Puhtaasti
taivaalta
Tälle Tunturisuolle, entiselle turvetuotantoalueelle, asennetaan 150 000 aurinkopaneelia. Pieni Utajärvi näyttää vihreän siirtymän mallia koko Suomelle.
Voit myös kuunnella jutun ääniversiona. Lukijana toimii a.i.materin koneääni Ilona.
Älä laita sitä vielä lehteen!
Pieni nainen valkoisessa toppatakissa puhua pulputtaa ikkunattomassa työhuoneessa, entisen S-marketin tiloissa. Vuokko Paso, Utajärven yrityspuiston toimitusjohtaja, on kuullut merkittävän uutisen kunnalle.
”Katsotaan sitten voiko sen julkaista.”
Utajärvi on Oulun kainalossa, vajaan tunnin ajomatkan päässä maakuntakeskuksesta kaakkoon. Suot ja metsät täplittävät ja Oulujoki halkoo erämaista seutua. Utajärvi on tunnettu hiihtäjistään ja rockmuusikoistaan, 22-Pistepirkko-yhtyeestä.
Pian 2 500 asukkaan kuntaa nostetaan takaisin Suomen kartalle.
Paso lähtee esittelemään yrityspuiston kärkihanketta, ainutlaatuista koko maassa. Katumaasturissa, harmaassa Mercedeksessä, hän miettii, miten kuvailisi kolmella sanalla kuntaa.
”Sanoisin, että ketterä. Sitten luonto, se on meitä lähellä.”
”Mikähän olisi kolmas?”
”Sanoisin, että kehitysmyönteisyys. Täällä on aina oltu yrittäjähenkisiä.”
Hän muutti aikoinaan Utajärvelle pankkiin töihin. Juuret ovat Kainuussa, Puolangalla. Sen takia tulevaa jättiprojektia uskaltaa juhlia vasta, kun kaikki nimet ovat papereissa ja päätökset lainvoimaisia.
”Minähän olen pessimisti Puolangalta!”
Päästötön tuuli- ja aurinkosähkö on avain vihreään siirtymään, pois fossiilisesta energiasta kohti vähähiilistä yhteiskuntaa.
Suomen sähköntuotanto voi kaksinkertaistua vuoteen 2030 ja enimmillään viisinkertaistua vuoteen 2045, kantaverkkoyhtiö Fingrid on arvioinut.
Lappeenrannan–Lahden teknillinen yliopisto LUT on esittänyt hurjimman laskelman: tuuli- ja aurinkovoiman potentiaali on tuhat terawattituntia.
Sähkömäärä vastaa 40 000 uuden tuulivoimalan tuotantoa vuodessa. Tällä hetkellä myllyjä pyörii noin 1 400.
Teolliset prosessit, lämmitys ja liikenne sähköistyvät. Siellä, missä sähkö ei toimi suoraan, aurinko- ja tuulisähköllä valmistetaan vedestä vihreää vetyä. Teräksen pelkistykseen, lannoitteiden ja muovien raaka-aineiksi, rekkojen, laivojen ja lentokoneiden polttoaineiksi.
Vetytaloudessa Suomi aikoo olla voittajien puolella.
Tavoite on valmistaa kymmenys EU:n vihreästä vedystä jo tämän vuosikymmenen lopulla. Kehitteillä on kymmenen miljardin investoinnit, Harjavaltaan rakennetaan ensimmäistä vetylaitosta.
Projekteja on suunnitteilla myös julkisuudelta piilossa.
Kiinnostusta on ”tosi paljon”, vahvistaa yksikön päällikkö Mikko Heikkilä Fingridistä. Vedyntuotannolle on tehty sähköverkon liityntäkyselyitä 30–40 terawattitunnin edestä, mikä vastaa puolta nykyisestä sähköntuotannosta.
Kaikki on vasta alkua, ainakin jos on uskominen energia-asiantuntijoita. Vetyä riittää runsaasti myös vientiin.
Perämerestä on visioitu uutta Persianlahtea, puhtaan energian sampoa.
Autiotalon vajan seinässä törröttävät tikat ympäri taulua.
