Kirkon asiantuntijajoukko bloggaa yhteiskunnan ja kirkon rajapinnoilta.

Muuttovirtojen ja asenteiden muutokset 100 -vuotiaassa Suomessa

Susanna Merikanto-Timonen
Blogit Rajalla 4.5.2017 12:24

Olen seurannut keskustelua turvapaikanhakijoista ja pakolaisista viime kuukausina surullisin mielin. Yhteiskuntamme näyttää jakautuvan yhä syvemmin kahteen leiriin, turvapaikanhakijoiden puolesta puhuviin ja jyrkästi tätä ihmisjoukkoa vastustaviin. Heidän välillään lienee hämmentyneiden kansalaisten joukko. Erityisesti avoin vihapuhe on kohdistunut heihin, jotka julkisesti puhuvat turvapaikanhakijoiden puolesta. Miksi pakolaiset ja turvapaikanhakijat koetaan niin valtavaksi uhaksi vuonna 2017? Jäin pohtimaan tätä kysymystä siirtolaisuuden näkökulmasta ja miten muuttovirrat ja asenteet ovat näkyneet 100-vuotiaassa Suomessa.

Raukat vaan menköhöt merten taa

Isovanhempani syntyivät ennen Suomen itsenäistymistä. Kansalaissota vaikutti julmasti heihin ja yhteiskuntaamme. Ulkomaat, erityisesti Eurooppa, houkuttivat opiskelijoita, taiteilijoita, upseereita ja yläluokkaa. Pohjanmaalta lähtivät mäkitupalaiset, talollisten lapset ja ns. loiset etsimään parempaa tulevaisuutta Yhdysvalloista ja Kanadasta. Nuoren Suomen alkutaipaleella perustettiin maailmalle erilaisia ihanneyhdyskuntia, joista ehkäpä tunnetuin on Brasilian Penedon Onnela. Kansalaisten asenne Suomesta lähteviin oli nihkeä. ”Meidän on uudestaan luotava maa, raukat vaan menköhöt merten taa!”. Kainuun maakuntalaulun säkeiden sanoin kuvailtiin tätä nihkeää asennetta maasta lähteviin kansalaisiin. Maailmansotien välisenä aikana Suomessa oli ulkomaalaisia enemmän kuin Ruotsissa, noin 25 000.

Toinen maailman sota pysäytti siirtolaisuuden. Sota vei myös isovanhempani puolustamaan Suomen itsenäisyyttä. He palasivat, moni ei. Sodan kuluessa Suomesta lähetettiin 80 000 lasta sotaa pakoon Ruotsiin, Norjaan ja Tanskaan. Suurin osa heistä palasi, yksi heistä oli appiukkoni, joka sodan aikana toimi myös ehkä nuorimpana armeijan lähettinä, vasta 12-vuotiaana. Tälle veteraanisukupolvelle (syntynyt ennen v. 1945) työnteko oli kovaa ja uhrautuvaa. Asenne ”työ ennen huvia” oli vahva ja auktoriteettinen kunnioitus luja. (Sukupolvet ja Greg Hammill 2011)

Jatkosodan lopulla Suomessa oli lähes 100 000 ulkomaalaista, mikä jäi ennätykseksi 1990-luvulle saakka.

Suomi avun vastaanottajana

Sotia seurannut jälleenrakennus, jossa teollistumisella ja kaupungistumisella oli suuri rooli, muuttivat suomalaista yhteiskuntaa. Maalainen Suomi kaupungistui. Sisäinen muuttoliike oli vahvaa. Työttömyys koetteli erityisesti autioituvia alueita ja sosiaaliturva oli erittäin heikko. Yhteiskunnan asenne lähteviin oli muuttunut ja siirtolaisia ei nähty enää epäilyttävinä maanpettureina, vastuunpakoilijoina. Melkoinen joukko sodan jälkeen syntyneistä ns. suuresta ikäluokasta, ”Baby Boomers”-sukupolvesta (synt. 1946 -1966),” lähti etsimään parempaa elämää mm. Ruotsista, Australiasta ja keski- Euroopasta. Tämä sukupolvi toimi aktiivisesti erilaisissa järjestöissä, perusti ulkosuomalaisseurakuntia ja teki töitä työnarkomaniaan asti.

Kirkkomme liittyi sodan jälkeen virallisesti kirkkojen kansainvälisen avun verkostoon. Tuen organisointia varten perustettiin Kirkon Ulkomaanapu vuonna 1947 aikana, jolloin Suomi oli avun vastaanottajamaa. Auttajina olivat mm. ulkosuomalaiset, jotka avustivat ahkerasti sodan köyhdyttämää Suomea. Suomi kypsyi avunsaajasta avunantajaksi vasta 1950-luvun lopussa
Miten kävi maahanmuuton? Helsingin olympialaiset kesällä 1952, kommunistiset nuorisofestivaalit kymmenisen vuotta myöhemmin ja vastaavat joukkotapahtumat toivat Suomeen suuria määriä ulkomaalaisia, joista osa jäi maahamme pidemmäksikin aikaa. Ulkomaalaisia oli maassamme vain 8000.

