Komissio ehdotti uusia velkasääntöjä EU-maille – ja valtansa lisäämistä

Uudelta hallitukselta odotetaan nopeasti kantaa EU:n talouspolitiikan uudistamiseen.

velkaantuminen
Teksti
Topi Juga

Euroopan komissio julkaisi huhtikuussa esityksen lakipaketista, jolla uudistettaisiin EU:n talouspolitiikkaa. Paketti esiteltiin vain päivää ennen, kun kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo ilmoitti hallitusneuvotteluiden aloittamisesta.

Uudistuksen ajankohta ei ole Suomelle ihanteellinen, tunnustaa valtiovarainministeriön alivaltiosihteeri Leena Mörttinen.

”Uusi hallitus ottaa kantaa tähän aloitettuaan. Siihen asti mennemme vanhoilla kannoilla.”

Kyseessä on iso kokonaisuus.

Uudistuksen keskeisin osa liittyy vakaus- ja kasvusopimuksen päivittämiseen. Se on EU:n talouspolitiikan kovaa ydintä: sopimuksella pyritään suitsimaan valtioiden velkaantumista, jotta euron vakaus ei vaarantuisi.

Aihe on erityisen tärkeä, onhan Suomi profiloitunut EU:ssa tiukan talouskurin kannattajana.

Kärjistäen voi sanoa, ettei esimerkiksi Suomen vastustamia yhteisvelkapaketteja tarvita niin kauan, kun euromaat pystyvät itse hankkimaan rahoitusta markkinoilta.

Vakaus– ja kasvusopimuksessa on kaksi tärkeää lukua: 60 ja 3.

Numero 3 viittaa talouden alijäämään. Se saa EU-maalla olla enintään 3 prosenttia bruttokansantuotteesta. 60 on raja julkisen talouden velalle, joka saa olla enintään 60 prosenttia bruttokansantuotteesta.

Vuonna 2022 Suomen julkisen talouden alijäämä oli 0,9 prosenttia ja velkasuhde 73 prosenttia bruttokansantuotteesta.

Velkarajat pysyivät samoina komission tuoreessa esityksessä. Niiden ympärillä lähes kaikki on kuitenkin muuttumassa.

Tähän saakka velkaantumista on pyritty suitsimaan hyvin tarkoilla tavoitteilla, jotka ovat olleet kaikille EU-maille yhteisiä. Niitä on kannattanut etenkin Saksa. Esimerkiksi julkista velkaa olisi pitänyt vähentää viisi prosenttia vuodessa, mikäli se ylittää 60 prosenttia bruttokansantuotteesta.

Ongelma on, ettei sääntöjä ole noudatettu.

Jo vuonna 2019 neljällätoista jäsenmaalla velan määrä ylitti 60 prosentin rajapyykin. Komissiolla olisi periaatteessa mahdollisuus rangaista sääntörikkomuksista maksuilla. Ne ovat kuitenkin suuria, eikä niitä ole poliittisista syistä määrätty.

Koronapandemian ja Venäjän hyökkäyssodan seurauksena velkaantuneiden maiden tilanne on vaikeutunut entisestään. Myös talouspolitiikan uudistaminen keskeytyi koronaan. Velkasäännöt on käytännössä laitettu jäähylle vuoteen 2024 saakka.

EU:ssa on laaja konsensus, että sääntöjä on uudistettava ja yksinkertaistettava. Muutoksilla on toistuvien kriisien ja ilmastonmuutoksen paineessa kiire. Tähän tilaisuuteen EU-komissio on nyt tarttunut.

Tarkoitus on, että jatkossa kukin jäsenmaa neuvottelisi EU-komission kanssa oman suunnitelman taloudenpidosta 4–7 vuodeksi. Komissio arvioisi suunnitelman ja neuvosto hyväksyisi sen. Suunnitelmien pohjana toimisi komission arvio maan julkisen talouden velkakestävyydestä.

Jäsenmaat voisivat saada lisäaikaa velkaantumisen vähentämiselle, jos ne sitoutuisivat myös rakenteellisiin uudistuksiin ja investointeihin. Esimerkiksi vihreä siirtymä ja digitalisaatio vaativat panostuksia, joiden tarkoitus on pitkällä aikavälillä tuoda kasvua ja hillitä julkisen talouden menoja.