Vuokko Paso hiljentää vauhtia ja viittoilee kunnan ostaman talon taakse. Tuonne, peltojen ja metsän keskelle, kaavoitetaan Hietaselkä, noin 250 hehtaarin teollisuusalue.
”Tuo vähän korkeampi kohta”, Paso sanoo, ”sinne on tulossa tuulimyllyt.”
Vuonna 2026 Hietaselän pitäisi olla tulevaisuuden Suomi pienoiskoossa. Uusiutuvaa energiaa tuotetaan tuulella ja auringolla. Sähköä käytetään suoraan, varastoidaan akkuihin ja jalostetaan vedyksi. Valtatie 22:n varteen on kaavailtu tankkauspistettä vetyrekoille.
Hanketta kehittävä Skarta Energy kutsuu vihreää lähienergiaa vierivoimaksi. Mallia on otettu Saksasta, paikallisista energiaosuuskunnista.
Uudelle teollisuusalueelle rakennetaan neljä tuulivoimalaa, lähistölle kaksi suurta aurinkovoimalaa. Itse tuotettu sähkö virtaa Hietaselän ja toisen teollisuusalueen, Mustikkakankaan, sisäisessä verkossa. Kun siirtomaksu jää pois, sähkönhinta putoaa kolmanneksen.
Halvalla, puhtaalla energialla houkutellaan paljon sähköä käyttäviä yrityksiä. Myös ulkomailta.
”Tännepäin”, Paso osoittaa pellolle”, on datakeskuksen paikka.”
”En tiedä, kannattaako sitäkään lehteen laittaa, mutta meillä on vahvat keskustelut menossa.”
Datakeskus olisi Hietaselän ankkuriyritys. Sen ympärille sopisi firmoja, jotka hyödyntävät datakeskuksen hukkalämpöä. Kasvihuoneyritys? Pesula? Ne ovat ensiksi juolahtaneet mieleen.
Hietaselkään odotetaan 50–100 teollista työpaikkaa. Viereinen Mustikkakangas laajenee, alueella toimiva saha kasvaa sekin.
Paso on ollut yrityspalvelun toimitusjohtaja seitsemän vuotta. On edistetty kiertotaloutta ja nyt vihreää siirtymää.
”Tämä on selkävoitto, sanotaan näin.”
Sitten hän kiiruhtaa tarkentamaan.
”Kyllä tämä on Utajärven selkävoitto. Meillä on vahva tiimi, enhän minä tätä yksin tee.”
Tilastot ovat yllättävät. Sähköverkon liityntäkyselyitä on tehty viime aikoina enemmän auringolle kuin tuulelle. Jos kiinnostus muuttuisi investoinneiksi, aurinkosähköä tuotettaisiin vuodessa kolmen suuren ydinvoimalan verran.
Vielä hämmentävämpää on, että massiivisia teollisia aurinkopuistoja suunnitellaan Utajärvelle, lähes Oulun korkeudelle. Tai vielä pohjoisemmaksi, Simoon.
Suomen rannikkoseutua kiertää tuuli- ja aurinkovyöhyke. Pilvisyys on maan keskiosia vähäisempää. Siksi paneelit sieppaavat enemmän säteilyä Utajärvellä kuin Jyväskylässä.
Ja täällä, Pohjois-Pohjanmaalla, on paljon edullista, aurinkovoimalle sopivaa maata.
Kyltissä lukee ”Tunturisuo”. Kapean, kiemuraisen tien päässä aukeaa luminen lakeus. Navakka tuuli suhisee ja matala aurinko kimmeltää Vapon entisellä turvetuotantoalueella.
Onhan tässä jotain hyvin symbolista.
Suomen turvevaroissa on selvästi enemmän energiaa kuin Pohjanmeren öljykentissä, Geologian tutkimuskeskus on arvioinut. Mutta turpeenpoltto lämmittää ilmastoa. Tuotantoa on ajettu nopeasti alas, myös Utajärvellä.
Tunturisuolla ehdittiin nostaa turvetta ja kuskata Ouluun poltettavaksi viitenä kesänä. Nyt Skarta Energy rakentaa tänne sadan megawatin aurinkopuiston, yhden maan suurimmista.