Maahanmuuttajien määrä ylittää maastamuuton vasta 1980-luvulla

Oma sukupolveni – X-sukupolvi (synt. 1965–1979) eli ns. avainkaulanauha-lapset kasvoivat Suomessa, jossa maahanmuuttaja katukuvassa tai koulussa oli vielä poikkeus. Sukupolvelleni työ ei ole ollut kaikki kaikessa, vaan elämä on nähty enemmänkin kokonaisuutena, johon kuuluvat myös vapaa-aika ja perhe. X-sukupolvea on pidetty ensimmäisenä postmodernina sukupolvena, jonka elämää on leimannut pessimismi ja epäluottamus tulevaisuuteen. Sukupolven yhteisiä suuria kokemuksia ovat olleet mm. Neuvostoliiton romahtaminen, Berliinin muurin murtuminen, Yhdysvaltojen jääminen maailman ainoaksi supervallaksi, 1990-luvun lama ja massatyöttömyys sekä globalisaatio.

Suomessa vasta 1980-luvulla maahanmuutto ylitti ensimmäistä kertaa  maastamuuton määrän. Ulkomaan kansalaisten määrä oli Suomessa 10 000.

Kansainvälisempi suomalainen

Suurten ikäluokkien käyttämä termi ”Pullamössö” eli Y-sukupolven (1980 -1995) työnarvot perustuvat realismille, varmuudelle ja sosiaalisuudelle. Työkentällä on monta rautaa tulessa, sitä tehdään sinnikkäästi, suvaitsevasti ja tavoitehakuisesti. Y-sukupolvi toteuttaa suuren osan viestinnästään kansainvälisessä tietoverkossa. He eivät ole kasvaessaan kokeneet sotia vaan he kokivat nuorina 1990-luvun alun laman, jonka myötä osa heistä saattoi syrjäytyä.

Miten maahanmuutto? 1990-luvulla kylmän sodan jälkeisen ja globaalin muuttoliikkeen tapahtumat myllersivät myös Suomen maahanmuuttoa. Suurin osa Suomeen muuttajista oli inkeriläisiä paluumuuttajia sekä pakolaisina Somaliasta ja entisen Jugoslavian alueelta tulleita. Vuosi 1991 oli suurin muuttovoittovuosi. Silloin Suomeen tuli 13 000 henkilöä enemmän kuin täältä lähti.

Väestönkasvumme on nyt maahanmuuton varassa

Lasteni sukupolvi Z (1995 – 2005) eroaa merkittävistä aikaisemmista ikäluokista. Heille kansainvälisyys ja globaali maailma ovat arkipäivää ja kaksikielisyys luontevaa. Oman kokemukseni mukaan, tämän päivän nuorelle suomalaisuus ei määrity ihonvärin tai etnisen taustan perusteella, vaan suomalaisuus perustuu vallan muulle.

On sanottu, että perinteiset maastamuuttomaat ovat muuttuneet vähitellen maahanmuuttomaiksi. Vuosi 2014 oli lähihistoriamme ensimmäinen, jolloin kantaväestö (suomen- ja ruotsinkieliset) absoluuttisesti pieneni. Väestönkasvumme on nyt maahanmuuton varassa. Suomessa ulkomaalaisten määrä väestöstä on 4.4 %. Sama luku on Ruotsissa 21,5 %, josta suurin vähemmistöryhmä on 1.- 3. polven ruotsinsuomalaiset (730 000).

Pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden vastaanotto on Suomessa vielä kansainvälisesti verrattuna kohtalaisen uusi ilmiö. Pakolaisapu ry:n mukaan vuosina 1973–2012 Suomeen muutti pakolaisena 42 524 henkilöä. Vuoden 2015 aikana lähes 35 000 turvapaikanhakijan tulo Suomeen oli luonnollisesti tähän verrattuna valtava määrä.

Maahamme tulevista moni etsii tänä päivänäkin parempaa tulevaisuutta, mitä heidän oma kotimaansa olisi tarjonnut. Vaikka Suomesta ei ole varsinaisesti lähdetty ns. turvapaikanhakijoina toiseen maahan, on viimeisen 100 vuoden aikana yli miljoona kansalaistamme  lähtenyt paremman tulevaisuuden toivossa ulkomaille. Toivon että arkisessa lähimmäisen kohtaamisessa, sinä ja minä, ei unohdeta ihmisyyttä eikä omaa 100-vuotista historiaamme, tilanteessa, jossa maahamme saapuu toisen maan kansalaisia.

Susanna Merikanto-Timonen

Kirkon ulkosuomalaistyön koordinaattorina työskentelen ulkomailla asuvien ja lomailevien suomalaisten parissa. Suomalaisena paluumuuttajana ja äitinä tiedän, kuinka tärkeitä ovat tukiverkot niin lähellä kuin kaukana.

Keskustelu

Näitä luetaan juuri nyt