Komissio puolestaan saisi lisää valtaa valvoa jäsenmaita. Rahallisia rangaistuksia myös pienennettäisiin, jotta niitä tulisi helpommin käytettyä.

Tiukan talouskurin kannattajilla, kuten Suomella ja Saksalla, on kuitenkin huolia. Etukäteen on vaikea arvioida, miten jopa seitsemälle vuodelle tehtävät suunnitelmat purevat velkaantumiseen.

Esimerkiksi Saksa on vaatinut sopimukseen yhä konkreettisia lukuja, joiden pohjalta valtionvelkaa tulisi vähentää, jos se ylittää 60 prosentin rajan.

Komissio onkin ottanut huolia huomioon. Esityksessä on säilynyt aiemmin käytössä ollut vaatimus julkisen talouden sopeuttamisesta silloin, kun maan alijäämä on yli 3 prosenttia bruttokansantuotteesta.

Esityksessä ei kuitenkaan ole konkreettisia vaatimuksia julkisen velan vähentämisestä silloin, kun se ylittää 60 prosenttia bruttokansantuotteesta.

Saksan finanssiministeri Christian Lindner painottikin heti komission esityksen nähtyään, että vielä tarvitaan merkittäviä muutoksia.

”Kenenkään ei pidä elää harhakäsityksessä, että Saksan suostumus olisi automaattinen”.

Saksan Lindner on valmis käymään koviakin neuvotteluita puolustaakseen kantojaan, arvioi vanhempi tutkija Paweł Tokarski saksalaisesta kansainvälisten suhteiden ja turvallisuuspolitiikan ajatuspaja SWP:stä.

Saksa käy neuvottelut tiiviisti valtiovarainministeriön ohjauksessa, jota liberaalipuolue FDP:n puheenjohtaja Lindner johtaa. 

”Puolueen keskeisin tavoite Saksan sisäpolitiikassa on korostaa vastuullista taloudenhoitoa. Lindner ei voi hyväksyä, että EU-politiikassakaan tehtäisiin toisenlaisia päätöksiä”.

Kahnauksia lienee jälleen luvassa Scholzin koalitiohallituksessa. Esimerkiksi hallituskumppani Vihreät ovat hyvin EU-integraatiomyönteinen puolue, jolla on haluja tehdä suuria investointeja vihreään siirtymään.

Neuvotteluista EU-tasollakin on tulossa haastavat, etenkin tiukan talouskurin päätukijoille Saksalle, Suomelle, Ruotsille, Itävallalle ja Tšekille. Moni jäsenmaa kannattaa komission esitystä, ja on valmis investoimaan aikaisempaa enemmän velkarahalla. Ymmärrystä velalla rahoitettaville investoinneille on kuultu myös Hollannista, joka on aiemmin ollut tunnettu tiukasta talouskuristaan. Maa on kuitenkin vuoden 2021 vaalien jälkeen hiljalleen kääntänyt kelkkaansa EU:n talouspolitiikassa.

Tokarski muistuttaa, että eurotaloudelle olisi tärkeää pitää vakaus- ja kasvusopimus hengissä. Ellei kompromissia synny, palattaisiin vanhoihin sääntöihin, joita kunnioitettaisiin vielä vähemmän kuin aikaisemmin.

Toisaalta uudistuksen lopputuloksen suhteenkin hän on pessimistinen.

Osa jäsenmaista on jo pitkään luottanut EU:n yhteisen valuutan pitävän maansa luottoluokituksen riittävän korkealla. Etenkin eteläisissä jäsenvaltioissa on toteutettu pikavoittoihin tähtäävää politiikkaa ja velkaannuttu nopeasti.  

Talouspolitiikka on pääkaupunkien vastuulla, mutta näkyvissä ei ole sellaista lähitulevaisuutta, jossa pahasti velkaantuneet maat onnistuisivat tai välttämättä edes haluaisivat taittaa velkaansa nopeasti.

”Luultavasti palaamme jälleen keskustelemaan uudistuksista 5–7 vuoden sisällä”. 