Suon reunalla on vaikea hahmottaa mittakaavaa: entiselle turvesuolle asennetaan 150 000 aurinkopaneelia.
Hietaselän energiatuotanto perustuu auringon ja tuulen yhteispeliin. Talvella, kun ei kerry säteilyä, tuulee eniten. Ja kesällä aurinko paikkaa tyyniä päiviä. Puuttuva energia, arviolta viidennes, hankitaan ulkopuolisesta sähköverkosta.
Tunturisuon aurinkopuisto on odottanut päätöstä, josta yrityspuiston Pasolle on tihkunut tietoa Helsingistä. Pian uutinen on virallinen: hanke saa investointitukea 13,3 miljoonaa euroa.
Reilun vuoden kuluttua, kesällä 2024, täältä virtaa aurinkosähköä.
Utajärven keskustassa seisoo pronssiin valettu patsas, mies hattu päässä ja saappaat jalassa.
Sata vuotta sitten roomari eli lossimies kuljetti kansaa ja karjaa leveän Oulujoen yli. Kuohujen lasku jokiveneillä oli kansanhuvia. Sotien jälkeen joen yli rakennettiin autosilta ja kosket valjastettiin vesivoimaksi, sähkön tuottajiksi.
Koskissa virtasi teollistumisen alkuajan vihreä, halpa energia.
Utajärvellä vanhempi väki muistaa, kun betonikolossi, Utasen vesivoimalaitos, rakennettiin 1950-luvulla. Maisema myllättiin, maat ostettiin halvalla. Tunne on yhä sama; paikallisille jäivät vesisähköstä vain haitat.
Tällä kertaa Utajärvi yrittää ottaa kaiken hyödyn irti uusiutuvasta energiasta.
Pohjois-Pohjanmaa on tuulivoiman eldorado. Maakuntaan on noussut vajaa puolet maan voimaloista. Ja uusia rakennetaan ja luvitetaan sadoittain.
Yksi tuulimylly tuottaa alkuvaiheessa noin 30 000 euroa kiinteistöveroa ja maanomistajille samaa luokkaa vuokratuloja. Jos hankkeet toteutuvat, pienet kunnat ovat kroisoksia. Pyhäntä voi kerätä kiinteistöveroa 86 miljoonaa ja Siikalatva yli 110 miljoonaa euroa 20 vuodessa, Siikajokilaakso-lehti on laskenut.
Utajärvellä ei pyöri toistaiseksi myllyn myllyä. Mutta paperilla kunta on muuttunut tuuliparatiisiksi.
Vireillä on kymmenkunta hanketta, yhteensä 150–200 tuulimyllyä. Jo sata voimalaa nostaisi kiinteistöverotuotot kolmesta kuuteen miljoonaan euroon. Kunta lupaa varoilla lisää kulttuuritapahtumia, liikuntaharrastuksia ja arjen palveluja asukkaille.
Palveluja palautettaisiin myös syrjäkylille. Sinne mistä ne ovat kokonaan kadonneet.
Punatiilisen omakotitalon keittiöön on katettu kahvit. Suolapalaksi on perunarieskaa, utajärveläistä herkkua ja itse kaadettua, kylmäsavustettua hirveä.
Aluksi puhutaan tärkeimmät, metsästysasiat. Leivinuunin päällä on komeat hirvensarvet, eteisessä lukittu asekaappi.
”Pyssyt pitää olla piilossa. Hirvelle näytetään syksyllä”, Tapio Jurva sanoo.
Teuvo Murtovaara, talon isäntä, nyökyttelee vieressä. Eränkäynti ja luonnon rauha. Ne ovat kaikki kaikessa täällä, Särkijärvellä, 50 kilometrin päästä kunnan keskustasta.
Lähivuosina kylämaisema muuttuu. Läheiselle Pahkavaaralle rakennetaan noin 30 voimalaa, Utajärven ensimmäinen suuri tuulipuisto.
Havainnekuvissa tuulimyllyt näyttävät tikuilta, jotka nousevat metsän keskeltä. Lähimpään taloon on kaksi kilometriä.
”Kuvat ovat kuvia. Se riippuu, miten ne on otettu”, Jurva sanoo.
