Suomen tulisi varautua paremmin sähkön hinnan rajuun kasvuun – ”muuten edessä on aikapommi”

Professori Matti Liski perää aktiivista EU-vaikuttamista, jotta sähkön hintoja voitaisiin paremmin säädellä kriisitilanteissa.

energia
Teksti
Samuel Nyroos

Suomen viranomaisten pitäisi varautua sähkön hintojen rajuun kasvuun, sanoo Aalto-yliopiston taloustieteen professori Matti Liski.  

Hänen mukaansa riskinä on, että ensi talvena sähkön huippuhinnat voivat olla moninkertaisia viime talveen verrattuna. Viime talvena sähkön hinta oli jo poikkeuksellisen korkealla.

Käytännössä varautuminen tarkoittaisi hintakaton laskemista sähkömarkkinoilla ja sähkön säännöstelyyn valmistautumista.

”Varautumismekanismi pitäisi olla rakennettuna niin, että se voidaan ottaa käyttöön sormia napsauttamalla, jos sen aika tulee.” 

Lauantaina 14. toukokuuta Venäjä lopetti sähkön tuonnin Suomeen. Maakaasuhana suljettiin viikkoa myöhemmin. 

Käytännössä kaiken muunkin energian tuonti Venäjältä Suomeen on loppumassa. Samalla hinnat ovat nousseet. Pörssisähkön hinta on ollut toukokuussa ajankohtaan nähden korkealla.  

Hintaa on nostanut myös Olkiluodon ydinvoimalayksiköiden vuosihuolto sekä Olkiluoto 3:n koekäytön viivästykset. Lisäksi tuontia Pohjois-Ruotsista on rajoitettu huoltotöiden vuoksi. 

Energiaviraston johtaja Antti Paananen sanoo, että sähkön hintakehitykseen liittyy nyt paljon epävarmuutta.  

”Sen voi ainakin sanoa, että ei ole odotettavissa mitään merkittävää hinnanlaskua ensi talveksi.” 

Pohjoismaissa sähkön hintaan vaikuttaa merkittävästi muun muassa vesivoiman saatavuus. Sääolosuhteet vaikuttavat myös tuulivoimaan saatavuuteen ja ylipäätään energian tarpeeseen. Syksyllä ja talvella kulutus lisääntyy.  

Euroopassa sähköä tuotetaan paljon kaasulla. Kun kaasu kallistuu, se säteilee myös Pohjoismaissa sähkön hintaan. Jos taas kaasua korvataan kivihiilellä, päästöoikeuksien hinta nousee.

Sähkön hinta oli korkealla jo ennen Ukrainan sodan alkamista. Viime joulukuussa Suomessa pörssisähkö maksoi keskimäärin 200 euroa megawattitunnilta. 

Aalto-yliopiston tutkijoiden laskelmien mukaan sähkö olisi ollut viime talvena Suomessa 28 prosenttia kalliimpaa ilman Venäjältä tuotua sähköä. 

Olkiluoto 3:n toivotaan syksystä eteenpäin lisäävän Suomen energiaomavaraisuutta. Myös tuulivoimatuotannon lisääminen korvaa venäläistä energiaa. 

Venäläisen energian poistumisen takia Euroopan maat ovat kuitenkin alttiimpia vastoinkäymisille.

Aalto-yliopiston tutkijat tekivät maaliskuussa riskianalyysin tilanteesta, jossa Venäjän energian tuonti loppuu. Suurimman riskin aiheuttaisi ketjureaktio, jossa eri maat Euroopan energiamarkkinoilla alkaisivat rajoittaa energian vientiä muihin maihin. 

Jos samaan aikaan omassa sähköntuotannossa syntyy häiriöitä, huoltovarmuus vaarantuu. Tällöin sähkön tuotannon ja kysynnän välille repeää kuilu, ja hinta pomppaa pilviin.  

”Se ei ole välttämättä todennäköisin tulema, mutta niin kauan, kun se on kohtuullisen todennäköistä, pitäisi tehdä toimenpiteitä, jotka valmistavat tähän tilanteeseen”, Liski sanoo. 

EU:n neuvosto ja parlamentti pääsivät 19. toukokuuta alustavaan yhteisymmärrykseen kaasun varastointia koskevasta lainsäädännöstä. Tarkoituksena on, että jäsenmaat täyttävät varastointikapasiteettinsa ennen talvea ja jakavat ne tarvittaessa muiden jäsenmaiden kanssa.

Euroopassa pörssisähkön hintakatto nousi keväällä 3000 eurosta 4000 euroon megawattitunnilta. Hintakatto määrittyy automaattisen mekanismin mukaan: jos korkeinta mahdollista hintaa lähestytään, hintakatto nousee tuhannella eurolla. 

Kun keväällä Ranskassa nähtiin lähes 3000 euron hintapiikki, hintakattoa nostettiin.  

Vaikka hintapiikit ovat usein lyhytaikaisia, viime talvena nähtiin, että hinnat voivat pysyä korkeina viikkojen ajan. 

Liskin mukaan Suomessa pitäisi nyt varautua ”kauhuskenaarioon”, jossa sähkön hinta kolkuttelee hintakattoa. Tällöin sähkö olisi jopa kymmenen kertaa kalliimpaa kuin viime talven hintapiikeissä. 

