![\"\"](\"https:\/\/suomenkuvalehti.fi\/rajalla\/wp-content\/uploads\/sites\/31\/2017\/07\/img_3928.jpg\")
<\/a> Nyt reformaation merkkivuonna olisikin otollinen aika keskustella, mit\u00e4 on luterilainen teologia t\u00e4n\u00e4\u00e4n ja millaisin strategioin luterilaisen kirkon tulisi suunnata tulevaisuuteen. En ole kuitenkaan sellaista teologista reflektiota n\u00e4hnyt tapahtuvan kovinkaan paljoa. Enimm\u00e4kseen on tyydytty viittaamaan siihen sin\u00e4ns\u00e4 t\u00e4rke\u00e4\u00e4n p\u00e4ivitykseen, ett\u00e4 luterilaisuus on globaali kansalainen<\/a>.<\/p>\n\n\n\n Onneksi muutoksen merkkej\u00e4kin on ilmassa. Siksi esit\u00e4n toiveikkaasti pari teesi\u00e4, miten meid\u00e4n on \u2013 olipa kyse kirkosta tai yliopistosta ynn\u00e4 muusta koulutussektorista \u2013 teologisia pohdintojamme tarkistettava.<\/p>\n\n\n\n **<\/p>\n\n\n\n Teesi 1: On j\u00e4tett\u00e4v\u00e4 tietoisesti taakse valkoisen (mies)teologin kolonialistinen taakka<\/p>\n\n\n\n Valkoisen miehen taakka<\/em> (1899) on Rudyard Kiplingin tunnettu runo, johon tiivistyi kolonialistisen projektin pyrkimys \u201dsivist\u00e4\u00e4\u201d siirtomaiden paikallinen v\u00e4est\u00f6, niin ett\u00e4 n\u00e4m\u00e4 t\u00e4ytt\u00e4isiv\u00e4t eurooppalaisten kulttuuriset mitat.<\/p>\n\n\n\n Kuinka paljon t\u00e4llaista taakkaa on yh\u00e4 teologisessa ajattelussamme?<\/p>\n\n\n\n Missiologiassa kehitettiin 1800-luvun puoliv\u00e4liss\u00e4 \u201dkolmen itsen periaate\u201d, joka oli oman aikansa viitekehyksess\u00e4 edistyksellinen. Sen mukaan l\u00e4hetyskentill\u00e4 syntyneiden kirkkojen on pian p\u00e4\u00e4st\u00e4v\u00e4 omille jaloilleen, niin ett\u00e4 ne kannattelevat itse\u00e4\u00e4n taloudellisesti (self-supporting<\/em>) sek\u00e4 hallinnollisesti (self-governing<\/em>) ja vastaavat itse l\u00e4hetysty\u00f6st\u00e4 ymp\u00e4rist\u00f6ss\u00e4\u00e4n (self-propagating<\/em>).<\/p>\n\n\n\n Kirkkohistorioitsija Justo L. Gonz\u00e1lez kiinnitt\u00e4\u00e4 kirjassaan Ma\u00f1ana: Christian Theology from a Hispanic Perspective<\/em> (1991) huomion siihen, ett\u00e4 listasta puuttuu nelj\u00e4s periaate: se, ett\u00e4 tavoitteena olisi kirkon teologinen omavaraisuus (self-theologizing<\/em>). N\u00e4ytt\u00e4\u00e4 ilmeiselt\u00e4, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 ajatus ei juolahtanutkaan sin\u00e4ns\u00e4 edistysmielisten missiologien mieleen siirtomaa-ajalla.<\/p>\n\n\n Sittemmin ajatus paikallisista teologioista on l\u00f6yt\u00e4nyt paikkansa useimpien tietoisuudessa. Liian monille n\u00e4m\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4isiv\u00e4t kuitenkin olevan vain jonkinlaisia \u201deksoottisia lisi\u00e4\u201d, joiden merkitys rajoittuu niiden synty-ymp\u00e4rist\u00f6\u00f6n ja joita ei tarvitse sen kummemmin huomioida t\u00e4\u00e4ll\u00e4 globaalissa pohjoisessa. Gonz\u00e1lez kirjoittaa ter\u00e4v\u00e4sti t\u00e4llaisesta harhakuvitelmasta:<\/p>\n\n\n\n Pohjoisamerikkalainen miesteologia otetaan perusteologiana, joka on normatiivista ja universaalia teologiaa, johon sitten naiset, muut v\u00e4hemmist\u00f6t ja nuorempien kirkkojen v\u00e4ki voivat lis\u00e4t\u00e4 alaviitteens\u00e4. Se, mit\u00e4 sanotaan Manilassa, on hyvin merkityksellist\u00e4 Filippiineill\u00e4. Se, mit\u00e4 sanotaan T\u00fcbingeniss\u00e4, Oxfordissa tai Yalessa, on merkityksellist\u00e4 koko kirkolle. Valkoiset teologit tekev\u00e4t yleist\u00e4 