Murtovaara säestää. ”Tuohon ihan viereen nousee teollisuusalue. Ne on niin isoja ne myllyt.”
Kiinteistöjen arvot laskevat, siitä miehet ovat varmoja. Hyötyihin ei uskota. Mitä virkaa on kunnan luistelukentillä, kun kyläläiset ovat ”melkein 90-rosenttisesti” eläkeläisiä. Tai katuvaloilla, ”ei me tarvita niitä”.
”Meidät uhrataan Utajärven puolesta”, Jurva sanoo.
Tavallisesti metsästäjät vieroksuvat sutta, koirien tappajaa. Nyt tiukasti suojellusta suurpedosta on tullut kumppani, jolla vastustaa voimaloita. Utajärvellä Maaselän tuulikaava kaatui oikeudessa susireviirin takia.
Pahkavaaraa yritettiin estää ahman reviirillä. Hallinto-oikeus äänesti: 2–1 tuulivoimakaavan puolesta.
Luontoselvityksiä on vähätelty, Murtovaara sanoo. Hän luettelee tuoretta tietoa. Tuulipuiston alueella on tehty 73 susi- ja 28 ahmahavaintoa marraskuulta helmikuuhun.
Pahkavaarasta on kiistelty kohta kahdeksan vuotta. Kansalaisadressi, lausuntoja, valituksia hallinto-oikeuksiin. Korkein hallinto-oikeus ei myöntänyt valituslupaa. Vielä katsotaan viimeinen kortti: valitus EU:n tuomioistuimeen.
Jurva muistelee, miten aikoinaan Utajärveä mainostettiin erämaana keskellä Suomea.
”Voi kun se slogan olisi vielä käytössä!”
Pahkavaaraan suunnitellut tuulivoimalat pyyhkivät ilmaa 255 metrissä. Utajärven Tornikankaalle on varauduttu rakentamaan 330 metrin korkeita myllyjä.
Taivaalle kurottavat, tehokkaat voimalat näkyvät yhä kauemmaksi.
Kymmenen vuotta sitten tuulivoimaa vastustettiin melun takia. Valtakunnalliset ohjearvot selkeyttivät pelisääntöjä. Nyt, kun korkeita myllyjä nousee etäämmäksi asutuksesta, valitetaan, että maisema on pilalla ja luonnonrauha mennyttä.
Kaavoitus ja luvitus kestävät tavallisesti 4–8 vuotta. Valitusten takia oikeusistuimet ruuhkautuvat; pisimmillään kaavaa on käsitelty hallinto-oikeudessa ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa yli neljä vuotta.
Utajärvellä – ja koko maassa – vastustajien ääni on kanavoitunut perussuomalaisiin. Puolue on vaatinut tiukennuksia rakennuslupiin ja tuulivoimayhtiöiden vastuisiin.
Lupaprosessin hitaus tuskastuttaa taas kuntia, tuulivoimayhtiöitä ja vetytalouden visionäärejä.
Tuuli ja vety ovat liitossa. Vetyinvestoinnit tarvitsevat varmuuden halvasta uusiutuvasta sähköstä. Ja jos vetyä ei tehdä ja jalosteta suuria määriä, ei kannata pystyttää tuhansittain uusia tuulivoimaloita.
Suomessa, harvaan asutussa maassa, on tilaa kymmenien myllyjen tuulipuistoille. Mutta rakentamisvauhti olisi kaksinkertaistettava, jotta suurimmat sähköntuotannon kasvuennusteet toteutuisivat 20 vuoden kuluttua.
Tavoite ei ole realismia. Ei ainakaan nykyisin tuulivoimakaavojen käsittelyajoin.
Moni yhtiö on kääntänyt katseen maalta merelle.
Utajärveltä 130 kilometriä linnuntietä länteen on Hallaksi ristitty paikka. Sinne, Helsingin ja Espoon kokoiselle merialueelle, ruotsalainen tuulivoimayhtiö OX2 kehittää merituulipuistoa.
Hallaa voi verrata Pahkavaaraan, joka on sekin OX2:n hanke. Utajärvelle pitäisi rakentaa 20 Pahkavaaraa, jotta ne tuottaisivat yhtä paljon sähköä kuin yksi merituulipuisto.
