Taas myöhässä

Suomen EU-vaikuttamista moititaan toistuvasti siitä, että hallitus toimii liian hitaasti. Viimeksi näin kävi, kun päätettiin taksonomiasta.

politiikka
Teksti
Annu Marjanen
Kuvitus
Jukka Pylväs

Tämä on ilmaisnäyte SK:n maksullisesta sisällöstä

Joulun alla 2019 kotimaan uutisointia hallitsi yksi puheenaihe: al-Holin vankileirillä Syyriassa olevien suomalaisten kotiuttaminen.

Keskiviikkona 18. joulukuuta eduskunta äänesti ulkoministeri Pekka Haaviston luottamuksesta. Oppositio oli jättänyt hallitukselle asiasta välikysymyksen.

Oli Sanna Marinin (sd) yhdeksäs päivä pääministerinä.

Äänestyksen jälkeen, kello 12.37, valtiovarainministeriön verkkosivuilla julkaistiin aivan toisesta asiasta lyhyt tiedote. ”EU:n neuvosto ja parlamentti sopivat sijoitusten kestävyyden luokittelusta”, otsikko kertoi.

Kestävän rahoituksen luokittelu, EU-jargonilla taksonomia, ei kuulunut niihin aiheisiin, jotka herättävät suuria intohimoja.

Myrsky nousi vasta pari vuotta myöhemmin. Silloin oli jo myöhäistä.

 

Suomen EU-vaikuttamista moititaan vaalikaudesta riippumatta samasta asiasta. Hallitus näyttää heräävän toistuvasti liian myöhään.

Kun kiista taksonomiasta kärjistyi hallituksessa marraskuussa 2021, kokoomus oli äänekkäimpien joukossa arvostelemassa hallitusta vitkastelusta.

Kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo ihmetteli Facebookissa, miksi hallitus seisoi ”tumput suorina”, vaikka sen olisi pitänyt jo aikaa sitten vaikuttaa asiassa ja hakea tukea muista EU-maista.

Orpo oli itse hallituksessa, kun ennakkovaikuttamiseen oli hyvä tilaisuus. Hän toimi valtiovarainministerinä 2016–2019, jolloin taksonomiaa koskeva sääntely sai alkunsa.

”Taksonomia oli hyvin yleisellä tasolla siihen aikaan olemassa. Vasta myöhemmin on tullut esille, kuinka yksityiskohtaiseen regulaatioon ollaan menossa”, Orpo sanoo nyt.

EU-lainsäädännön valmistelu on pitkäpiimäinen prosessi, joka kestää useita vuosia.

Nyrkkisääntö on, että mitä aiemmin jäsenmaa ryhtyy vaikuttamaan, sitä parempi. Avainroolissa on EU:n komissio, joka laittaa lakiesitykset liikkeelle.

Useiden komissiossa työskentelevien lähteiden mukaan jäsenmaan olisi hyvä olla aktiivinen jo siinä vaiheessa, kun mitään ei ole vielä paperilla. Etenkin, jos kyse on kansallisesti merkittävästä asiasta.

Suomelle tärkeitä aiheita ovat perinteisesti olleet esimerkiksi energia, liikenne ja metsät, joista taksonomiassakin syntyi lopulta meteli.

Vanhat jäsenmaat Saksa, Ranska, Belgia ja Hollanti ovat tottuneet pitämään komissiota työrukkasena ja esittämään oma-aloitteisesti ratkaisuja kansallisesti herkkiin kysymyksiin.

Kun lakiesityksestä on luonnos valmiina, alkaa vääntö sanamuodoista. Silloin isompien muutosten läpivienti on jo paljon vaikeampaa.

Suomi havahtuu liian usein vasta tässä vaiheessa, arvostellaan sekä hallituspuolueista että oppositiosta.

Europarlamentaarikko Eero Heinäluoman (sd) mielestä ongelma on krooninen.

”Tämä ei ole tämän hallituksen erityisongelma. Kyllä tämä tauti on pidempiaikainen. Aika usein, kun kysyn Suomen kantaa, vastaus on, että ei ole päätetty ja ollaan hirveän varovaisia sanomaan mitään.”

Heinäluoma sanoo kaipaavansa Suomen kantaa EU:ssa valmisteltaviin asioihin mahdollisimman varhain, jotta hän voisi ottaa sen huomioon omassa työssään parlamentissa.

”Kun rupean kantaa kyselemään, se on jo viimeinen hetki. Jos vastaus on, että ei ole tietoa, silloin ollaan myöhässä.”