Moni jäsenmaa kannattaa komission esitystä, ja on valmis investoimaan aikaisempaa enemmän velkarahalla.

Varmuus uudistuksen kyvystä suitsia jäsenmaiden velkaantumista saadaan vasta, kun ensimmäiset tarkastelujaksot tulevaisuudessa päättyvät. Jo sitä ennen komission kunnianhimoinen esitys voisi läpimennessään muuttaa EU:n valtasuhteita.

Suomelle on Leena Mörttisen mukaan vielä suuresti epäselvää, paljonko valtaa uudistus esimerkiksi siirtäisi komissiolle.

Huolena on, että komission ja jäsenmaan kahdenväliset neuvottelut eivät ole täysin läpinäkyviä. Etenkin pienelle jäsenmaalle on tärkeä varmistaa, että kaikkia kohdellaan tasa-arvoisesti. On pysyttävä perillä, millä perusteilla suunnitelmat syntyvät.

”Jos investoinneista ja reformeista jutellaan ja sovitaan jäsenvaltion ja komission välillä ilman että muut jäsenmaat osallistuvat, siirtää tämä valtaa komissiolle. Se ei ole ollut uudistuksen tavoitteena”, Mörttinen sanoo.

Toinen suuri kysymys liittyy siihen, paljonko valtaa komissio pääsisi käyttämään jäsenmaiden budjettien ja uudistusten valmistelussa. Esimerkiksi hallitusohjelman suunnittelussa kyse on aina politiikasta ja taloudesta. Jäsenmaat eivät ole tähän mennessä halunneet siirtää tätä talouspoliittista valtaa EU:lle.

”Jokaisen jäsenvaltion demokraattisesti valittu hallitus on aina itse vastuussa kansalaisilleen kestävästä julkisen talouden hoidosta ja velkakestävyyden varmistamisesta.”

Nyt tehty esitys antaisi komissiolle lisää valtaa ja toisi sen tiiviimmäksi osaksi hallitusten rinnalle määrittelemään esimerkiksi investointeja ja rahoituskehyksiä.

Komission esityksessä piru asuu yksityiskohdissa.

Huhtikuun lopulla julkaistussa esityksessä on esimerkiksi kohta, joka liittyy liitteiden muokkaamiseen.

Liitteet ovat tärkeitä. Niissä määritellään esimerkiksi tarkasti, millaista informaatiota jäsenmaiden olisi kerrottava komissiolle vuotuisen raportoinnin yhteydessä. Tai mitkä olisivat sellaisia investointeja, joiden vuoksi jäsenmaan valtionvelan lyhentämiselle saisi lisäaikaa.

Komissio kuitenkin yllättäen esittää, että tulevaisuudessa osaa lain liitteiden sisällöstä voisi muokata vain niin kutsutulla komission delegoidulla säädöksellä. Euroopan parlamentti ja jäsenmaat eivät osallistu tällaisen säädöksen valmisteluun. Ne voivat vain ilmoittaa vastustavansa säädöstä, tai esittää säädösvallan siirron perumista. Kynnys vastustamiseen olisi kuitenkin korkea.

Mikäli komissiosta nyt tehty ehdotus hyväksyttäisiin osaksi uutta vakaus- ja kasvusopimusta, antaisi kirjaus käytännössä komissiolle selvästi nykyistä enemmän valtaa määritellä, millaisilla säännöillä EU:n talouspolitiikassa tulevaisuudessa toimitaan.

Kokonaisuudessa on paljon vastaavia yksityiskohtia, joihin Suomen uuden hallituksen on muodostettava kanta nopeasti. Paketin koosta huolimatta EU:ssa toivotaan, että jäsenmaiden ja parlamentin välisissä neuvotteluissa olisi valmista jo ennen ensi kevään eurovaaleja. 

Jäsenmaiden keskinäiset keskustelut käynnistyvät jo parhaillaan virkamiestasolla Brysselissä. Poliittisella tasolla asia on esillä seuraavan kerran kesäkuun puolivälissä, kun EU-maiden valtiovarainministerit kokoontuvat käsittelemään asiaa.