Merellä kaikki on suurta. Hallaan kaavaillaan 160 voimalaa, vuosituotanto yhtä suuri kuin Olkiluoto 3:n ydinvoimalassa.
OX2:n maajohtaja Teemu Loikkanen ennustaa, että merituulivoima on maatuulivoimaa kannattavampaa 2020-luvun lopulla. Juuri silloin kun Hallan on tarkoitus valmistua.
OX2 on hankkinut tutkimusluvan Hallalle, Laineelle ja Tyrskylle. Hankkeet sijaitsevat talousvyöhykkeellä. Kaukana syvässä vedessä, jossa on rannikkoa kalliimpaa rakentaa ja huoltaa voimaloita.
Ainoa syy syrjäisille paikoille on Metsähallitus, OX2:n Loikkanen sanoo.
Metsähallitus kehittää ja kilpailuttaa merituulipuistot aluevesillä, lähellä rannikkoa. Toistaiseksi yksi hanke, Korsnäs, on huutokaupattu. Verkkainen kilpailutus ”ei millään tavalla auta”, että Suomeen tulisi mahdollisimman paljon merituulivoimaa, Loikkanen sanoo.
Metsähallitus on ilmoittanut, että aluevesille on tulossa neljä uutta hanketta lähivuosina.
Toistaiseksi merituulipuistoja on kehitteillä eniten talousvyöhykkeellä. Rakennusluvan myöntää valtioneuvosto. Yhtiöt selvittävät, onko valtavia energiamääriä järkevää siirtää kaapelissa. Vai muuttaa sähkö merellä vedyksi, joka siirretään kaasuputkessa maalle.
Hallan merituulipuiston yksi mahdollinen verkkoliityntäpiste on suunniteltu SSAB:n terästehtaan tontille Raaheen.
Sähköstä tehty vety riittäisi muuttamaan koko tuotannon vihreälle teräkselle.
Myynnissä! Keltainen lappu on kiinnitetty myymälän ikkunaan. Kyltissä, liikekeskuksen katolla, lukee Arin Konepiste. Kun oven avaa, vastaan soljuu hiljainen musiikki.
Ari Moilanen seisoo kumisaappaissa ja pitkässä toppatakissa. Tyhjässä huoneistossa on laskettu lämpötilaa.
Utajärven uusiutuvan energian hankkeet eivät auta entistä kodinkoneyrittäjää.
”Heinäkuussa olisi tullut 24 vuotta täyteen ilman konkurssia.”
Sinä aikana kunnan väkimäärä on pudonnut lähes tuhannella. Vuosittain kuolee 50 utajärveläistä enemmän kuin syntyy. Asukkaista 40 prosenttia saa eläkettä. Yhtä työssä käyvää kohti on kaksi työelämän ulkopuolella.
Ostovoiman hiipumisen näkee raitilla.
Kaksi lopettanutta vaateliikettä. Ei yhtään miehitettyä huoltoasemaa. Ainoa baari suljettu. Osuuspankin kassa auki kahtena päivänä kolme ja puoli tuntia.
Tämäkin lopetettu kodinkoneliike on ollut alun perin pankki, siitä muistuttaa järeä kassaholvi.
Suomi odottaa vetytaloudesta valtavaa piristysruisketta: kymmenien miljardien investointeja, yli 200 000 uutta työpaikkaa. Utajärvelle vihreä siirtymä on selviytymiskamppailu, yritys katkaista kuihtumiskierre. Lisää asukkaita, lisää työpaikkoja, lisää veto- ja pitovoimaa, kuuluu kunnan strategia.
Ari Moilanen käy omaa taisteluaan.
Löytyisipä kunnon työ 61-vuotiaalle. Ja menisipä kaupaksi tämä liikehuoneisto. Konkurssista jäi velkaa. Velkaa, jonka haluaa maksaa pankille ja sukulaismiehelle.
Uraansa kodinkoneyrittäjänä hän ei kadu. Myytävää oli pesukoneista kännyköihin. Ja mitä ei ollut, se hankittiin.
”Oli vain yksi pölynimuri, johon en löytänyt pölypussia.”
