hän

◼	Kasper Strömman on ­helsinkiläinen graafikko ja ”Suomen kansallis­bloggari”.
Kasper Strömman on ­helsinkiläinen graafikko ja ”Suomen kansallis­bloggari”.

Kasper Strömman

Porilaiset on pakkopalautettava Poriin Onnibussilla. Posti harkitsee pistävänsä jakelun poikki koko helmikuuksi. #satiiri #huumori

Kasper Strömman on ­helsinkiläinen graafikko ja ”Suomen kansallis­bloggari”.

M

ustassa käyntikortissa lukee kultakirjaimin: Kasper Strömman. Menestyjä.

Hänen täydellinen nimensä on Tim Kasper Gustav Strömman.

Ikää 43 vuotta, pituutta 191 senttimetriä, kengänkoko 45.

”Se on hyvä koko. Löydän kenkiä joskus alennusmyynnistäkin.”

Siinä hän on, mustavalkoruudullisissa tennareissaan. Suomen hauskimman bloggarin maineessa oleva Kasper Strömman. Perheenisä ja graafikko Helsingin Puu-Vallilasta.

Tuntuu kyllä, että Kasper Strömman on nyt kaikkialla. Hänen kirjojaan on ilmestynyt kauppojen hyllyille, hän puhuu radiossa ja juontaa tv:ssä, hänen kasvonsa komeilevat Iso Nro -lehden kannessa.

Ja ennen muuta hän villitsee verkossa. Vuoden 2016 blogiksi valittu Kasper Diem – Suomen kansallisblogi kerää noin satatuhatta lukijaa kuukaudessa.

Kirjoituksia jaetaan vinhasti Twitterissä ja Facebookissa. Vaikkapa sitä, jossa Kasper Diem paljastaa kuinka Tuntematon sotilas -elokuvaan on lisätty avainkohtaus, jossa alikersantti Rokka voittaa jatkosodan muovisen wc-harjan avulla ja sotamies Rahikainen korjaa vihollisen jätökset jalkatuellisella rikkasetillä. Tai sitä, jossa Kasper Diem kertoo, että koska Postin jakelun lakkautus tiistaipäiviksi on ollut onnistunut, Posti harkitsee pistävänsä jakelun poikki koko helmikuuksi ja ehkä myös karkausvuosiksi.

Kysyntää on, Kasper Strömman myöntää, vaikkei häntä ”sentään ajeta kaupungilla takaa ison perhoshaavin kanssa”.

Kun hän vieraili kesällä Kaspervisio 2020 - ja Talli­piällikkö-kirjojensa tiimoilta Bättre Folk -festivaaleilla Hailuodossa, hänelle kiikutettiin backstagelle ahvenfileitä, kuusenkerkkäjäätelöä ja pienpanimoiden oluita.

”Silloin mietin, että vau, tämmöistäkö on olla stara!”

Kasper Strömman hymyilee vinosti.

Mitä jos ei olisikaan patsasta, jonka päällä lentelee puluja, vaan olisikin iso pulu, jonka päällä lentelee pieniä patsaita.

Strömman ihastui aikoinaan tähän Top Secret -komedian ajatukseen, joka kuvaa myös hänen tapaansa katsella maailmaa. Strömmanin huumori syntyy näkökulman vaihtamisesta, asioi­den kääntämisestä päälaelleen. Sellainen on aina naurattanut.

Hiljattain hän huomasi Satakunnan Kansasta uutisen, jossa kerrottiin, että jopa 35 000 Porissa syntynyttä ihmistä asuu nyt muualla Suomessa. Ajatus diasporasta huvitti häntä.

Oli pakko postata.

”Seuraava iso siirtolaisaalto tulee Porista – kuin lauma heinäsirkkoja. Pakkopalautetaan porilaiset Onnibussilla Poriin. Varsinkaan pääkaupunkiseudulla asuva Saaresmaan Jukka ei katso hyvällä nykyistä menoa: Minä kutsun niitä termillä potu – porilainen tunkeutuja!”

