{"id":1865,"date":"2020-09-10T08:21:10","date_gmt":"2020-09-10T05:21:10","guid":{"rendered":"https:\/\/suomenkuvalehti.fi\/tarinoitatieteesta\/?p=1865"},"modified":"2020-09-10T08:29:03","modified_gmt":"2020-09-10T05:29:03","slug":"koiranjalostuksen-ongelmat-otsikoissa-ja-presidentin-ajatuksissa","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/suomenkuvalehti.fi\/tarinoitatieteesta\/koiranjalostuksen-ongelmat-otsikoissa-ja-presidentin-ajatuksissa\/","title":{"rendered":"Koiranjalostuksen ongelmat otsikoissa – ja presidentin ajatuksissa"},"content":{"rendered":"\n

Viime p\u00e4ivin\u00e4 mediassa on n\u00e4kynyt paljon asiaa koiranjalostuksesta, mik\u00e4 on hienoa. Jalostuksen ongelmista on puhuttu vuosia, mutta todellisia ratkaisuja ei ole n\u00e4hty. Uskon, ett\u00e4 julkisuus pakottaa asioita eteenp\u00e4in – joskus toki tuskastuttavan hitaasti.<\/span><\/p>\n\n\n\n

Ruokaviraston, Luonnonvarakeskuksen ja Maa- ja mets\u00e4talousministeri\u00f6n viime viikolla ilmestynyt selvitys<\/a> alleviivaa, kuinka ulkomuotoon keskittyv\u00e4 koiranjalostus on joidenkin rotujen kohdalla mennyt liian pitk\u00e4lle. <\/span><\/p>\n\n\n\n

Lyhyt- ja py\u00f6re\u00e4kalloiset eli brakykefaliset koirat, sellaiset kuin ranskanbulldoggi, englanninbulldoggi, bostoninterrieri ja mopsi, k\u00e4rsiv\u00e4t monenlaisista terveysongelmista. Vaikka ongelmat ovat olleet tiedossa, on t\u00e4rke\u00e4\u00e4, ett\u00e4 tieto on nyt viimeist\u00e4\u00e4n saatettu viranomaistasolle. <\/span><\/p>\n\n\n\n

Mik\u00e4 lyhytkuonoisuudessa m\u00e4tt\u00e4\u00e4? Koirien ensisijainen elimist\u00f6n j\u00e4\u00e4hdytysj\u00e4rjestelm\u00e4 on l\u00e4\u00e4h\u00e4tt\u00e4minen, mutta koska lyhytkuonoisella tai k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 kuonottomalla koiralla haihduttavaa pinta-alaa on nen\u00e4ontelossa ja kitalaessa hyvin v\u00e4h\u00e4n, elimist\u00f6 ei kykene j\u00e4\u00e4htym\u00e4\u00e4n normaaliin tapaan. Lis\u00e4ksi brakykefalisten koirien nen\u00e4n ja nielun ontelot ovat ik\u00e4\u00e4n kuin painuneet kasaan. Henki ei siis muutenkaan kulje. Kallo on lyhyt, mutta p\u00e4\u00e4ss\u00e4 on pehmytkudosta yht\u00e4 paljon kuin pitk\u00e4kuonoisellakin koiralla. Jopa kieli on liian iso kuonoon n\u00e4hden. P\u00e4\u00e4n muoto aiheuttaa ymm\u00e4rrett\u00e4v\u00e4sti my\u00f6s hammas- ja silm\u00e4ongelmia. Samat geneettiset tekij\u00e4t, jotka vaikuttavat p\u00e4\u00e4n muotoon, voivat lis\u00e4ksi aiheuttaa sel\u00e4n ja h\u00e4nn\u00e4n ep\u00e4muodostumia. <\/span><\/p>\n\n\n\n

