Venäjä-pakotteet ja vastatoimet: Nämä suomalaisyritykset kärsivät
Tutkija: Venäjä ei tule toimeen ilman ulkomaisia sijoittajia.
Euroopan unioni aloittaa talouspakotteet Venäjää vastaan Krimin ja Ukrainan kriisin vuoksi maanantaina 17. maaliskuuta. Päätös tehdään Brysselissä ulkoministerikokouksessa.
Venäjän johto on tehnyt puolestaan selväksi, että se vastaa ”bumerangina” EU:lle. Vastatoimet alkavat samalla mitalla ilmeisesti jo maanantain kuluessa.
Venäläiset valtionyritykset ja valtion omistamat pankit ovat valmistautuneet talouspakotteisiin kotiuttamalla viime päivinä nopeasti varojaan Euroopasta ja Yhdysvalloista.
EU jäädyttää presidentti Vladimir Putinin lähipiiriin kuuluvien 13 venäläisen virkamiehen sekä valtionyhtiöiden ja eräiden yksityishenkilöiden viisumit Schengen -alueelle ja varat unionimaiden pankeissa. Heihin lukeutuvat valtiollisen Gazprom -yhtiön johtaja Aleksei Miller, presidentinhallinnon päällikkö Sergei Ivanov ja turvallisuuspalvelu FSB:n johtaja Aleksander Bortnikov.
Venäjän vastatoimet tarkoittavat länsimaiden edustajien viisumien sekä yritysten tilien vastavuoroista jäädyttämistä Venäjällä.
Pääministeri Dmitri Medvedevin hallituksella on valmiina lakiesitys, joka voidaan hyväksyä maanantain aikana valtionduumassa ja saattaa presidentin vahvistamana voimaan samana päivänä.
EU:n jäsenenä Suomen on pantava käytäntöön pakotetoimet ja samalla altistuttava vastatoimille.
Pakotteet eivät juuri vaikuta suurvaltoihin, vaan sijaiskärsijöiksi jäävät Venäjän rajamaat, jotka kuuluvat Euroopan unioniin.
Rajamaiden kauppa Venäjälle on kärsinyt jo muutenkin Venäjän ruplan vaihtokurssin heikkenemisestä, mikä on nostanut vastaavassa suhteessa länsimaisten tuotteiden hintoja Venäjällä.
EU:n pakotteet pysäyttäisivät Suomen tuontia Venäjältä ja Venäjän vastatoimet Suomen vientiä Venäjälle.
Tullin kauppatasetilaston mukaan Suomen tuonti Venäjältä oli 10,5 miljardia euroa vuonna 2013 ja Suomen vienti Venäjälle 5,4 miljardia euroa. Kauppatase oli 5,1 miljardia euroa Venäjälle voitollista. Tuonti laski vuodessa prosentilla ja vienti kuudella prosentilla edellisvuoteen verrattuna.
Suomalaisista sijoituksista ei ole yksilöityjä tilastoja Venäjällä, mutta niiden saldo lienee joitakin miljardeja euroja. Yksistään vuonna 2011 Suomesta tehtiin suoria sijoituksia Venäjälle 210 miljoonalla eurolla, mistä sijoitukset laskivat jonkin verran vuonna 2012.
Talouspakotteet kohdistuisivat 150 venäläisyritykseen, jotka toimivat Suomessa. Vastatoimet puolestaan kohdistuisivat 700 suomalaisyritykseen, jotka toimivat Venäjällä.
Talouspakotteiden vaikutus Venäjällä olisi heti suuri, jopa suurempi mitä vastatoimien vaikutus Suomessa. Venäjän talouskehitys taantuisi.
Miten pakotteet ja niiden vastatoimet vaikuttavat Suomessa?
Suurin menettäjä Suomessa olisi energiayhtiö Fortum, ja siihen verrattavia menetyksiä koituisi myös rakennusyrityksille kuten SRV, YIT ja Lemminkäinen. Ne työllistävät Venäjän kohteissaan pääasiassa paikallista työvoimaa, joten rahalliset menetykset olisivat suurempia kuin rakennusalan työllisyysvaikutukset Suomessa.