Vaikkei omille jutuille tietenkään saisi nauraa, välillä Kasper niille ”lollahtaa” (= laughing out loud).

Kasper Strömman kirjoittaa kaikesta mahdollisesta, mikä häntä sattuu kiinnostamaan.

”Bloggaaminenhan alkoi yleisesti noin 15 vuotta sitten. Aluksi ne olivat sellaisia päiväkirjamaisia web-blogeja, mutta yhtäkkiä ne alkoivat olla hyvin segmentoituneita: gluteenittomaan ruokavalioon keskittyviä tai matkablogeja.”

Sellainen ei ole häntä varten.

Mieluummin kuin päivänpolttavista aiheista Kasper Strömman kirjoittaisi esimerkiksi hotellihuoneiden sisustuksista. Hiljattain sisustuspostaus syntyi perhelomalla Sardiniasta. Huoneiston pirttikalusteet, runsas männyn käyttö ja ”beessiys” saivat blogistin tuntemaan ”kuin olisi kotiin tullut”.

”Koska ihmisiä kuitenkin kiinnostavat ajankohtaiset asiat, kirjoitan niistä ja toivon, että he jaksaisivat lukea sitten hotellihuonejuttunikin.”

Kasper Strömman ei tee perinteistä poliittista satiiria, jota julkaistaan sanomalehtien sivuilla.

”Niiden piirroksissa ihmisillä on tosi isot päät. Ihmiset istuvat oksalla, jota sahaavat, ja oksassa lukee EU. Sellainen on tylsää.”

Hän ei seuraa maailmanmenoa lukemalla printti­lehtiä tai katsomalla televisiota vaan ”silmäilee laiskasti”, mitä juttuja hänen kaverinsa jakavat Face­bookissa.

Poikkeuksen tekevät paikallislehdet. Niiden uutiset kiinnostavat häntä. Vaikka se, kun lehti kertoo, että jonkun takka ei vedä.

”Ultrapaikallislehdet kuten Kallio-lehti ovat niin inhimillisiä, täynnä tunnetta. Paikallislehdillä on myös kärkevät kolumnistit. Isot lehdet kuten Helsingin Sanomat ovat nykyään särmättömiä.”

Paikallislehtien yleisönosastot ovat Strömmanille erityisiä inspiraation lähteitä. Onpa hän itsekin kirjoitellut niihin Bo Hager -nimisenä ärtyisänä ikäihmisenä.

Mikään aihe ei ole Strömmanille niin pyhä, etteikö hän voisi kirjoittaa siitä satiiriuutista. Sodat, lapset, kuolema, väkivalta, uskonto. Kyllä kaikesta voi kirjoittaa! Kunhan pysyttelee hyvän maun rajoissa.

Hän tarttuu ilmiöihin, jotka kiehtovat mieltä ja kuvaavat aikaamme. Kuten tuotteistamiseen.

”Onhan Tuntemattoman sotilaan kyljessä myytävä rikkalapiosetti valtavan keinotekoinen juttu. Lisäksi näen siinä traagisen pohjavireen. Kohta rikkasettiä ja pönttöharjaa saa jo alennusmyynnistä.”

”Traaginen ja hauska ovat usein lähellä toisiaan.”

Kasper Strömman ei kaihda myöskään sponsoroituja kirjoituksia, joista voi lähettää laskun tilaajalle. Muuten huumoriblogin pitäminen ei lyö leiville. Vain muutamia satasia kuussa!

”Viime talvena tein sponsoroidun ystävänpäiväjutun Postille. Ei sen tekeminen kuitenkaan estänyt mua kirjoittamasta seuraavaksi, että Posti ei enää jaa tiistaisin ja helmikuisin postia.”