Miten t\u00e4llaiseen on p\u00e4\u00e4dytty? Koirien ulkomuodon muutokset ulottuvat sin\u00e4ns\u00e4 tuhansien vuosien p\u00e4\u00e4h\u00e4n, ja koiran p\u00e4\u00e4kopan py\u00f6ristyminen, silmien paikan siirtyminen sek\u00e4 kuonon lyhentyminen ovat ensimm\u00e4isi\u00e4 ulkoisia eroja, joita koiran ja suden v\u00e4lille syntyi. Muutokset olivat pitk\u00e4\u00e4n kuitenkin hyvin pieni\u00e4. <\/span><\/p>\n\n\n\n

Ihminen on my\u00f6s saattanut vuosituhansien ajan tahattomastikin suosia koiria, joilla on brakykefalisia piirteit\u00e4: sellainen koira on paitsi pentumainen, my\u00f6s aavistuksen ihmism\u00e4inen. Brakykefalisen koiran silm\u00e4t ovat py\u00f6re\u00e4t ja suuntautuneet enemm\u00e4n eteenp\u00e4in kuin vaikkapa sudella. Ihminen pit\u00e4\u00e4 siit\u00e4, kun saa katsella toista olentoa silmiin. <\/span><\/p>\n\n\n\n

Joka tapauksessa brakykefalisten piirteiden muuttuminen terveysongelmaksi on vasta modernin rodunjalostuksen viimeisten vuosikymmenten syyt\u00e4. Moni on varmasti n\u00e4hnyt kuvia, joissa on vertailtu vaikkapa 1950-luvun koiria samojen rotujen t\u00e4m\u00e4nhetkisiin edustajiin. Ero esimerkiksi kuonon pituudessa voi olla valtava. <\/span><\/p>\n\n\n\n

K\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 syyn\u00e4 \u00e4\u00e4ripiirteiden korostumiselle ovat rotum\u00e4\u00e4ritelm\u00e4t<\/a> ja niiden tulkinta. Rotum\u00e4\u00e4ritelm\u00e4t ovat kirjallisessa muodossa olevia ”raamattuja”, jotka m\u00e4\u00e4ritt\u00e4v\u00e4t, millainen rodun edustajan tulee olla. Esimerkiksi ranskanbulldoggin p\u00e4\u00e4 on rotum\u00e4\u00e4ritelm\u00e4n mukaan ”voimakas, leve\u00e4 ja neli\u00f6m\u00e4inen” ja englanninbulldoggin ”leve\u00e4 ja neli\u00f6m\u00e4inen, ymp\u00e4rysmitaltaan suhteellisen suuri”.<\/span><\/p>\n\n\n\n

Yksinkertaistettuna: Jos m\u00e4\u00e4ritelm\u00e4ss\u00e4 sanotaan, ett\u00e4 rodun edustajan p\u00e4\u00e4kopan tulee olla leve\u00e4, ihmismielih\u00e4n alkaa suosia aina kaikkein leveint\u00e4 p\u00e4\u00e4koppaa. Jos sanotaan, ett\u00e4 korvien tulee olla suuret, raskaat ja roikkuvat, kasvattajat suosivat yksil\u00f6\u00e4, jolla on kaikkein suurimmat, raskaimmat ja roikkuvimmat korvat. <\/span><\/p>\n\n\n\n

Kun t\u00e4llainen valikointi jatkuu vuosia, vuosikymmeni\u00e4 ja joidenkin rotujen kohdalla vuosisatoja, tuloksena on juuri sellaisia rakenteellisia \u00e4\u00e4rip\u00e4it\u00e4, jotka alkavat l\u00e4hennell\u00e4 el\u00e4insuojelurikosta. <\/span><\/p>\n\n\n\n

Kenen syyt\u00e4 t\u00e4m\u00e4 kaikki on? Vastuu on jalostusta ja kasvattajia ohjaavilla tahoilla, kennelj\u00e4rjest\u00f6ill\u00e4. Mielest\u00e4ni t\u00e4m\u00e4 on yksiselitteist\u00e4. Esimerkiksi Suomessa Kennelliitto on ottanut itselleen yksinoikeuden ohjata kasvatustoimintaa, rekister\u00f6id\u00e4 rotukoiria ja jakaa toisaalta sanktioita kasvattajille ja n\u00e4yttelytuomareille. Kun on valtaa, on vastuuta.<\/span><\/p>\n\n\n\n