Vihreä siirtymä uhkaa jakaa Suomen kahtia, menestyjiin ja menettäjiin.
Länsi-Suomessa on mahdollisuus kehitysloikkaan. Myös taantuneella Utajärvellä, sanoo aluekehityksen tutkija Timo Aro. Aurinko- ja tuulisähkö luovat maineen tulevaisuuteen suuntautuva kuntana, joka houkuttelee yrityksiä.
Lännessä on ollut kautta aikojen yrittäjähenkeä, rohkeutta ja ketteryyttä ”tarttua momentumiin”. Ja on ollut myös pääomia ja satamia, yhteydet maailmalle.
Aro muistuttaa vahvasta teollisesta pohjasta. Torniosta Turkuun, kapealla 30 kilometrin rannikkovyöhykkeellä, on jo nyt neljännes teollisuuden työpaikoista, tavaraviennistä kertyy reilu kolmannes.
Länsi-Suomi lähenee myös Pohjois-Ruotsia, jossa investoidaan valtavia summia vetytalouteen.
Vihreän siirtymän rajalinja kulkee maan halki valtatie 5:ssä.
Viitostien itäpuolella puolustusvoimat jarruttaa laajojen tuulipuistojen rakentamista, sillä voimalat häiritsevät itärajan tutkavalvontaa. Vetytalous ajautuu umpikujaan. Kun ei ole lupa tehdä tuulimyllyjä, Fingrid ei vahvista heikkoa sähköverkkoa. Ja kun sähkö ei mahdu piuhoihin, ei kannata edes suunnitella uutta tuulivoimaa.
Kunnilta jää saamatta miljardien investoinnit ja tuulivoimaloiden tuomat kiinteistöverot. Teollisuutta saattaa kadota eikä uutta synny, jos sähköä ja vetyä ei tuoteta alueella.
Jo historiallisesti itä on ollut raaka-aineiden tuottaja, riippuvainen julkisista tuista. Tilannetta pahentaa Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa. Rajakauppa on loppunut, EU:n rahoittamat rajaseutuprojektit jäädytetty.
Itä on täynnä utajärviä, kuntia, joissa väki vähenee ja vanhenee. Ilman uusia investointeja näivettyminen kiihtyy.
Tutkija Aro on huolissaan.
Itä-Suomi on ”sellaisessa lentohiekassa, josta on vaikea pyristellä pois”.
On yksi keino yhdistää itä ja länsi: vetyputkien verkko.
Utajärvellä toivotaan kunnan kautta Sotkamon Terrafamen kaivokselle rakennettavaa vetyputkea. Utopiaa ainakin toistaiseksi. Kaasun siirtoyhteyksistä vastaava Gasgrid on kehittämässä kolmea kansainvälistä suurhanketta, joiden pitäisi valmistua vuonna 2030.
Yksi putki kulkisi Itämeren halki Keski-Eurooppaan, toinen yhdistäisi Suomen ja Ruotsin Perämeren rannikolla. Kolmas yhteys, eteläisen Suomen putki, jatkaisi Baltian kautta Saksaan.
Vetyputki on sähköverkkoa tehokkaampi tapa siirtää suuria määriä energiaa. Putkisto toimisi myös puskurivarastona, kun ei tuule eikä vetyä voida valmistaa.
Vetyputket jakavat energia-asiantuntijoita kahteen leiriin.
LUT-yliopiston tutkimusjohtaja Petteri Laaksonen on ollut laatimassa raporttia Kaakkois-Suomen vetylaaksosta. Vety ja siitä jalostettavat tuotteet tehtäisiin Itä-Suomen tuulisähköllä ja sellutehtaiden piipuista napatulla hiilidioksidilla.
Vedyn voisi myös kuljettaa putkea pitkin länsirannikolta kaakonkulman teollisuudelle.
Laaksonen muistuttaa, että uudet investoinnit keskittyvät sinne, missä on lähellä halpa sähkö. Sekin huolettaa, että vetyputki tekee ”meistä vain raaka-aineen toimittajia”, kaasun myyjiä, kun vety kannattaa viedä vasta pitkälle jalostettuna.
Pohjolan Kongo, kriittisimmät kuvaavat Suomen tulevaa roolia Euroopassa.