Isä työskenteli kemistinä sampootehtaalla ja äiti kieltenopettajana. Perhe-elämä 1970- ja 1980-luvun Turussa oli ”ihan tavallista”. Kasvualustaa Strömmanin nykyisille tekemisille loi Sirkkalan ruotsinkielisen ala-asteen opettaja Sven Ekroos. Hän oli sitä mieltä, että jos Kasperilta matematiikka kerran jo sujuu, tämä voi hyvin kirjoittaa ja piirtää loppulukukauden sarjakuvia.

Ai oliko Kasper Strömman hauska jo lapsena?

”Ähää. Voiko ihmiseltä kysyä, oletko hyvännäköinen?”

Ehkä hän oli enemmän hiljainen tarkkailija. Ja häntä kiinnosti kovasti, miten hyvä tarina syntyy. Hän luki amerikkalaista Mad-sarjakuvalehteä, joka parodioi elokuvia ja muita sarjakuvia.

Hän on seurannut myös verkossa ilmestyvää The Onion­ -satiirilehteä. Se inspiroi ja saa ”lollahtelemaan”.

The Onion tekee humoristisia feikkiuutisia. Niissä on muoto, joka on ihmisille tuttu. Äänessä on usein ”ekspertti”, joka puhuu. Minulla itselläni se on Saaresmaan Jukka.”

Suomenruotsalaisuutta Strömman tunnistaa itsessään lähinnä ruotsin kielen ja ruotsalaisen kulttuurin seuraamisen verran. Hienostuneet käytöstavat, sosiaalinen mieli ja juhlien rakastaminen ovat hänestä pelkkiä kliseitä.

”Ei kai ole olemassa geeniä, joka saa ihmisen rakastamaan rapuja ja purjehdusta.”

Olen Vuoden graafikko 2013! Näin Kasper Strömman tapaa esittäytyä.

Eikä se ole vitsi. Neljä vuotta sitten Grafia ry valitsi hänet Vuoden graafikoksi. Palkinnon perusteluissa Strömmania luonnehdittiin ideanikkariksi, katalysaattoriksi, kyseenalaistajaksi, graafisen suunnittelun stand up -koomikoksi.

”Olen koulutukseltani graafinen suunnittelija, mutta en tee sitä juurikaan työkseni. Tai suunnittelinhan minä kesällä logon siskoni huoltoasemalle Mynämäelle.”

Hän käyttää Vuoden graafikko 2013 -titteliä, koska ei ole parempaakaan keksinyt.

”On viihdyttävää kun voi rummuttaa mitätöntä titteliä.”

Kun hän ei aikoinaan päässyt opiskelemaan Taide­teolliseen korkeakouluun, hän lähti Lontooseen. Camberwell College of Artsiin.

”Siellä meille opetettiin, että ideoiden kehittely on tärkeintä. Eivät fontit.”

Hänen opiskelukavereistaan on tullut käsitetaiteilijoita, sarjakuvan tekijöitä, stuntmiehiä ja valokuvaajia.

Itse hän haluaa tehdä monia asioita.

”Kyllähän ihminen saattoi ennen olla matemaatikko mutta soittaa myös pianoa. Nykyisin on brändättävä itsensä tiukasti, jotta Linkedinissä tavaramerkin sisältö on mahdollisimman selvä.”

”Oikeastihan ihmistä saattavat kiinnostaa sekä mäyräkoirat että kokkailu. Mua kiinnostaa sekä kirjoittaminen että graafinen suunnittelu.”

Graafinen suunnittelu ymmärretään hänen mielestään Suomessa liian kapeasti.

”Graafikko on joko lehdessä tai mainostoimistossa valitsemassa fontteja, muotoja ja värejä. Olen tehnyt sitä itsekin, mutta enää se ei minulle riitä.”

Hän kaivaa mustasta, trendikkäästä repustaan A5-kokoisen luonnoskirjan. Kirjaan hän luonnostelee piirtäen ja kirjoittaen ideoitaan milloin tv-ohjelmaan tai sarjakuva-albumiin, milloin podcastiin tai Helsingin kaupunginosille omistettuihin t-paitoihin. Kirjoja on kertynyt kymmeniä.