 

Hallituslähteistä puolustetaan nykykäytäntöä. Kanta voidaan muodostaa jo varhaisessa vaiheessa, jos se nähdään tarpeelliseksi. Viime vuosina ennakkovaikuttamiseen on myös panostettu.

Mutta vasta kun komissio alkaa laittaa aiheita paperille, huomion voi kohdistaa asioihin, jotka ovat Suomelle ongelmallisia, eräs virkamies sanoo.

Arvostelijoiden mukaan juuri tässä on ongelman ydin. Komissioon ei pidä vaikuttaa ongelmia etsien vaan pitää tarjota jo etukäteen omia ratkaisuja siihen, millaista lainsäädännön tulisi olla.

Keskuskauppakamarin toimitusjohtaja Juho Romakkaniemi sanoo, että Suomea vaivaa ”hyvän tsaarin syndrooma”.

”Meillä ajatellaan ja toivotaan hirveästi, että se, mitä komissio tekee, on aina punnittua ja hienoa ja objektiivista, pelkästään tieteeseen perustuvaa ja ei-poliittista.”

Romakkaniemi on kokoomuslainen vaikuttaja, joka on toiminut aiemmin sekä pääministerin esikunnassa että komissaari Jyrki Kataisen (kok) ja komissaari Olli Rehnin (kesk) kabineteissa.

Hänen mielestään hallituksen pitäisi muodostaa kanta kansallisesti merkittäviin kysymyksiin heti sen jälkeen, kun komissio on julkistanut viisivuotissuunnitelmansa. Siinä kerrotaan, mitä aloitteita komissio aikoo toimikautensa aikana esittää.

Kantaa voisi tarkistaa siinä vaiheessa, kun komissio julkaisee vuotuisen työohjelman, jossa se kertoo tarkemmin seuraavan vuoden suunnitelmistaan.

Romakkaniemen mukaan ennakkovaikuttamisen tärkeydestä on kyllä Suomessa puhuttu, mutta päätöksentekoa ei ole saatu systemaattisesti muutettua.

 

Ajatus taksonomiasta alkoi hahmottua vuonna 2017, muistelee Sitran yliasiamies Jyrki Katainen.

Katainen työskenteli tuolloin komission varapuheenjohtajana. Rahoitusmarkkinat kuuluivat varsinaisesti Latvian komissaarin Valdis Dombrovskisin salkkuun, mutta rahoitusta ja investointeja koskevia asioita heillä oli tapana pohtia yhdessä.

Katainen tapasi isojen eurooppalaisten rahoituslaitosten johtoa ja keskusteli heidän kanssaan sijoitusten vastuullisuudesta.

”Sieltä tuli aika paljon yhteydenottoja. He vaativat tai kannustivat komissiota tekemään esityksen taksonomiasta. Heidän intressinsä oli, että he saisivat kovaa maata jalkojen alle siinä, mitä voidaan luokitella kestäväksi.”

Komissio alkoi valmistella asiaa. Tavoitteena oli rakentaa luokittelu, jolla määritellään, millaisia talouden toimintoja voidaan pitää EU:n ilmastotavoitteiden näkökulmasta kestävänä.

Tällä haluttiin ohjata yksityisiä pääomia vihreisiin investointeihin ja ehkäistä viherpesua. Markkinoilla oli jo tarjolla kirjava määrä kestäväksi mainostettuja sijoitustuotteita, joiden todellista vihreyttä oli vaikea arvioida. Yhtenäiset kriteerit tekisivät vertailusta helpompaa.

Lokakuussa 2017 komissio julkisti työohjelman, jossa kerrottiin, että kestävän rahoituksen kriteereistä annetaan aloite seuraavana vuonna.

”En muista, että kukaan (Suomesta) olisi siihen aikaan vielä vaikuttanut, ei ole ainakaan sellaista mielikuvaa syntynyt”, Katainen sanoo.

Hän ei halua arvostella silloista hallitusta, koska hänellä ei omien sanojensa mukaan ole kattavaa tietoa asiasta. Kataisen komissaarikausi päättyi ennen kuin taksonomian sisältö alkoi konkretisoitua.

 

Yleisesti Katainen sanoo puhuneensa paljon ennakoivan EU-vaikuttamisen tärkeydestä. Hallituksen tulisi päästä kunnolla kärryille siitä, millaisia ajatuksia komission sisällä on ja miten se aikoo viedä asioita eteenpäin.

Tässä apuna toimivat komission työohjelmat, mutta niiden tulkinta vaatii myös aktiivista yhteydenpitoa komission virkamiehiin.

”Siinä vaiheessa komissiolla on harmaa aavistus, mihin se haluaa mennä, mutta sillä ei ole missään nimessä kovin paljon tekstiä paperilla.”