Gasgridissä nähdään, että putket vauhdittavat vetytaloutta Suomessa. Putki voi yhdistää useita vedyn tuottajia ja kuluttajia. Silloin markkinoilla syntyy kilpailua, jolloin laitosinvestointien riskit pienenevät, sanoo Gasgridin vetykehityksestä vastaava johtaja Sara Kärki.
Aiemmin Eurooppa oli riippuvainen venäläisestä maakaasusta. Nyt räjäytetyt putket ruostuvat Itämeren pohjassa.
Hajautettu vedyntuotanto ja siirtoputkisto lisäisi energiajärjestelmän vakautta, myös kriisioloissa. Koko mantereelle kaavaillaan 40 000 kilometriä pitkää vetyverkkoa, johon myös Suomen haarat liitettäisiin.
Ja Eurooppa olisi aiempaa omavaraisempi, tuottaisi itse vihreää uusiutuvaa energiaa.
Ratsasta, ratsasta! Keijo Kurttila kannustaa perheen kuopusta. Pieni tyttö kypärä päässä kipuaa Tuutikin selkään. Sitten vasikka juosta vikuroi, heittää pienen ratsastajan päistikkaa maahan.
Hilma pyyhkii lumet pois. Eihän sattunut, isä varmistaa.
”Tuollaisia ne lapset täällä ovat. Oma-aloitteisia, keksivät omia harrastuksia.”
Kurttila on kuuluja utajärveläisiä. Kahdet MM- ja olympiakisat käynyt sprinttihiihtäjä, joka kasvattaa nykyään emolehmiä ja pyörittää maatilamatkailua.
Hän kannattaa ”vihiriää energiaa”. Sukujuuret ovat täällä, vesivoimaksi valjastetun Ahmaskosken rannalla.
”Joka kylässä pitäisi olla tuulimylly. Se tuo omavaraisuutta.”
Hän aikoi rakennuttaa suuren, kuuden megawatin voimalan omille maille. Miljoonien investointi, joka olisi vaatinut satojentuhansien eurojen selvitykset. Oli riski, että lupaa ei olisi myönnetty.
”Ei ole niin paljon lyödä pätäkkää tyhjään.”
Seuraavaksi kiinnostus heräsi aurinkoenergiaan. Tuhat paneelia, hän ehdotti sähköyhtiölle.
”Olisin laittanut pellon täyteen.”
Sähköyhtiö toppuutteli. Sähköverkkoa olisi pitänyt vahvistaa, lasku työstä olisi lähetetty Kurttilalle. Lopulta yhteisymmärrys löytyi. Pellolle asennetaan tänä kesänä sata paneelia.
Jääkaapin ovessa ovat allekkain koulukuvat. Kurttilan katras, seitsemän lasta.
Kääntääkö vihreä siirtymä myös pikkukuntien synkimmän mittarin, syntyvyyden? Muuttaako uusiutuvan energian hankkeiden perässä lapsiperheitä Utajärvelle?
Ainakin kaikki mahdollinen on tehty kunnassa, Kurttila sanoo.
On maksuton varhaiskasvatus. Lukiossa tarjotaan ilmainen ajokortti ja jaetaan harrastusrahaa.
Koulutettua väkeä on silti vaikea houkutella muuttamaan ja maksamaan verot pieneen kuntaan.
Opettajia asuu Oulussa, samoin kunnanjohtaja. Toive on paluumuuttajissa, entisissä utajärveläisissä, joilla on siteitä paikkakunnalle.
Kurttila on asunut koko ikänsä, 47 vuotta, Oulujoen rannalla. Enää perhe ei kasva.
”Me on tehty oma osuus ihan tolkusti.”
Juttuun on haastateltu myös Utajärven kunnanjohtajaa Anne Sormusta, Skarta Energyn toimitusjohtajaa Kari Tuomista ja Suomen Tuulivoimayhdistyksen toimitusjohtajaa Anni Mikkosta.
Tämä oli ilmaisnäyte SK:n maksullisesta sisällöstä
Tilaa Suomen Kuvalehti ja hanki luettavaksi koko sisältö ja arkisto
Tilaa