Toukokuussa Kasper Strömman kirjoitti blogiinsa Helsingin kaupungin uudesta graafisesta ilmeestä. Hän vertasi sitä Elloksen vuoden 1987 syyskatalogiin, jonka värimaailma oli samaa mintunvihreää ja pinkkiä.

Heraldiikkaa harrastava Strömman piti uudistusta epäonnistuneena. Eihän sinä ollut mitään, mikä viittaa Helsinkiin. Miksi luopua viisisataa vuotta vanhasta vaakunasymbolista ja korvata se muodikkaalla värikombolla, viitteellisellä vaakunan alaosalla ja kömpelöllä fontilla?

Blogi levisi somessa.

”Mulle tuli kyllä jälkikäteen vähän huono omatunto, mutta seison silti sanojeni takana.”

Strömman tuntuu olevan kotonaan sosiaalisessa mediassa, jossa ihmiset mielellään jakavat juuri huumorijuttuja.

”Somehan on synnyttänyt meemit. Uudesta leffasta syntyy hetkessä kymmeniä pilaversioita. Niitä on helppo tehdä verrattuna renessanssin aikaan, jolloin vitsi piti kaivertaa pergamentille.”

Omista kirjoituksistaan hän nostaa onnistuneimpien joukkoon sen, jossa lanseerasi käsitteen ”erityismulkkuus”. Kasper Diem -blogi kertoo tutkijoiden havainneen, että erityisherkkyyden lisäksi yhteiskunnassamme on havaittavissa erityismulkkuutta.

”Ihmiset päästävät erityismulkkuutensa valloilleen esimerkiksi heittelemällä polttopulloja.”

Saman tien hän tarkentaa, ettei hänellä ole tapana olla alatyylinen.

Oli myös aikoja, jolloin lukijat olivat Strömmanin kirjoituksista hämillään. Joku saattoi ärähtää, ettei kaupoissa myytäviä hedelmiä sovi pakata asbestiin. Sehän on epäterveellistä!

Hänen oikea persoonansa ja blogi sotkettiin iloisesti keskenään.

”Nyt blogillani on jo satiiriblogin maine.”

Varmuudeksi hän merkitsee kirjoitukseensa #satiiri #huumori.

Kasper Strömman vetää collegepaidan ylleen kadulla Helsingin Kalliossa. Collegen rinnassa lukee Holiday hugs given here.

Kamerat käyvät. Strömman juontaa tv-ohjelmaa. Hän kulkee muotibloggari Liisa Jokisen kanssa Kallio Block Partyn ihmisvilinässä elokuisena lauantaina. He juttelevat katumuodista ja houkuttelevat ihmisiä haasteltaviksi.

Tekeillä on yhteispohjoismainen tv-ohjelma Design 3000.

”Meidän ajatuksena on, että kaikki ovat jo kyllästyneitä Aalto-jakkaroihin ja mariskooleihin. Ohjelmassa tutustutaan asioihin, jotka eivät välttämättä ole vähintään 50 vuotta vanhoja.”

Strömman etenee Sturenkatua lompsahtelevin askelin. Hän ottaa taiteellisia vapauksia ja eksyy käsikirjoituksesta. Tuottajaa naurattaa. Hän muistuttaa, että pikkuhiljaa pitäisi mennä kohti aiheen ydintä.

”Okei okei okei!”

Strömman heiluttelee käsiään. Ja valmistautuu sanomaan, ties monettako kertaa:

”Mitä kaikkea ihminen viestii pukeutumisellaan?” SK

kuka

Kasper Strömman, 43

Syntymäpaikka: Turku

Kotipaikka: Helsinki

Koulutus: graafinen suunnittelija, BA, Camberwell College of Arts

Työ: graafinen suunnittelija, sarja­kuvataiteilija, blogisti, tv-juontaja

Perhe: puoliso, tekstiilisuunnittelija Maija Louekari sekä lapset Stella, 9, Kosmo, 6, ja Atlas, 2

Harrastukset: ­heraldiikka