Toiseksi vastuu on viranomaisilla, joiden pit\u00e4\u00e4 valvoa t\u00e4llaista toimintaa. Kun tuoreen selvityksen my\u00f6t\u00e4 viranomaisilla on nyt kiistatta tietoa, niilt\u00e4 voi vaatia my\u00f6s tekoja.<\/span><\/p>\n\n\n\n

On tietenkin toivottavaa, ett\u00e4 my\u00f6s tavalliset ihmiset, koiraharrastajat ja koiranomistajat, kantaisivat vastuuta mahdollisimman paljon. Vaikka oma koira olisi kuinka rakas ja ihana, ei sill\u00e4 kannata l\u00e4hte\u00e4 teett\u00e4m\u00e4\u00e4n pentuja naapurin koiran kanssa. <\/span><\/p>\n\n\n\n

Haluaisin kuitenkin olla syyllist\u00e4m\u00e4tt\u00e4 niit\u00e4 ihmisi\u00e4 ja perheit\u00e4, jotka ovat ottaneet ensimm\u00e4iseksi koirakseen yksil\u00f6n terveysongelmaisesta rodusta. Noviisin on vaikea hankkia tietoa, kun ei tied\u00e4, millaista tietoa pit\u00e4isi hankkia, eik\u00e4 ole kokemusta siit\u00e4, mik\u00e4 tarjolla olevasta tiedosta on luotettavaa ja mik\u00e4 ei. Kun lukee rotuesittelyj\u00e4 vaikkapa rotuyhdistysten sivuilta, jokainen rotu tuntuu olevan ”sopusuhtainen”, ”tasapainoinen”, ”yst\u00e4v\u00e4llinen” ja ”hyv\u00e4luonteinen”. Jos tuttavilta pyyt\u00e4\u00e4 rotusuosituksia, jokainen suosittelee oman koiransa rotua. <\/span><\/p>\n\n\n\n

Sit\u00e4 paitsi: koiranostaja on voinut p\u00e4\u00e4ty\u00e4 terveeseen rotuun mutta aivan turhanaikaisista syist\u00e4. Onko sellainen teko moraalisesti yht\u00e4\u00e4n parempi? Mit\u00e4 enemm\u00e4n ihminen tiet\u00e4\u00e4 koirien terveysongelmista, sit\u00e4 enemm\u00e4n vastuuta h\u00e4nen on kuitenkin kannettava. <\/span><\/p>\n\n\n\n

Julkisuudessa k\u00e4ydyn keskustelun perusteella voi my\u00f6s olla vaikea ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4, mist\u00e4 oikeastaan puhutaan, kun puhutaan sairaista koirista. Helposti tulee k\u00e4sitys, ett\u00e4 jalostuksen sairastuttamat koirat ovat koirayksil\u00f6it\u00e4, joissa on jotain poikkeavaa, ja jos t\u00e4llaisen poikkeavan yksil\u00f6n onnistuu v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4\u00e4n, kaikki on hyvin.<\/span><\/p>\n\n\n\n

Tosiasiahan kuitenkin on, ett\u00e4 jalostuksen takia osa koiraroduista on l\u00e4ht\u00f6kohtaisesti sairaita: niit\u00e4 m\u00e4\u00e4ritt\u00e4v\u00e4 rakennepiirre on itsess\u00e4\u00e4n sairaus, eik\u00e4 rodusta voi erotella ”terveit\u00e4” ja ”sairaita” yksil\u00f6it\u00e4. <\/span><\/p>\n\n\n\n

Mik\u00e4 avuksi koirien ahdinkoon? Ruokaviraston raportissa ehdotetaan muun muassa<\/span><\/p>\n\n\n\n