”Markkina-arkkitehtuuri on sellainen, että se mahdollistaa tällaisen riskin realisoitumisen. Se voi olla hyvinkin pitkä periodi, jolloin joudutaan elämään sellaisten hintojen kanssa, jotka ovat poliittisesti mahdottomia.” 

Yksi vaihtoehto olisi tukea suoraan kuluttajia. Esimerkiksi Ruotsissa hallitus päätti viime talvena tukea kuluttajia sähkölaskujen maksamisessa. 

Liskin mukaan valtion ja kansalaisten kannalta tulisi halvemmaksi säädellä hintaa, jolla sähköä saa myydä. Hän ehdottaa, että pörssisähkön hintakatto asetettaisiin vaikkapa 400 euroon megawattitunnilta.  

Samaan aikaan pitäisi valmistautua sähkön säännöstelyyn. Käytännössä siitä vastaisi kantaverkkoyhtiö Fingrid. Se voitaisiin toteuttaa esimerkiksi lyhyitä sähkökatkoja kierrättämällä.

Pörssisähkön hinnan muodostuminen on harmonisoitu EU-sääntelyllä. Paananen huomauttaa, että Suomi ei käytännössä voi yksipuolisilla päätöksillä asettaa pörssisähkölle poikkeavia hintakattoja tai pörssihintojen määräytymismenetelmiä. Hänen mukaansa yksittäisten maiden poikkeamat johtaisivat myös tehottomuuteen sähkömarkkinoilla.  

Liskin mukaan nyt tarvitaan aktiivista toimintaa sääntöjen muuttamiseksi. Tärkeintä olisi, että kriiseissä hintakatto laskee eikä nouse kuten nykyisin. Hintakaton olisi hänen mukaansa hyvä olla EU-tasoinen. Aalto-yliopiston tutkijat yrittävät kuitenkin kehittää myös menettelyn, jolla Suomen aluehintaa voisi hallita erikseen.

Energia-alan viranomaisten eurooppalainen yhteistyöjärjestö Acer julkaisi huhtikuussa arvion EU:n sähkömarkkinoiden toimivuudesta. Raportissa todetaan, että markkina toimii hyvin.  Samalla raportissa tuodaan esille, että markkinoita ei ole suunniteltu kriisitilanteisiin, kuten Ukrainan sodan kaltaisiin oloihin.

Yhtenä ideana raportissa esitellään mekanismi, joka rajoittaa hintoja automaattisesti ennalta määritellyissä tilanteissa. Esimerkiksi Texasissa ja Australiassa on käytössä tällainen mekanismi.

”Jos mitään tällaista ei tehdä, meillä on todellinen aikapommi odottamassa ensi talvea”, Liski sanoo. 

Energia-alan järjestö Acer kuitenkin varoittaa, että valtioiden puuttuminen voi aiheuttaa häiriöitä markkinoilla. 

”Ei haluttaisi kovin herkästi sellaista tilannetta, että jos hinnat vähänkin nousevat, niin hintoja aletaan sääntelemään, koska se aiheuttaa epävarmuutta toimijoille”, Paananen kertoo. 

Yksittäisten kuluttajien kannalta ratkaisevaa on, millaisen sähkösopimuksen on solminut.  

Energiaviraston tuoreimmat tilastotiedot ovat vuodelta 2020. Tuolloin kahdeksalla prosentilla asiakkaista oli pörssisähkösopimus.

”Jos sopimus on kiinteähintainen, hintapiikillä ei ole asiakkaalle merkitystä”, Paananen sanoo. 

Nelihenkisen perheen sähkölämmitetyssä omakoti- tai rivitalossa sähköä kuluu vuodessa noin 18,5 megawattituntia. ”Kauhuskenaariossa” kuukausittaiset sähkölaskut voisivat nousta tuhansiin euroihin, jos sopimus on sidottu pörssisähkön hintaan. 

”Se on kustannus, jota tavallinen ihminen ei voi maksaa, jos hinnat ovat muutaman viikon sellaisella tasolla”, Liski sanoo. 

Hänen mukaansa kiinteähintaisen sopimuksen suojaan ei voi täysin luottaa kriisin jatkuessa. Riskinä on, että niitä tarjoavat yritykset menevät nurin tai lopettavat sopimusten kunnioittamisen.

Tästä nähtiin merkkejä jo viime talvena Suomessa, kun sähköyhtiö Oomi ilmoitti lakkauttavansa hintakattosopimuksensa ja korvaavansa sen uudella sopimuksella. Yhtiö lakkautti hintakaton juuri sellaisessa tilanteessa, johon hintakatto oli alun perin tarkoitettu.

Paananen muistuttaa, että pörssisähkösopimuksen tehneet kuluttajat voivat vaikuttaa sähkölaskun suuruuteen ajoittamalla kulutustaan hintapiikkien ulkopuolelle. Myös teollisuudessa on odotettavissa markkinaehtoista kulutusjoustoa, jos hinnat kallistuvat merkittävästi.  

”Tietysti on olemassa kulutusta, jota tarvitaan hinnasta riippumatta”, Paananen sanoo. 

Kuluttajia neuvotaan nyt säästeliäisyyteen. Kansainvälinen energiajärjestö IEA ja Euroopan komissio julkistivat huhtikuussa listan energiansäästövinkeistä. Esimerkiksi huonelämpötilan laskeminen asteella voi säästää noin seitsemän prosenttia lämmitykseen käytettävästä energiasta.