Kun komission suunta on selvillä, Suomen hallituksella täytyisi olla oma näkemys siitä, mitä EU:lta odotetaan ja halutaan. Ideologisesti hajanaisissa monipuoluehallituksissa se on hankalaa.

”Ei sitä näkemyksellisyyttä hirveän monella ole ollut, katsotaan nyt mitä hallitusta hyvänsä.”

Kataisen mielestä Suomessa on yleisesti poliittinen kulttuuri, jossa ei arvosteta näkemyksellisyyttä tai visiointia.

”Jos esittää mielipiteen, sen pitää olla juridisesti sound (kestävä) ja rahat valmiina. Muuten sitä ei kannata esittää, se ammutaan alas.”

Hän vertaa tilannetta Ranskaan, jossa presidentti Emmanuel Macron esittelee säännöllisesti ”unelmiaan” EU:n tulevaisuudesta.

”Hänellä on suunta ja kompassi tiedossa. Mikään ei estä suomalaisia poliitikkoja toimimaan samalla tavalla.”

Myös Heinäluoma perää poliittista johtajuutta Suomen EU-vaikuttamiseen.

”Politiikka on usein sitä, että otetaan kantoja siihen, mikä on kulloinkin päälle kaatuvaa ja mikä on pakko hoitaa. Erilaisia kriisejä. Isompaa fundeerausaikaa ei hallituksessa kovin paljon ole, ellei sitä järjestetä.”

Tämä on Sdp:ssäkin tuttu teema, hän vastaa kysyttäessä, onko hän keskustellut asiasta pääministeri Marinin kanssa.

 

Useiden EU-lähteiden mukaan Suomi ja Ruotsi ovat tuoneet metsätaloutta koskevia huoliaan taksonomiassa komission tietoon ja niitä on myös otettu huomioon.

Ehkä Suomessa ei kuitenkaan alkuvaiheessa osattu ennakoida, miten merkittävästä asiasta on kyse ja millaisia yksityiskohtia sääntelyyn ollaan esittämässä, eräs virkamies kommentoi.

Petteri Orpo pitää epäoikeutettuna kritiikkiä, että edellinen hallitus ei ollut asiassa tarpeeksi hereillä.

”Koen tämän tällaisena sosiaalidemokraattien onnettomana spinnauksena. Silloin ei tällaisia esityksiä edes ollut olemassa, että kuinka pitkälle suomalaisen metsänkäytön ja metsäyhtiöiden regulaatioon mennään.”

Orpon mielestä liian myöhäinen EU-vaikuttaminen on vain nykyisen hallituksen ongelma.

”Kyllä meillä oli mielestäni hyvin tarkkaan tiedossa viime kaudella se, mitä EU-pöydissä valmistellaan.”

Mutta selvästikään tässä taksonomia-asetuksessa ei ollut tiedossa, mitä on tulossa?

”Minäkin olen istunut lukemattomia palavereja, missä on puhuttu suomalaisen metsänhoidon kestävyydestä ja teollisuuden puunsaannista. Siis on vaikutettu”, Orpo sanoo hetken mietittyään.

Hän kertoo käyneensä Brysselissä keskustan ministerikollegoiden kanssa useita kertoja metsäasioiden takia.

”Se, mitä me tehtiin, oli ennakoivaa. Voi olla, että olisi pitänyt vielä enemmän osata ymmärtää, mitä on tulossa. Mutta ei voitu ennakoida sellaista, mitä ei ollut olemassa.”

 

Joulukuussa 2019 Suomi oli EU:n puheenjohtajamaa. Kun kotimaassa huomio oli al-Holissa, EU-pöydissä syntyi sopu taksonomia-asetuksesta.

Suomi toimi neuvotteluissa jäsenmaiden edustajana.

Tuore valtiovarainministeri Katri Kulmuni (kesk) kehui neuvottelujen lopputulosta tiedotteessa, joka julkaistiin EU:n neuvoston verkkosivuilla: ”Tänään hyväksytty sopimus on keskeinen tekijä, joka auttaa suuntaamaan rahaa uudelleen kestäville aloille.”

Samassa tiedotteessa kerrottiin, että komissiolle annettiin tehtäväksi määrittää sääntelyn tekniset yksityiskohdat.

Jälkeenpäin Suomessa nousi meteli. Etenkin keskustan ja opposition edustajat ovat viime aikoina syyttäneet komissiota siitä, että se on ylittänyt toimivaltuutensa ja mennyt taksonomiasääntelyssä liian pitkälle.

