En ole koskaan n\u00e4hnyt niin surullista katsetta. Ali ei p\u00e4\u00e4st\u00e4 omaakaan katsettani v\u00e4istym\u00e4\u00e4n, katsoo suoraan silmiin ja sanoo, ettei halua puhua siit\u00e4. <\/p>\n\n\n\n
Olin juuri tyhm\u00e4n utelias ja kysyin j\u00e4ik\u00f6 h\u00e4nen perheens\u00e4 Libyaan ja pit\u00e4\u00e4k\u00f6 h\u00e4n yhteytt\u00e4 vanhempiinsa. Ali oli alle kymmenvuotias tullessaan veneell\u00e4 Etel\u00e4-Italiaan. En saa koskaan tiet\u00e4\u00e4 j\u00e4iv\u00e4tk\u00f6 vanhemmat ja sisarukset Libyaan merimatkan varrelle. Muisto on liian kipe\u00e4 jaettavaksi. Nyt Ali on parikymppinen. H\u00e4n asuu edelleen Italiassa ja tekee ty\u00f6t\u00e4 uskontojenv\u00e4lisess\u00e4 j\u00e4rjest\u00f6ss\u00e4 laittomien maahanmuuttajien parissa, sellaisten jollaisena h\u00e4n itsekin maahan tuli. ”En olisi selvinnyt ilman islamia. Uskonto oli ainoa tuttu asia vieraassa maassa ja ymp\u00e4rist\u00f6ss\u00e4. Mutta minulle on ollut my\u00f6s t\u00e4rke\u00e4\u00e4, ett\u00e4 olen voinut olla muslimi kristityss\u00e4 yhteiskunnassa, ja ett\u00e4 olemme voineet tehd\u00e4 yhdess\u00e4 ty\u00f6t\u00e4 erilaisista uskonnollisista vakaumuksistamme huolimatta – ja juuri niiden vuoksi.”<\/p>\n\n\n\n
YK:n pakolaiskomissaari<\/a> Ant\u00f3nio Guterrez kutsui viime vuoden lopulla koolle joukon uskonnollisia johtajia, uskonnollistaustaisia kansalaisj\u00e4rjest\u00f6j\u00e4 ja valtioiden edustajia keskustelemaan siit\u00e4, mik\u00e4 rooli uskonnolla on pakolaissuojelussa. Neuvottelujen jatkoty\u00f6skentelyn\u00e4 syntyi asiakirja Welcoming the Stranger – Affirmations for Faith Leaders, joka julkaistiin kes\u00e4kuun puoliv\u00e4liss\u00e4. Suomen ekumeeninen neuvosto <\/a>on jo ehtinyt suomentaa asiakirjan otsikon napakan monimerkityksisesti: Tervetuloa vieras!<\/a><\/p>\n\n\n\n Tervetuloa vieras! koostuu ensisijaisesti uskonnollisille johtajille sorvatuista sitoumuksista, joiden ydinajatuksena on, ett\u00e4 juuri he ovat omissa yhteis\u00f6iss\u00e4\u00e4n ja yhteiskunnissaan avainasemassa, kun m\u00e4\u00e4ritell\u00e4\u00e4n pakolaisten ja maahanmuuttajien mahdollisuutta oman uskontonsa harjoittamiseen. Monessa maassa n\u00e4iden sitoumusten noudattaminen tarkoittaa asettumista vastahankaan vallitsevan kulttuurin kanssa ja uusien asenteiden ja suhtautumistapojen opettelua my\u00f6s uskonnollisilta johtajilta itselt\u00e4\u00e4n. Kyse on siis toisenlaisuuden siet\u00e4misest\u00e4, suvaitsevaisuudesta, toisen uskonnollisen identiteetin ja vakaumuksen kunnioittamisesta.<\/p>\n\n\n\n Vieraanvaraisuus, muukalaisen toivottaminen tervetulleeksi, on sis\u00e4\u00e4nkirjattuna kaikkiin suuriin maailmanuskontoihin, vaikka kaikkia niit\u00e4 ei aina erin\u00e4isist\u00e4 syist\u00e4 ole tulkittu t\u00e4m\u00e4n koodin mukaisesti. Kristinuskon juuret ovat syv\u00e4ll\u00e4 pakolaisuuden kokemuksessa. Vanhan testamentin Israelin kansa pakeni Egyptiss\u00e4 orjuutta ja p\u00e4\u00e4tyi vuosikymmeniksi vaeltamaan maanpakolaisuudessa. Sek\u00e4 juutalaiset ett\u00e4 kristityt ovat sittemmin rakentaneet ison osan itseymm\u00e4rryksest\u00e4\u00e4n t\u00e4m\u00e4n tarinan varaan. My\u00f6s Jeesus oli pakolainen: h\u00e4n joutui lapsena l\u00e4htem\u00e4\u00e4n vanhempineen maanpakoon v\u00e4ltt\u00e4\u00e4kseen Herodeksen vainot.