaan?<\/p>\n\n\n\n
Lukulistallani on pitk\u00e4\u00e4n ollut Maaria Lingon<\/strong> kirjoittama ja Suomen Tietokirjailijat ry:n julkaisema tutkimus ”Asiantuntija vai julkkis? Tietokirjallisuus ja tietokirjailijat mediassa”. Tutkimus ilmestyi vuonna 2010 ja l\u00f6ytyy tietokirjailijoiden nettisivuilta<\/a>. Suomessa on niin rutkasti tietokirjailijoita tai tietokirjan kirjoittamista harkitsevia, ett\u00e4 aiheen luulisi kiinnostavan.<\/p>\n\n\n\n Maassamme ilmestyy vuosittain noin 13 000-14 000 uutta kirjanimikett\u00e4, ja n\u00e4ist\u00e4 yli 80 prosenttia on tietokirjallisuutta.<\/p>\n\n\n\n Tietokirjallisuuden asema yhteiskunnassa eroaa monella tapaa kaunokirjallisuuden asemasta. Yksi pohdinnan arvoinen yksityiskohta liittyy kirjastoapurahalautakunnan jakamiin apurahoihin. Ty\u00f6hakemuksin haettavat apurahat ovat yksi tapa korvata kirjoittajille kirjastoj\u00e4rjestelm\u00e4n aiheuttamat ansionmenetykset.<\/p>\n\n\n\n Suomen kirjaston kokoelmista noin 43 prosenttia on tietokirjoja. Silti kirjastoapurahoista 90 prosenttia ohjataan kaunokirjailijoille ja vain 10 prosenttia tietokirjailijoille<\/a>.<\/p>\n\n\n\n Toisaalta tietokirjoja on niin monenlaisia, ett\u00e4 ylip\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n ”tietokirjallisuudesta” tai ”tietokirjailijoista” puhuminen ei tee oikeutta kent\u00e4n monimuotoisuudelle.Tietokirjallisuuden piiriin kuuluvat niin oppikirjat, el\u00e4m\u00e4kerrat, hakuteokset, oppaat, tiedekirjat, sanakirjat kuin lasten tietokirjatkin.<\/p>\n\n\n\n Seuraavassa joitain itse\u00e4ni kiinnostaneita palasia Maaria Lingon tutkimuksesta. Yritin lukea tutkimusta monesta eri n\u00e4k\u00f6kulmasta: tieto- ja kaunokirjailijana sek\u00e4 ylip\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n tieteen ja tiedeviestinn\u00e4n parissa puuhastelevana.<\/p>\n\n\n\n Tietokirjailijat ovat yleens\u00e4 median kannalta v\u00e4hemm\u00e4n kiinnostavia kuin kaunokirjailijat. Kaikkein v\u00e4hiten huomiota saavat oppikirjailijat.<\/p>\n\n\n\n Silloin kun tietokirjallisuus ja -kirjailijat p\u00e4\u00e4sev\u00e4t julkisuuteen, kuva on yleens\u00e4 hyvin positiivinen. Tietokirjailijoiden asiantuntemusta arvostetaan. Tietokirjallisuutta k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n paljon l\u00e4hdemateriaalina.<\/p>\n\n\n\n (Oman kokemukseni mukaan joistain aiheista onkin paljon helpompi l\u00f6yt\u00e4\u00e4 asiantuntijaksi tietokirjailija kuin varsinainen tutkija. Kaikkea ei Suomessa tutkita, mutta tietokirjoja ilmestyy paljon.)<\/p>\n\n\n\n Tietokirjailijat saavat erilaista n\u00e4kyvyytt\u00e4 kuin kaunokirjailijat. Tietokirjailijoiden julkisuudessa etualalla pysyy aihe. Kaunokirjailijoiden julkisuus taas personoituu tekij\u00f6ihin itseens\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Julkisuutta tarkastellessa voi my\u00f6s olla vaikea sanoa, haastatellaanko tietokirjan kirjoittajaa h\u00e4nen kirjansa vai esimerkiksi p\u00e4\u00e4toimisen ammattinsa takia.<\/p>\n\n\n\n Vaikeinta julkisuuden saaminen on oppikirjailijoille: ”Oppikirjailija n\u00e4kyy julkisuudessa yleens\u00e4 vain, jos h\u00e4n julkaisee muun kirjan, kirjoittaa itse lehteen tai toimii vaikkapa jossakin luottamusteht\u00e4v\u00e4ss\u00e4.<\/em>”<\/p>\n\n\n\n Maaria Linko seurasi muutaman lehden uutisointia ja hahmotteli rooleja, joissa tietokirjailijat lehdiss\u00e4 n\u00e4kyv\u00e4t. Rooleja ovat muun muassa ”asiantuntija”, ”tulkki tai asianajaja”, ”dokumentaristi”, ”totuudenpuhuja”, ”poliitikko”, ”ammattilainen”, ”el\u00e4m\u00e4nfilosofi”, ”taiteenrakastaja” ja ”terapeutti”.