EU-puheenjohtajamaana Suomi ei voinut ajaa kansallisia kantoja, vaan tehtävänä oli etsiä yhteistä näkemystä.

Myös Suomen hallituksessa pidettiin kuitenkin jo tuolloin selvänä, että jäsenmaiden ei kannata laatia teknisiä yksityiskohtia itse. Komissiolla katsottiin olevan siihen parhaat edellytykset.

EU-lainsäädännössä on yleistä, että komissiolle annetaan valtuudet tarkentaa sääntelyä. Yhtä lailla yleistä on, että kun muste on kuivunut, komissiosta tehdään kotimaan yleisön edessä syntipukki. Erityisesti tässä lajissa kunnostautui Britannia, kunnes yleisö päätti äänestää jaloillaan ja areena jäi muille.

Komissio on instituutiona poliittinen siinä missä EU:n neuvosto ja parlamenttikin. Komissaareilla on eri puoluetaustat ja heidän kabinettiensa jäsenillä omat näkemyksensä. Tämä vaikuttaa siihen, millaisista lähtökohdista sääntelyä valmistellaan.

Jäsenmaat ja parlamentti ovat kuitenkin ne, jotka neuvottelevat ja lopulta hyväksyvät lainsäädännön.

 

Hallituslähteiden mukaan Marinin hallitus alkoi aktivoitua komission suuntaan vuonna 2020, kun komissio oli saanut valmiiksi ensimmäiset luonnokset ”teknisistä arviointikriteereistä”.

Ne määrittävät, millä ehdoilla eri talouden toimintoja voidaan pitää EU:n ilmastotavoitteiden mukaisina ja siten kestävinä.

Ongelmia alkoi ilmetä.

Etenkin keskustassa katsottiin, että metsätaloutta koskevat kriteerit olivat liian yksityiskohtaisia. Metsänomistajien raportointitaakka kasvoi liian suureksi. Kriteerien haluttiin nojaavan olemassa olevaan lainsäädäntöön.

Erimielisyydet hallituksen sisällä nousivat esiin. Vihreiden mielestä metsäkriteerien tuli olla riittävän kunnianhimoisia. Metsätalous ei saisi heikentää luonnon monimuotoisuutta. Kriteerit voisivat mennä myös nykylainsäädäntöä pidemmälle.

Eripura teki vaikuttamistyöstä hankalaa. Keväällä 2021 julkisuuteen tuli Suomen ja Ruotsin pääministerien kirje komissiolle. Siinä kritisoitiin metsätaloutta koskevia kriteerejä liian yksityiskohtaiseksi. Komissiota vaadittiin nojaamaan olemassa olevaan lainsäädäntöön.

Vihreät hermostuivat. Ympäristöministeri Krista Mikkosen (vihr) mukaan kirje ei edustanut tasapainoisesti Suomen kantaa.

Komissio viimeisteli kriteerit, ja Suomi ja Ruotsi saivat osan muutostoiveistaan läpi. Vihreiden ja ympäristöjärjestöjen mielestä sääntelyä vesitettiin.

Vihreät ovat tähdentäneet, että taksonomian noudattaminen on joka tapauksessa vapaaehtoista. Metsänomistajien ei ole pakko pitää kiinni kriteereistä. Myös sijoittajat voivat itse päättää, ottavatko ne luokittelun huomioon sijoituspäätöksissään.

Taksonomiasääntely velvoittaa alkuvaiheessa vain isoimpia yrityksiä. Niiden täytyy raportoida, minkä verran niillä on taksonomian mukaista liiketoimintaa.

Käytännössä kriteerit luovat painetta myös metsänomistajille, koska niiltä puuta hankkivat isot yritykset tarvitsevat tiedon siitä, onko hankinta taksonomian mukaista.

Keskustassa närää on herättänyt esimerkiksi se, että 13 hehtaarin ja sitä suurempien metsätilojen pitää laatia ilmastohyötyanalyysi täyttääkseen kriteerit. Vaatimus on osin tulkinnanvarainen.

 

Hallituksen EU-ministerivaliokunta kokoontui Säätytalolla keskiviikkona 17. marraskuuta 2021.

Aamukokouksen asialistalla oli taksonomia ja sen tekniset arviointikriteerit. Suomelta odotettiin lopullista päätöstä siitä, hyväksyykö se kriteerit.

Edellisenä perjantaina asia oli vedetty pois pöydältä, koska edellytyksiä sopuun ei ollut.

Nyt kokouksen kestoksi oli arvioitu vain puoli tuntia. Lopputulos oli jo ennalta osallistujien tiedossa.

