Tieteelt\u00e4 vaaditaan nyky\u00e4\u00e4n suurta yhteiskunnallista vaikuttavuutta. Tehtv\u00e4 on kirjattu my\u00f6s yliopistolakiin. <\/p>\n\n\n\n
Kyseess\u00e4 on hyvin t\u00e4rke\u00e4 asia, sill\u00e4 se, ettei tutkimustieto muutu toiminnaksi, on ihmiskunnan (ja koko planeetan) suurin ongelma. <\/p>\n\n\n\n
Tieteen vaikuttavuutta on haluttu lis\u00e4t\u00e4 esimerkiksi kannustamalla tutkijoita olemaan aktiivisia sosiaalisessa mediassa. Pienen kuuloinen asia, mutta lopulta aika suuri: somessa tutkija voi v\u00e4litt\u00e4\u00e4 tutkimustietoa suoraan poliittisille p\u00e4\u00e4tt\u00e4jille, virkamiehille, medialle – tai oikeastaan kelle tahansa. Tilanne on kovin toinen verrattuna siihen, ett\u00e4 tutkija kommunikoisi vain muiden tutkijoiden kanssa – ja t\u00e4m\u00e4h\u00e4n on tiedemaailman perusasetelma. <\/p>\n\n\n\n
Mit\u00e4 tutkija sitten voi saada aikaan sosiaalisessa mediassa? Vuosien varrella olen kirjoittanut aiheesta monenlaisia bloggauksia. Esimerkiksi t\u00e4ss\u00e4 vanhassa tekstiss\u00e4<\/a> pohdin, millaisia rooleja tutkija voi somessa ylip\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n ottaa. <\/p>\n\n\n\n Muutama viikko sitten kysyin kuitenkin Twitteriss\u00e4 tutkijoilta itselt\u00e4\u00e4n, mit\u00e4 he ovat saaneet aikaan some-aktiivisuudellaan. Tuloksena oli valtavan hieno ketju, jossa oli monenlaisia aikaansaannoksia ja ajatuksia. <\/p>\n\n\n\n