Pandemia syö kirjailijoilta elannon
Koronapoikkeustila on sulkenut monen muun ohessa myös kirjastot. Sulkeminen on sinänsä luontevaa jatkoa koulujen, uimahallien ja nuorisotilojen sulkemiselle ja yleisötapahtumien perumiselle.
Moni ehkä ajattelee, että kirjastojen sululla ei ole erityisen suuria vaikutuksia: siellähän ne kirjat odottavat vielä muutaman kuukaudenkin päästä. Ei ole elintärkeää kellekään päästä lukemaan lainakirjoja juuri nyt.
Helsingin kirjastopalvelujen johtaja Katri Vänttinen toivoi kuitenkin eilen julkaistussa Helsingin Sanomien artikkelissa, että kirjastoille sallittaisiin toiminta ulkotiloissa, eli ihmiset voisivat noutaa kirjavarauksiaan samoin kuin ravintoloista myydään ulos noutoruokaa. Itsekin pitäisin tätä järkevänä. Moni tarvitsee kirjoja myös työntekoon ja opiskeluun.
Lisäksi Vänttinen nostaa esille sen, että osalle ihmisistä kirjastojen tietokoneet ja printterit ovat olennaisen tärkeitä. Nyt koronaepidemia luo entistä suurempaa juopaa tällaisten ihmisten ja yhteiskunnan väliin. Vänttisen toiveena on, että laitteita voitaisiin hyvien järjestelyjen tukemana ottaa käyttöön.
Meille kirjailijoille pandemian tuottama poikkeustila tuottaa suuria taloudellisia menetyksiä, kuten niin monelle muullekin ammattiryhmälle. Kun kirjat eivät liiku kirjastoista, kirjailijalle ei kerry lainauskorvaustakaan.*
Koska myös kirjakaupat kärsivät asiakaspulasta, kirjailijoiden saamat myyntitulotkin tulevat putoamaan. Kirjakauppaliitto tiedotti toissapäivänä, että ”kivijalkaliikkeissä myynti laski maaliskuun kahden viimeisen viikon aikana yli 40 prosenttia viime vuoden vastaavaan ajankohtaan verrattuna” ja ”pahimmillaan yksittäisissä myymälöissä myynti on laskenut jopa 90 prosenttia”. Lisääntynyt verkkomyynti ei ole korvannut laskua.
Vastoin monen käsityksiä kivijalkakirjakaupat ovat edelleen olleet tärkein kirjojen jälleenmyyntikanava Suomessa. Marketeissa on tarjolla vain pieni valikoima, nettikauppoja eivät käytä ollenkaan kaikki, ja käsittääkseni ääni- ja e-kirjallisuuden yleisö poikkeaa painettujen kirjojen keskimääräisestä lukijakunnasta.
Kirjojen ”suoratoistopalvelut” kuten Storytel ja BookBeat ovat kasvattaneet suosiotaan, ja erityisesti äänikirjojen menestys on nyt ilahduttavaa. Kirjailijalle suoratoistopalvelut eivät kuitenkaan ole kultakaivos. Kollegani JP Koskinen on laskenut, että yhtä myymättä jäänyttä painettua kirjaa kohti tarvitaan kuusi kuuntelijaa paikkaamaan syntynyt tappio. Kaikkia kirjoja ei liioin ole saatavina äänikirjaversioina. Niiden tuottaminen on kallista.
Myös yleisötapahtumien perumisella on vaikutuksensa kirjailijaan. Monen kirjailijan elanto tulee ennen kaikkea esimerkiksi opetuksesta. Nyt on peruttu opistojen koulutuksia ja kesäkursseja, kirjallisuustapahtumia, koulukeikkoja, kirjastokeikkoja, lukupiirejä ynnä muita. Parin sadan euron esiintymispalkkiot ovat olleet monen kirjailijan toimeentulolle olennaisen tärkeitä.
Näkyvyyden vähentyminen vaikuttaa tietenkin myös myyntiin ja lainausmääriin – jotka siis muutenkin olivat uhattuna.