<\/p>\n\n\n\n Omaa pohdintaani:<\/p>\n\n\n\n Tietokirjailijuus on vaikea rooli. Se ei hahmotu lainkaan niin selke\u00e4sti kuin kaunokirjailijuus.<\/p>\n\n\n\n Tietokirjailijoilla on yleens\u00e4 jokin muu ammatti, jonka alasta he my\u00f6s kirjansa kirjoittavat. Tietokirjailijuus on monelle toissijainen rooli p\u00e4\u00e4asiallisen ammatin rinnalla – he kirjoittavat kirjoja ”vain” t\u00e4ydent\u00e4\u00e4kseen varsinaista ty\u00f6t\u00e4\u00e4n. Siksi on my\u00f6s vaikea l\u00f6yt\u00e4\u00e4 tilanne, jossa tietokirjailija esiintyy julkisuudessa nimenomaan kirjailijana eik\u00e4 alansa edustajana.<\/p>\n\n\n\n Tietokirjailijan osaamista ja asiantuntijuutta kirjan aiheen suhteen my\u00f6s usein korostetaan kertomalla h\u00e4nen varsinainen ammattinsa. Esko Valtaojan <\/strong>korostetaan olevan t\u00e4htitieteilij\u00e4 ja Anna Kortelaisen<\/strong> taidehistorioitsija vaikka he ovat julkisuudessa ennen kaikkea kirjoittamiensa tietokirjojen takia.<\/p>\n\n\n\n Tutkimuksessa minua aika ajoin jopa hieman huvitti halu korostaa tietokirjailijuutta. Esimerkiksi Sofi Oksanen<\/strong> mainittiin usein esimerkkin\u00e4 tietokirjailijasta, jota ei kuitenkaan julkisuudessa kutsuta tietokirjailijaksi.<\/p>\n\n\n\n Oksanen ei kuitenkaan ole tietokirjallisuuden puolella tehnyt muuta kuin toimittanut teoksen Kaiken takana oli pelko<\/a><\/em> yhdess\u00e4 Imbi Pajun<\/strong> kanssa. Kirja on hieno ja t\u00e4rke\u00e4, mutta esimerkiksi Suomen Tietokirjailijat ry ei itse hyv\u00e4ksyisi viel\u00e4 j\u00e4senekseen<\/a> tuollaisen n\u00e4yt\u00f6n perusteella.<\/p>\n\n\n\n Oksasen nostaminen esimerkiksi tietokirjailijasta ja tietokirjailijan saamasta julkisuudesta tuntuu siis hieman oudolta.<\/p>\n\n\n\n Kun Linko vertaili tutkimuksessaan tietokirjailijoiden kokemuksia julkisuudesta, tietokirjailijoiden ammatillisen taustan merkitys korostui j\u00e4lleen. ”Positiivisimpia mediakokemuksia oli yleens\u00e4 niill\u00e4 tietokirjailijoilla, jotka toimivat tai olivat toimineet media-alalla, yleens\u00e4 toimittajina<\/em>.” Niinp\u00e4: taustan merkitys kirjailijanty\u00f6lle n\u00e4kyy my\u00f6s suhteessa julkisuuteen.<\/p>\n\n\n\n Negatiivisimmat kuvat julkisuudesta olivat oppikirjailijoilla: heit\u00e4 julkisuus ei huomannut lainkaan.<\/p>\n\n\n\n J\u00e4in miettim\u00e4\u00e4n, mill\u00e4 tavalla oppikirjailijat hy\u00f6tyisiv\u00e4t julkisuudesta. Oppikirjojen ostop\u00e4\u00e4t\u00f6ksi\u00e4 tehd\u00e4\u00e4n kai hyvin v\u00e4h\u00e4n julkisuuden perusteella, kun taas yleisen tietokirjan tai vaikka el\u00e4m\u00e4kerran kohdalla julkisuus tuo lis\u00e4\u00e4 myynti\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Julkisuus on kuitenkin aina my\u00f6s er\u00e4\u00e4nlainen huomionosoitus hyvin tehdyst\u00e4 ty\u00f6st\u00e4. Nyt oppikirjailijan pit\u00e4\u00e4 hankkia kiitoksensa muualta.<\/p>\n\n\n\n Kirjan kirjoittaminen on monen ihmisen unelma, ja usein omaan ammattiin liittyv\u00e4n tietokirjan tekemiseen kynnys on pienempi kuin vierasta alaa k\u00e4sittelev\u00e4n tietokirjan tai kaunokirjan. Yh\u00e4 useammat joutuvat kirjoittamaan ty\u00f6ss\u00e4\u00e4n, ja jatkuvasti k\u00e4sill\u00e4 olevat tietotekniikka helpottaa kirjoittamista. Kuinkahan moni suomalainen on ottanut kes\u00e4lomaprojektikseen kirjan kirjoittamisen?<\/p>\n\n\n\n Julkisuutta kaikille kirjoille ei valitettavasti taida riitt\u00e4\u00e4. Tietokirjailijan ty\u00f6 onkin yh\u00e4 enemm\u00e4n oman ty\u00f6n ja tekstin markkinoimista, uusien v\u00e4ylien l\u00f6yt\u00e4mist\u00e4 lukijoiden ja n\u00e4kyvyyden luo.<\/p>\n\n\n\n
\n\n\n\n
\n\n\n\n
\n\n\n\n