Kun susia ammutaan, vähenee myös metsästyksen hyväksyttävyys

Profiilikuva
Tiina Raevaara on filosofian tohtori ja kirjailija.

Tämä on ilmaisnäyte SK:n maksullisesta sisällöstä

Helsingin Sanomat kertoi tänään, että Riistakeskus on myöntänyt Kuhmoon kannanhoidollisen luvan kokonaisen susilauman ampumiseen. Laumassa on kahdeksan sutta ja se elää syrjässä ihmisasutuksesta, lähellä Venäjän rajaa.

Suomessa käynnistettiin tänä vuonna suden kannanhoidollinen metsästys muutaman vuoden tauon jälkeen. Susien ”kannanhoito” on nykyisen maa- ja metsätalousministeri Jari Lepän lempilapsi. Hän kiirehti metsästyksen aloittamista, vaikka ministeriön Luonnonvarakeskukselta tilaama selvitys susikannan suotuisasta suojelutasosta oli vielä kesken. 

Edellisen kerran suden kannanhoidollista metsästystä kokeiltiin vuosina 2015 – 16. Tuolloin metsästys kohdistui paljolti laumojen alfayksilöihin, minkä ei pitänyt olla tarkoitus. Alfayksilöiden kuolema hyvin todennäköisesti hajottaa lauman ja saa aikaan juuri niitä yksinäisiä, vaeltavia, kotieläimiin ravintona turvautuvia ”pihasusia”, joiden takia koko kannanhoidollisen metsästyksen tarvetta on puolusteltu. 

Asian takia nyt on haluttu kohdentaa metsästys kokonaisiin laumoihin tai susipareihin. Tässä on kuitenkin lopputulos: lupa annetaan juuri sellaisten susien kaatamiseksi, jollaisia kaikkien Suomen susien haluttaisiin olevan. 

Kuhmossa asuva lauma ei tunge pihoihin, ei tapa kotieläimiä ja väistää ihmisiä. Kun lauma poistetaan, poistetaan susikannastamme nimenomaan ihmisiä pelkäävien susien geenejä. Kaatolupa on järjetön monella tapaa. 

Jari Leppä itse perustelee kannanhoidollisenmetsästyksen tarvetta sillä, että se lisää suden ”yhteiskunnallista hyväksyttävyyttä”. Ajatus on kai se, että jotkut (keskustan kannatusalueilla asuvat) ihmiset sietävät susia nykyistä paremmin, kun niitä saa välillä käydä ampumassa. 

Kysynpä ministeri Jari Lepältä tällaista: Missä viipyvät toimenpiteet metsästysharrastuksen yhteiskunnallisen hyväksyttävyyden lisäämiseksi?

Minun silmissäni kaiken metsästyksen hyväksyttävyys on nimittäin jatkuvassa laskussa. 

Olen esimerkiksi kurkkuani myöten täynnä sitä, että MMM katsoo Suomen eläinkunnan olevan ensisijaisesti metsästäjien omaisuutta. Heti kun vaikkapa ilveksen tai suden kanta kasvaa hieman, kaatolupia lisätään. Uhanalaisiakin lajeja metsästetään. Tuntuu kuin suomalainen luonto olisi olemassa vain metsästäjiä varten.

Metsästyksen lieveilmiöitä kuten salametsästystä katsotaan sormien läpi – rangaistukset ovat mitättömiä, ja salametsästykseen syyllistyneet ovat usein metsästysyhteisöön kuuluvia henkilöitä. Karhuihin tarttuneista pienpetoraudoista huolestuneita ihmisiä syytetään ”väärinkäsityksestä” sen sijaan, että oltaisiin huolissaan väärin asennetuista raudoista. 

Yritän toistuvasti vakuutella itselleni ja muille, että metsästykseen liittyy paljon hyvää. Minulla on paljon metsästystä harrastavia ystäviä ja tuttavia, ja he ovat luonnossa viihtyviä, eläinrakkaita ihmisiä. Metsästäjät tekevät äärimmäisen tärkeää työtä jäljittäessään ja lopettaessaan autokolareissa loukkaantuneita eläimiä. He auttavat eläinkantojen laskennassa ja ylipäätään luovat elintärkeää yhteisöllistä toimintaa syrjäisillekin paikkakunnille. 

Vakuuttelu on kuitenkin koko ajan hankalampaa. Päivä päivältä alan suhtautua kielteisemmin metsästykseen. Se on vääjäämätön lopputulema, kun seuraa esimerkiksi juuri susia koskevaa uutisointia.

En todellakaan ole ainoa. Kannattaa käydä katsomassa vaikkapa Twitterissä, kuinka paljon järkytystä ja jopa vihaa Helsingin Sanomien tämänpäiväinen uutinen on herättänyt. 

Jos olisin metsästyksestä vastaava ministeri, olisin huolissani. Maailmassa on monenlaista meneillään: Ihmiset muuttavat kaupunkeihin ja kouluttautuvat, luontosuhteemme on muutoksessa ja käsitykset eläinten oikeuksista uusiutuvat vauhdilla. Luontokato ja ilmastonmuutos takaavat sen, että ympäristöarvoista tulee väkisinkin valtavirran arvoja. 

Parinkymmenen vuoden päästä nyt meneillään oleva ”suden kannanhoidollinen metsästys” näyttäytyy yksiselittäisen vanhanaikaisena ja tuomittavana. Jos Jari Leppä haluaa, että metsästysharrastus ylipäätään on hyväksyttävää vielä tulevaisuudessa, hänen kannattaisi ryhtyä pikaisesti toimeen.