Onko kirjojen julkaiseminen ilmastorikos? Kuinka paljon kirjat aiheuttavat luontokatoa, kun mets\u00e4\u00e4 kaadetaan painopaperin vuoksi?<\/p>\n\n\n\n
Helsingin Sanomien<\/em> kulttuuritoimittaja Arla Kanerva<\/strong> esitti kommenttijutussaan <\/a>huolen siit\u00e4, ett\u00e4 kirjojen takia kaadetaan mets\u00e4\u00e4 mahdollisesti jopa lis\u00e4\u00e4ntyviss\u00e4 m\u00e4\u00e4rin. Aihe on t\u00e4rke\u00e4: kaikkia el\u00e4m\u00e4naloja pit\u00e4\u00e4 tarkastella sen kautta, mit\u00e4 ne aiheuttavat luonnolle.\u00a0<\/p>\n\n\n\n Muutama seikka j\u00e4i kuitenkin aiheen suhteen mietitytt\u00e4m\u00e4\u00e4n. Ensinn\u00e4kin t\u00e4m\u00e4:<\/p>\n\n\n\n Kanerva oli tutustunut tilastoihin julkaistun kirjallisuuden m\u00e4\u00e4r\u00e4st\u00e4, ja h\u00e4n kirjoitti, ett\u00e4 kansalliskirjaston mukaan romaanien m\u00e4\u00e4r\u00e4 on lis\u00e4\u00e4ntynyt tasaisesti 2000-luvun aikana. H\u00e4n ei kuitenkaan pohdi, ovatko painosm\u00e4\u00e4r\u00e4t pysyneet samana. Minun tiet\u00e4\u00e4kseni painokset ovatkin koko ajan pienentyneet: kirjoja ilmestyy siis suurempi valikoima, mutta yht\u00e4 kirjaa painetaan v\u00e4hemm\u00e4n kuin ennen. Painettujen romaanien kokonaiskappalem\u00e4\u00e4r\u00e4 ei siis v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 ole lainkaan kasvanut vaikka nimekkeiden m\u00e4\u00e4r\u00e4 on.<\/p>\n\n\n\n Suurempi pohdinnan aihe liittyy kuitenkin vertailuun siit\u00e4, mik\u00e4 todella on ymp\u00e4rist\u00f6yst\u00e4v\u00e4llisemp\u00e4\u00e4 – painetun vai digitaalisen kirjan julkaiseminen. Arla Kanervan mielest\u00e4 painettuna pit\u00e4isi julkaista vain erityisen laadukasta kirjallisuutta, ja muun voisi julkaista pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n digitaalisena eli \u00e4\u00e4ni- tai e-kirjoina.<\/p>\n\n\n\n Digitaalista sis\u00e4lt\u00f6\u00e4 pidet\u00e4\u00e4n usein kovin ekologisena, ja niin Kanervakin tekee. Mutta onko se oikeasti sellaista? Painettuun kirjaan kaadetaan puuta ja sen valmistamiseen kuluu muun muassa s\u00e4hk\u00f6\u00e4, mutta kun kirja on lukijalla, h\u00e4n voi lukea sit\u00e4 aina uudelleen ilman, ett\u00e4 resursseja k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n en\u00e4\u00e4 lis\u00e4\u00e4 kuin korkeintaan lukulamppuun. Kirjahyllyss\u00e4 vuosikymmenet s\u00e4ilytett\u00e4v\u00e4 kirja on my\u00f6s hiilivarasto: niin kauan kuin kirja saa olla kirja, sen sis\u00e4lt\u00e4m\u00e4 hiili ei karkaa ilmakeh\u00e4\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n Kaikille kirjoille ei tietenk\u00e4\u00e4n k\u00e4y n\u00e4in onnellisesti, ja jaan Kanervan turhautumisen siit\u00e4, ett\u00e4 kertalukemiseksi tarkoitettua kevytt\u00e4 viihdykett\u00e4 varten kaadetaan puita ja pienennet\u00e4\u00e4n hiilinieluja.