Vihreät ja vasemmistoliitto olivat valmistelleet kokoukseen eriävän mielipiteen. Se oli poikkeuksellista.

EU-ministerivaliokunta tekee yleensä päätökset yksimielisesti. Sillä viestitään, että hallituksen EU-linja on yhtenäinen. Tähän pyrittiin nytkin, mutta kuilu keskustan ja vihreiden välillä oli liian leveä.

Asian esittelijänä toimi valtiovarainministeri Annika Saarikko (kesk). Edellisellä viikolla hän oli antanut julkisuuteen lausunnon, joka herätti hallituskumppaneissa pahaa verta.

”Keskustalle kelpaa vain ei-kanta”, Saarikko sanoi Helsingin Sanomille.

Käytännössä neuvottelut loppuivat siihen. Ei asioita monipuoluehallituksessa näin hoideta, hallituskumppanit arvostelivat.

Keskusta sai tahtonsa läpi. Ei-kannassa oli kyse pitkälti metsistä.

”Valtioneuvosto katsoo, että metsien käsittelyä koskevat tekniset kriteerit ovat osin vaikeasti ymmärrettäviä ja tulkinnanvaraisia”, hallitus ilmoitti tiedotteessa kokouksen jälkeen.

”Suomi katsoo myös, että yksityiskohtaisen metsätalouden säätelyn tulee pysyä jäsenmaiden toimivallassa.”

Hallitus oli ahtaalla. Metsätaloutta ei saisi säännellä EU-tasolla, mutta sitä ei myöskään saisi jättää taksonomian ulkopuolelle. Silloinhan suomalaista metsätaloutta ei pidettäisi kestävänä.

EU:lla ei ole perussopimusten mukaan yhteistä metsäpolitiikkaa, mutta unionilla on mahdollisuus antaa metsiin kohdistuvaa sääntelyä, jos se on ympäristö- ja ilmastotavoitteiden näkökulmasta tarpeen. Tästä taksonomiassakin on metsien kohdalla kyse.

Hallituksen mielestä metsien sääntelyn tulisi kuitenkin pysyä mahdollisimman yleisellä tasolla. Jäsenmaan pitäisi voida määritellä itse, mikä on kestävää metsänhoitoa.

 

Näytti melko selvältä, että Suomi tulisi häviämään. Riittävän enemmistön saaminen kriteerien kaatamiseen oli epätodennäköistä, valtioneuvoston EU-sihteeristö arvioi.

Muutama viikko myöhemmin arvio osoittautui oikeaksi.

Vihreät ja vasemmistoliitto pitivät protestointia turhana. Niiden mielestä kriteerien kunnianhimon taso oli pikemmin liian matala, mutta säädös olisi kuitenkin pitänyt hyväksyä.

Suomi on perinteisesti ollut pragmaattinen EU-maa, joka mieluummin hakeutuu voittavan enemmistön joukkoon.

Tällä kertaa hallitus päätti älähtää, sillä uusi myrsky oli jo näköpiirissä. Taksonomiasääntelyä on tulossa lisää, ja komissio työstää jo seuraavia arviointikriteerejä. Niissä käsitellään muun muassa luonnon monimuotoisuutta.

Keskustasta on varoiteltu, että seuraavat kriteerit ovat Suomen metsätaloudelle vielä vaikeampi pala. Metsänomistajien etujärjestö MTK on hermostunut alustavista luonnoksista. Niiden mukaan metsätilan pitäisi jättää osa metsäalasta talouskäytön ulkopuolelle, jotta monimuotoisuuskriteerit täyttyvät.

Komissiolta odotetaan valmista esitystä kesän 2022 tienoilla.

Myös muualla EU:n ilmasto- ja ympäristöpolitiikassa valmistellaan uutta metsiä koskevaa sääntelyä.

Paras hetki vaikuttaa oli ehkä jo eilen, mutta tänään on parempi kuin huomenna.

 

Tekstissä esiintyvien haastateltavien lisäksi juttua varten on haastateltu noin kahtakymmentä EU-instituutioissa ja hallituksessa työskentelevää lähdettä. Lähteenä on käytetty myös Tapio Raunion ja Juho Saaren toimittamaa teosta Reunalla vai ytimessä? Suomen EU- politiikan muutos ja jatkuvuus (Gaudeamus).

Muokattu 21.1.2022 kello 9.40. Korjattu jutun alusta kohtaa, jossa kerrottiin virheellisesti eduskunnan äänestäneen 18.12.2019 hallituksen luottamuksesta. Eduskunta äänesti ulkoministeri Pekka Haaviston luottamuksesta.