teologiaa; mustat teologit tekev\u00e4t mustaa teologiaa. Miesteologit tekev\u00e4t yleist\u00e4 teologiaa; naisteologit tekev\u00e4t sukupuolensa m\u00e4\u00e4rittelem\u00e4\u00e4 teologiaa. Uusi teologia ei voi hyv\u00e4ksy\u00e4 tuollaista k\u00e4sityst\u00e4 \u201duniversaaliudesta\u201d, joka perustuu vallitsevalle ep\u00e4oikeudenmukaiselle vallan jakautumiselle. Jos totuuden olemus on — sen historiallisessa konkreettisuudessa ja sen kytk\u00f6ksess\u00e4 oikeaan toimintaan (<\/em>orthopraxis), t\u00e4st\u00e4 seuraa, ett\u00e4 jokaisen validin teologian t\u00e4ytyy tunnustaa paikallisuutensa ja kytkeytymisens\u00e4 niihin kamppailuihin sek\u00e4 verhottuihin intresseihin, joihin se on kietoutunut. Teologialla, joka kielt\u00e4ytyy tekem\u00e4st\u00e4 n\u00e4in ja loikkaa pintapuolisiin universaaliusvaatimuksiin, ei ole sijaa 21. vuosisadan j\u00e4lkireformatorisessa kirkossa (<\/em>postreformation church).<\/em><\/p>\n\n\n\n Suomen kohdalla ensimm\u00e4isess\u00e4 lauseessa voisi ehk\u00e4 viitata ennemmin saksalaiseen teologiaan, mutta kokonaisuudessaan kritiikki osuu omien havaintojeni mukaan valitettavan hyvin t\u00e4\u00e4ll\u00e4kin maaliin. Olennainen ero tosin on se, ett\u00e4 Pohjois-Amerikassa tilanne on t\u00e4n\u00e4\u00e4n toinen eli teologian tekemisen standarditavat alkavat olla horisontiltaan globaaleja ja vireelt\u00e4\u00e4n postkolonialistisia. (T\u00e4m\u00e4 kehitys on ilmeinen my\u00f6s evankelikaalisen teologian piiriss\u00e4<\/a>.)<\/p>\n\n\n\n **<\/p>\n\n\n\n Teesi 2: Teologiaa harjoitetaan globaalissa verkostossa, jossa pyrit\u00e4\u00e4n paikallisesti voimaannuttaviin ilmaisuihin eik\u00e4 universaaleihin oppilauseisiin<\/p>\n\n\n\n Ajanmukainen teologia tapahtuu siis todellisuudessa, jossa ei voi olla yht\u00e4 valtakeskusta. Maailmanlaajuinen kirkko on jo itsess\u00e4\u00e4n moninapainen todellisuus \u2013 er\u00e4\u00e4nlainen verkosto, jossa ihmiset erilaisissa kulttuureissa seuraavat Jeesusta.<\/p>\n\n\n\n Kirkon verkostomaiselle rakenteelle on luontevaa, ett\u00e4 kristityt yli kieli- ja kulttuurirajojen pyrkiv\u00e4t oppimaan toisiltaan. Vaikutteet kulkevat. Kirkko on siin\u00e4 mieless\u00e4 moni\u00e4\u00e4ninen, ett\u00e4 miss\u00e4\u00e4n ei ole etuoikeutettua paikkaa, josta k\u00e4sin voisi rakentaa teologisen systeemin. Systematisoidun oppirakennelman sijaan teologiassa on kysymys enemm\u00e4nkin Jumalan pelastavan toiminnan artikuloinnista ja kristillisen praksiksen kriittisest\u00e4 reflektiosta annetussa tilanteessa.<\/p>\n\n\n Yh\u00e4 useammin teologian metodista puhuttaessa korostetaan teologian murtuneisuutta ja fragmentaarisuutta. Yleistett\u00e4vyyden sijasta pyrit\u00e4\u00e4n tilannekohtaisuuteen, jossa teoreettinen kokonaisvisio kristinuskosta ja sen merkityksest\u00e4 asemoituu eri n\u00e4k\u00f6isiksi kokonaisuuksiksi, aivan kuin kaleidoskoopissa, jossa jokainen ravistus johtaa uusiin n\u00e4kymiin harmonian silti s\u00e4ilyess\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Toisaalta verkostoon punoutuu hyvinkin erilaisia sosiopoliittisia konteksteja. Vaikka vaikutteet kulkevat paikasta toiseen, tietyss\u00e4 paikassa syntynyt teologia ei ole aina siirrett\u00e4viss\u00e4 toisaalle.