Monilla aloilla viennin jäädytys tuntuisi heti satoina ja jopa tuhansina lomautuksina. Myös suomalaiset kauppiaat, jotka toimivat Venäjällä, olisivat vaikeuksissa tavarantoimituksissa.
Stockmannilla on yksistään Moskovassa viisi tavarataloa, joiden hyllyt uhkaisivat tyhjentyä. Samoin S-ryhmällä on 10 Prismaa yksistään Pietarin seudulla, joihin jouduttaisiin haalimaan paikallisia tuotteita hyllyjä täyttämään.
Monet suuret suomalaisyritykset ovat sijoituksineen ja tileineen jäädytysuhan alla Venäjällä, kuten Atria, Cargotec, Fazer Group, Finnair, Fortum, Itella, Kesko, Kone, Konecranes, Lemminkäinen, Metso, Neste Oil, Nokia Tyres, Oriola-KD, Outokumpu, Ruukki, Sanoma, S-ryhmä, SRV, Stockmann, Tikkurila, UPM, Valio, VR Group, Wärtsilä ja YIT.
Entä millainen on Venäjän talous nyt?
Suomen suurlähetystö Moskovassa ja Suomen pääkonsulaatti Pietarissa arvioivat, että Venäjän talous kasvaisi lähivuosina noin kolme prosenttia, mutta pakotteet voisivat jopa pysäyttää kasvun.
Kotimainen kulutus tukee kasvua, mutta kasvupotentiaalia heikentävät puutteellinen infrastruktuuri ja väestön ikääntyminen. Venäjän työssäkäyvän väestön arvioidaan vähenevän noin 11 miljoonalla vuosikymmenessä.
Talouskasvun vauhdittaminen vaatisi lisää investointeja, mikä puolestaan vaatisi investointi-ilmapiirin parantamista, markkinatalouden uudistuksia ja vanhentuneen infrastruktuurin modernisointia.
Suurimpina syinä Venäjän heikkoon investointi-ilmapiiriin ovat raskas byrokratia, heikko oikeusjärjestelmä, lainsäädännön puutteet ja laajalle levinnyt korruptio.
Valtiolla on edelleen merkittävä rooli Venäjän taloudessa. Valtionyhtiöt kattavat lähes puolet Venäjän bruttokansantuotteesta ja yli kolmanneksen kaikista sen investoinneista.
Merkittävä osa valtion investoinneista kohdistuu energia- ja kuljetussektoriin. Viime aikoina valtio on jopa kasvattanut omistustaan energiasektorilla. Se omistaa noin 80 prosenttia maan kaasutuotannosta ja puolet öljyntuotannosta.
Yksityisen sektorin investoinnit ovat suuntautuneet ensisijaisesti kiinteistöihin, kulutustuotteiden valmistukseen ja vähittäiskauppaan. Teollisista investoinneista merkittävä osa on kohdistunut henkilöautojen ja elintarvikkeiden tuotantoon.
Eri puolilla Venäjää toimii useita teollisuus- ja teknologiapuistoja, joihin on pyritty houkuttelemaan ulkomaisia osallistujia.
Teollisuuspuistojen etuna on valmis infrastruktuuri ja kevennetty byrokratia. Teknologiapuistot on perustettu useimmiten yliopistojen yhteyteen ja niiden tavoitteen on vastata Venäjän kasvavaan asiantuntijapulaan.
Venäjä on muuttunut myös palveluyhteiskunnaksi. Palvelusektori kattaa jo 60 prosenttia maan bruttokansantuotteesta ja kaupan ala työllistää enemmän väkeä kuin valmistava teollisuus.
Palvelusektori kasvaa erityisesti suurkaupungeissa, joihin on noussut uusia jättimäisiä ostoskeskuksia, hypermarketteja ja ketjumyymälöitä. Internet- ja it-palvelut sekä verkkokauppa kasvavat nopeasti.
Internetin käyttäjien määrä on noussut yli 60 miljoonaan, ja matkapuhelintiheys ylittää jo Euroopan keskitason. Myös telekommunikaatioala on kehittynyt ripeästi.
Venäjä ei tule toimeen ilman ulkomaisia sijoittajia. Se on suunnitellut lähivuosille merkittäviä investointeja infrastruktuuriin, joiden rahoitus olisi ratkaisevasti ulkomaisten sijoittajien varassa.