<\/p>\n\n\n\n Vaan mik\u00e4 todella on digitaalisen kirjan hiilijalanj\u00e4lki? Tietoa siit\u00e4 on h\u00e4mm\u00e4stytt\u00e4v\u00e4n vaikea l\u00f6yt\u00e4\u00e4. Se on joka tapauksessa selv\u00e4\u00e4, ett\u00e4 digitaalinen julkaiseminen on kokonaisuutena valtava kuorma maapallolle. On arvioitu, ett\u00e4 digitaalisen median osuus maailman energiankulutuksesta on jo nyt suurempi kuin lentoliikenteen<\/a> ja ett\u00e4 se kattaisi pian jopa viidenneksen<\/a> kaikesta kulutuksesta.\u00a0<\/p>\n\n\n\n Uutisten selaaminen verkossa, videoiden katselu, suoratoistopalvelut, sosiaalinen media – t\u00e4m\u00e4 kaikki kuluttaa s\u00e4hk\u00f6\u00e4 paitsi kuluttajan omassa laitteessa, my\u00f6s reitittimiss\u00e4, datamastoissa, palvelimissa ja niin edelleen. \u00c4lyteknologia tarvitsee paljon my\u00f6s mineraaleja ja metalleja – sen takia ei siis pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n kaadeta mets\u00e4\u00e4 vaan my\u00f6s kaivetaan maa mets\u00e4n alta. <\/p>\n\n\n\n S\u00e4hk\u00f6isiss\u00e4 kirjoissa on eroa. Digitaalinen romaani lukuaikapalvelusta ladataan usein omalle laitteelle, ja sen avaaminen uudelleen sy\u00f6 toivottavasti vain v\u00e4h\u00e4n s\u00e4hk\u00f6\u00e4. <\/p>\n\n\n\n Toisin on kuitenkin muun muassa oppimateriaalien kohdalla. Niit\u00e4 ei yleens\u00e4 ladata k\u00e4ytt\u00e4jien omille koneille vaan k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n verkon yli. Suomen kouluissa on pitk\u00e4lti luovuttu painetuista oppikirjoista. Olisiko oikea kirja kuitenkin ollut digimateriaaleja ekologisempi muoto? Onko miss\u00e4\u00e4n oikeasti tehty t\u00e4st\u00e4 vertailua?<\/p>\n\n\n\n Kirjallisuus on joka tapauksessa varsin pieni ala, ja oleellisempaa onkin lopulta muun julkaisemisen tarkastelu. Esimerkiksi Helsingin Sanomat<\/em> pyrkii houkuttelemaan asiakkaan sivuilleen klikkaamaan otsikoita, katsomaan videoita ja selaamaan etusivua aina vain uudelleen, kymmeni\u00e4 ja satojakin kertoja p\u00e4iv\u00e4ss\u00e4. Varsinaisen toimituksellisen sis\u00e4ll\u00f6n lis\u00e4ksi ihmisten haluttaisiin klikkailevan mainoksia ja katsovan mainosvideoita – n\u00e4in median toimintaa rahoitetaan.\u00a0<\/p>\n\n\n\n Ty\u00f6el\u00e4m\u00e4professori, Helsingin Sanomissa<\/em> pitk\u00e4\u00e4n ty\u00f6skennellyt Laura Saarikoski<\/strong> kirjoitti juuri t\u00e4m\u00e4n lehden kolumnipalstalla klikkiotsikoiden t\u00e4rkeydest\u00e4 medioille.<\/a> ”Taustalla on suomenkielisen median eloonj\u00e4\u00e4mistaistelu”, Saarikoski kirjoittaa. Yleis\u00f6 t\u00e4ytyy saada klikkaamaan, pysym\u00e4\u00e4n sivuilla mahdollisimman pitk\u00e4\u00e4n ja avaamaan aina uusia juttuja.<\/p>\n\n\n\n