<\/p>\n\n\n\n Itse\u00e4ni pohdituttanut esimerkki on intialaisen Arvind P. Nirmalin (1936\u20131995) teologia, joka lukeutuu Intian kastittomien teologian ensimm\u00e4isiin versioihin. Taustalla on laajempi kansalaisoikeuskamppailu<\/a>, jossa hindulaisen kastisysteemin \u201dkoskemattomat\u201d ovat omaksuneet itseilmauksena sanan dalit<\/em>, mik\u00e4 tarkoittaa \u2019murtunutta\u2019. Kristillinen dalit-teologia on siksi teologiaa, joka nousee Intian sorretusta luokasta, perustuu dalitien k\u00e4rsimyksiin mutta my\u00f6s toivoon kertoen heid\u00e4n tarinansa.<\/p>\n\n\n\n Nirmal n\u00e4kee, ett\u00e4 Jeesuksessa itsens\u00e4 ilmoittava Jumala paljastuu lopulta dalit-Jumalaksi. T\u00e4m\u00e4n my\u00f6t\u00e4 dalit-teologiaa ei voi harjoittaa kukaan muu kuin se, joka itse on dalit. Koska dalitit k\u00e4rsiv\u00e4t, he tuntevat Jumalan. Ulkopuolisen dalitin kohtalo on avain Jeesuksen mysteeriin: Jeesus koki ihmisen poikana pilkkaa oman aikansa uskonnollisen eliitin taholta, k\u00e4rsi ja tuli lopulta teloitetuksi. T\u00e4m\u00e4 kokemus on sama kuin dalitien kokemus, sill\u00e4 n\u00e4m\u00e4h\u00e4n ovat tulleet nimenomaan uskonnollisen eliitin torjumiksi vuosisatojen ajan.<\/p>\n\n\n\n On itsest\u00e4\u00e4n selv\u00e4\u00e4, ett\u00e4 Nirmalin dalit-teologia ei sellaisenaan ole siirrett\u00e4viss\u00e4 suomalaiseen todellisuuteen. Emme voi alkaa rippikoulussa opettaa, ett\u00e4 kaupungin porttien ulkopuolella tapettu Jeesus oli dalit. Ensinn\u00e4k\u00e4\u00e4n k\u00e4site ei ole suomalaiselle seurakuntalaiselle tuttu, eik\u00e4 suomalaisen keskivertoluterilaisen kokemus sulje sis\u00e4\u00e4ns\u00e4 sellaista syntyper\u00e4ist\u00e4 sortoa, josta intialainen kastisyrjint\u00e4 on yksi maapallon k\u00e4rkevimpi\u00e4 esimerkkej\u00e4.<\/p>\n\n\n\n T\u00e4st\u00e4 huolimatta dalit-teologialla on meille paljonkin annettavaa. Se auttaa ensinn\u00e4kin meit\u00e4 luterilaisen yhten\u00e4iskulttuurin kasvatteja ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4\u00e4n jotain teologian metodista: kastittomien kamppailu oikeuksiensa puolesta vaatii radikaalia ja voimaannuttavaa uskonilmaisua, jossa Jumala itse paljastuu dalitiksi. Toiseksi se haastaa meid\u00e4t kysym\u00e4\u00e4n, miss\u00e4 ovat oman yhteiskuntamme syrjityt ja sorretut.<\/p>\n\n\n\n **<\/p>\n\n\n\n Suomen evankelis-luterilaisen kirkon teologinen k\u00e4ytt\u00f6j\u00e4rjestelm\u00e4 pit\u00e4\u00e4 p\u00e4ivitt\u00e4\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Jos pieni k\u00e4rjistys sallitaan, kirkko ei voi menn\u00e4 eteenp\u00e4in 1960-luvun sosiaalieettisesti viritetyn liberaaliteologian varassa yht\u00e4\u00e4n sen enemp\u00e4\u00e4 kuin 1500-luvulta per\u00e4isin olevia Luther-sitaatteja systemaattiseksi kokonaisuudeksi kooten. Viimeisten vuosikymmenten tuomien syv\u00e4llisten muutosten my\u00f6t\u00e4 jokaisen ajanmukaisen teologisen reflektion pit\u00e4\u00e4 avartua huomioimaan aasialaisia, afrikkalaisia ja latinalaisamerikkalaisia pohdintoja kuten my\u00f6s vaikkapa Pohjois-Amerikassa kehitettyj\u00e4 teologioita (esim. black theology, mujerista theology).<\/p>\n\n\n\n Jatkumo vanhaan on olemassa, mutta kyse on kuitenkin kokonaisvaltaisesta uudistuksesta. Siin\u00e4p\u00e4 v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6n projekti n\u00e4in reformaation merkkivuonna. Yksityiskohtaisempaa ohjelmaa ei voi yhdess\u00e4 blogissa antaa, mutta jonkinlaisen esimerkin saa toivoakseni aiemmista kirkko-opillisista pohdinnoistani<\/a>, joissa fokuksessa on, mit\u00e4 voimme oppia globaalin etel\u00e4n kristityilt\u00e4.<\/p>\n\n\n<\/a> <\/a>