Esimerkiksi 4G-verkon lisenssien haltijoilta vaaditaan tulevina vuosina merkittäviä investointeja tietoverkostoihin ja sähköntuottajilta kapasiteetin laajentamiseen. Valtateiden rakentamista on suunniteltu kaksinkertaistettavaksi ja uutta pikajunaverkostoa ulotettavaksi kaikkiin Venäjän suurkaupunkeihin.
Aalto-yliopiston kansainvälisten markkinoiden tutkimuskeskus CEMATin tietojen mukaan ulkomaisten suorien investointien kanta Venäjällä oli vuoden 2012 alussa kumulatiivisesti 344 miljardia euroa. Tämä oli noin kaksi kolmasosaa Kiinaan verrattuna, mutta yli viisinkertainen Suomeen tulleisiin sijoituksiin verrattuna.
Ulkomaisista sijoituksista noin 250 miljardin euroa, yli puolet, on lainoja ja muita lyhytaikaisia sijoituksia. Pääomasijoituksia on tehty eniten öljyteollisuuteen, kiinteistösektorille ja kaupan alalle.
Viime vuosina sijoitukset valmistavaan teollisuuteen ja erityisesti auto- ja elintarviketeollisuuteen ovat kasvaneet. Arviolta puolet ulkomaisista investoinneista on venäläisten yritysten omia investointeja, jotka kiertävät rahoitusyhtiöiden kautta ulkomaille.
Suurimmat ulkomaiset sijoittajat tulevat Kyprokselta, Neitsytsaarilta ja Alankomaista, jotka ovat samalla suurimmat venäläisten ulkomaan sijoitusten kohdemaat.
Huomattava osuus suorista ulkomaisista investoinneista on itse asiassa alun perin venäläistä pääomaa, joka on kierrätetty ns. veroparatiisien kautta.
Sijoittajamaittain valtaosa investoinneista on lähtöisin erilaisista veroparatiiseista mukaan lukien Alankomaat ja Luxemburg.
Viime vuoden alussa niiden osuus Venäjälle tehtyjen ulkomaisten suorien sijoitusten kokonaiskertymästä oli 71 prosentia ja hieman vähemmän kuin edellisvuonna, jolloin suurimpana lähtömaa oli Kypros.
Yleisen käsityksen mukaan veroparatiisien kautta kierrätetään (round-tripping) venäläistä pääomaa lähinnä veronkierto- ja rahanpesutarkoituksessa. Ulkomaisista suorista investoinneista Venäjän rahoitusalalle peräti 80 prosenttia ja kiinteistösektorille noin 70 prosenttia on kierrätettyä venäläistä pääomaa, kun sen sijaan sijoituksista kaupan alalle on 67 prosenttia ns. aitoja ulkomaisia investointeja.
Tutkimustulosten mukaan ulkomaiden kautta kulkeva venäläinen raha investoidaan lisäksi Venäjän korruptoituneimmille alueille, mikä tukee käsitystä pääoman kierrätyksen yhteydestä korruptioon.
Kierrättämällä ”pestään” korruptiorahaa; lisäksi venäläiset sijoittajat saattavat haluta kätkeä henkilöllisyytensä korruptoituneilta paikallisviranomaisilta välttääkseen sekä veroja että omistamiseen liittyviä riskejä Venäjällä.
Alueittain investoinnit ovat keskittyneet ylivoimaisesti eniten Moskovaan (52 prosenttia), Pietariin (8 prosenttia) sekä metallin- ja öljyntuotantoalueille Uralilla ja Venäjän Kaukoidässä. Eri toimialoista sijoituksia ovat saaneet etenkin kaupan ala, rahoitussektori ja tehdasteollisuus.
Vuonna 2012 ulkomaisten suorien investointien virta Venäjälle pieneni hieman edellisvuodesta ollen 38 miljardia euroa eli noin puolet Kiinan vastaavasta.
Globaalin talouskriisin jälkeen Venäjän vastaanottamien ulkomaisten sijoitusten rakenne muuttui.
Uusien pääomasijoitusten ja uudelleen sijoitettujen tuottojen vuosittainen virta on romahtanut, kun taas muiden sijoitusten – lähinnä luottojen – määrä on ollut selvässä kasvussa.