Erityisen hankalaa tämä aika on nyt keväällä ilmestyneiden tai ilmestyvien kirjojen kohdalla. Kirjan elinkaari on harmillisen lyhyt, ja jos kirja ei ehdi saada näkyvyyttä ja tavoittaa lukijoita muutaman ensimmäisen elinkuukautensa aikana, se yleensä jää kokonaan paitsioon. Syksyllä uutuushyllyillä ja lehtien palstoilla ovat jo aivan uudet kirjat.
Tilanne on vaikea minulle omakohtaisestikin. Trillerini Kaksoiskierre ilmestyi tammikuussa, ja nyt se seisoo suljettujen kirjastojen ja asiakaskadosta kärsivien kirjakauppojen hyllyillä. Sovitut esiintymiskeikat keväältä on peruttu.
Yritän keskittyä seuraavan kirjan kirjoittamiseen, mutta tietenkin tilanne harmittaa. Töitä kirjan eteen on tehty yli kaksi vuotta, eikä työstä saada nyt sitä hyötyä irti kuin normaalitilanteessa saataisiin. Taloudellinen menetys ei tietenkään koske vain minua: siitä kärsivät myös kustantamo, tukkumyyjät, jälleenmyyjät jne. Kirjailijan työ on alkutuontantoa, jolla pyöritetään kokonaista bisnestä.
Oma tilanteeni on kuitenkin hyvä verrattuna monen kollegaan. Minulla on apurahoitusta ja sovittuja vakiotöitä, joten keikkojen peruuntuminen ei ole katastrofi. Kirja ilmestyi juuri ennen koronaeristystä, joten se ehti kuitenkin monen lukijan käsiin. Kauhulla mietin, millainen tilanne on niiden kirjojen kohdalla, jotka ilmestyvät nyt sulkujen ollessa päällä.
Kokonaisuutena koronan tuottama poikkeustila on kuitenkin kirjallisuusmaailmalle todella vaikea. Kirjamyynti on ollut takkuista ja erityisesti kirjakaupat vaikeuksissa jo muutenkin.
Toiveet kohdistuvat lukevaan yleisöön: Ostakaa kirjoja, tilatkaa niitä kotiin, kuunnelkaa äänikirjoja! Muistakaa myös kevään kirjat, kun kirjastot joskus aukeavat! Suositelkaa kirjoja muille, kertokaa hyvistä lukukokemuksistanne vaikkapa Facebookissa! Ilahduttakaa eristyksessä eläviä läheisiänne kirjoilla! Ja huomatkaa: kirjoja voi lukea isoisälle tai lapsenlapsille myös puhelimitse tai verkon yli!
Suuressa mittakaavassa tästä kyllä selvitään, mutta olisi ikävää, jos pandemia pyyhkisi mennessään kirjakaupat, pienkustantamot tai kirjailijoiden taloudellisen mahdollisuuden tehdä työtään.
Toisaalta pandemian aikan ei varmaan kellekään ole jäänyt epäselväksi, että taidetta ja tietoa tarvitaan. Siksi tarvitsemme myös kirjailijoita, kirjastoja ja kirjakauppoja.
–
*Tähän vielä tarkennusta: Lainauskorvaukset jyvitetään vuosittain kirjailijoille könttäsummasta, joka maksetaan tekijöille Sanaston kautta. Jos vuotuinen lainausmäärä poikkeustilan vuoksi laskee, lainakohtainen summa vastaavasti nousee. Tätä on Sanasto korostanut. Sulun vaikutukset ovat kuitenkin erilaiset eri kirjoille: nyt keväällä ilmestyneitä kirjoja lainattaisiin normaalisti paljon, nyt tietenkin vain vähän. Syksyn uutuuskirjoja pääsee ehkä lainaamaan taas normaalisti. Monet valitsevat lainattavat kirjat paikan päällä, ja voisin kuvitella, että siksi nyt jää lainaamatta erityisen paljon lasten- ja nuortenkirjoja tai vaikkapa vuosia sitten ilmestyneitä dekkareita.