<\/p>\n\n\n\n Tervetuloa vieras! on erinomainen esimerkki siit\u00e4, miten uskonnon merkityst\u00e4 on alettu entist\u00e4 paremmin ja laajemmin ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 my\u00f6s kansainv\u00e4listen ei-uskonnollisten humanit\u00e4\u00e4risten j\u00e4rjest\u00f6jen ty\u00f6ss\u00e4. Erityisesti kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevien, kuten pakolaisten, tutuilta raiteiltaan repeytyneen el\u00e4m\u00e4n vakiinnuttamisessa uskonnolla voi olla merkitt\u00e4v\u00e4 rooli. Uskovalle ihmiselle uskonto tarjoaa sek\u00e4 toivoa paremmasta ett\u00e4 yhteis\u00f6n, johon samaistua, yhteis\u00f6n josta vieraissakin oloissa l\u00f6yt\u00e4\u00e4 oman tutun traditionsa.<\/p>\n\n\n\n Yksi suurimmista uskonnollispohjaisista kansainv\u00e4lisist\u00e4 avustusj\u00e4rjest\u00f6ist\u00e4 on Luterilainen maailmanliitto<\/a>. Se on perustamisestaan, vuodesta 1947 l\u00e4htien, pit\u00e4nyt erityisesti pakolaisten suojelua yhten\u00e4 keskeisist\u00e4 teht\u00e4vist\u00e4\u00e4n. J\u00e4rjest\u00f6n alkuvuosina sodan runtelemaan Eurooppaan v\u00e4litettiin aineellista apua erityisesti Pohjois-Amerikasta mutta my\u00f6s esimerkiksi Afrikan luterilaisilta kirkoilta. Alusta pit\u00e4en Luterilaisen mailmanliiton periaatteiiin on kuulunut, ett\u00e4 apua tarvitsevia ei aseteta eriarvoiseen asemaan heid\u00e4n uskonnollisen vakaumuksensa perusteella: avun saamisen perusteena on avun tarve. T\u00e4ll\u00e4 hetkell\u00e4 LML tekee katastrofi- ja pakolaisty\u00f6t\u00e4 yhdess\u00e4 monien muiden kristillisten mutta my\u00f6s muslimi- ja ei-uskonnollisten j\u00e4rjest\u00f6jen, kuten YK:n pakolaiskomissaarin toimiston kanssa.<\/p>\n\n\n\n En muuten ole lainkaan yll\u00e4ttynyt siit\u00e4, ett\u00e4 juuri Suomen ekumeeninen neuvosto n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 olevan se suomalaistaho, joka on ensimm\u00e4isen\u00e4 enn\u00e4tt\u00e4nyt noteraamaan Tervetuloa vieras! dokumentin. Ekumeeninen neuvosto on muutenkin sitke\u00e4stii pit\u00e4nyt esill\u00e4 maahanmuuttoon ja uskontoon liittyvi\u00e4 kysymyksi\u00e4. Hyv\u00e4n\u00e4 esimerkkin\u00e4 t\u00e4st\u00e4 on Kirkko turvapaikkana -julkaisu<\/a>, joka antaa ohjeita siit\u00e4 kuinka seurakunnat voivat vanhan kristillisen tradition mukaisesti nyky\u00e4\u00e4nkin tarjota turvaa niille, jotka muualla ovat turvattomia.<\/p>\n\n\n\n Tapaamisestani Alin kanssa on kulunut kohta kymmenen vuotta. Joskus olen miettinyt mit\u00e4 h\u00e4nelle, vakavalle nuorelle miehelle, on sittemmin tapahtunut. Viel\u00e4 enemm\u00e4n olen miettinyt sit\u00e4, mit\u00e4 Alille olisi voinut tapahtunut, ellei h\u00e4n olisi l\u00f6yt\u00e4nyt hyv\u00e4\u00e4 ja turvallista kasvuymp\u00e4rist\u00f6\u00e4 ja jatkuvuutta el\u00e4m\u00e4\u00e4ns\u00e4 uskonnosta.<\/p>\n\n\n\n