Sijoitusten toimialarakenne vaihtelee vuosittain voimakkaasti. Venäjän keskuspankin vuoden 2013 tietojen mukaan viime vuoden tammi-syyskuussa suurimmat investoinnit, noin kolmannes tehtiin kaupan alalle. Myös rahoitus- ja vakuutusala nostivat osuuttaan yli viidennekseen.
Tehdasteollisuuden osuus puolestaan laski noin 17 prosenttiin, kun kaksi vuotta aiemmin se oli noin neljännes. Rakentamisen osuus oli 8 prosenttia ja kaivosteollisuuden 7 prosenttia. Informaatio- ja kommunikaatioalan investointivirrat kääntyivät negatiivisiksi.
Investointien toimialarakenne heijastelee sijoittajien odotuksia teollisuuden kasvusta ja kuluttajien ostovoimasta. Yksittäisistä toimialoista runsaasti mediahuomiota saa autoteollisuus, vaikka sen osuus ulkomaisista investoinneista on vain murto-osa.
Esimerkiksi Scania on lisäämässä tuotantokapasiteettiaan Pietarissa, ja Mazdan uusi tehdas käynnistyi Vladivostokissa viime vuoden lopulla. Renault-Nissan puolestaan investoi ja hankki määräysvallan Ladoja valmistavaan Avtovaz-yhtiöön.
Toimialaan liittyviä aluekehitysprojekteja on käynnissä esimerkiksi Moskovassa, ja Kaliningradiin on päätetty perustaa viidessä vuodessa kuuden autotehtaan ja 15 komponenttitehtaan klusteri, johon venäläis- ja kanadalaisyhtiöt investoivat 2,5 miljardia euroa.
Myös tanskalainen Maersk hankki osuuksia Venäjän konttiterminaaleista 670 miljoonalla eurolla, joka on yhtiön mukaan kaikkien aikojen suurin ulkomainen suora investointi Venäjän kuljetussektorille.
Sen sijaan ulkomaiset pankit ovat vähentäneet toimintojaan Venäjällä. Jatkossa investointien odotetaan suuntautuvan Venäjän infrastruktuuriin, maatalouteen, elintarvike- ja lääketeollisuuteen, joiden kasvu perustuu kotimaiseen kysyntään.
Aitojen ulkomaisten investointien vähäisyys viittaa Venäjän heikkoon investointi-ilmapiiriin.
Economist Intelligent Unitin kyselyssä Venäjä oli kansainvälisten sijoittajien mielestä toiseksi vähiten houkutteleva sijoituskohde, ja vain 12 prosenttia vastaajista piti Venäjän-sijoitusten tuotto-odotuksia hyvinä.
Asiantuntijat pelkäävätkin aiemman hyvän kehityksen kääntymistä heikompaan kuluvana vuonna, ja talouspakotteet syventävät notkahdusta.
Maanantain jälkeen kansainvälisen politiikan jännite ei ainakaan vähene.
Venäjä esti vetollaan lauantaina 15. maaliskuuta YK:n turvallisuusneuvoston päätöksenteon. Siksi on ilmeistä, että Kremlin johto ei muuta politiikkaansa.
Pakotetoimien paradoksi on, että presidentti Putinin nauttima tuki käy venäläisten mielipidetutkimusten mukaan sitä suuremmaksi kotimaassa, mitä kovemmin hän laittaa vastaan lännelle.
EU:n huippukokous eli Eurooppa-neuvosto tulee heti torstaina ja perjantaina 20.–21. maaliskuuta tekemään päätöksiä laajemmista talouspakotteista, joiden kohteena on 120–130 venäläistä avainhenkilöä ja heidän johtamaansa virastoa ja yritystä.
Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov uhkasi 7. maaliskuuta Yhdysvaltain ulkoministeri John Kerryä symmetrisillä vastatoimilla, jos länsi käyttää talouspakotteita. Lavrov ja Kerry ovat tavanneet sittemmin vielä kahdesti, mutta tuloksetta.
Kirjoittaja on Euroopan sotahistorian dosentti Itä-Suomen yliopistossa.
Tämä oli ilmaisnäyte SK:n maksullisesta sisällöstä
Tilaa Suomen Kuvalehti ja hanki luettavaksi koko sisältö ja arkisto
Tilaa