Jaossa 600 miljoonaa euroa, vain yksi tarjous

Meneillään oli poikkeuksellisen suuri suomalainen it-kilpailutus. Voittajalle olisi jaossa jopa 600 miljoonaa euroa veronmaksajien rahaa.

Keskiviikkona 26. tammikuuta 2022, kun tarjousten jättämiseen oli enää päivä aikaa, hankinnan tekijälle Kuntien Tieralle saapui kirje. Siinä moitittiin kilpailutusta epäreiluksi ja vaadittiin sen keskeyttämistä:

”…näyttää siltä, että puitesopimukseen voi käytännössä tarjota vain yksi toimittaja.”

”…edes isoimmat markkinoilla olevat tarjoajat [eivät] kykene täyttämään tarjouspyynnön pakollisia vaatimuksia.”

”…hankintayksikön tulisi ja kannattaisi vielä joko keskeyttää hankinta tai muuttaa ehtoja olennaisesti.”

Kirjeen lähettäjä oli Dustin Finlandin liiketoimintajohtaja Topi Järvenpää. Hänen yhtiönsä on yksi Suomen suurimmista it-jälleenmyyjistä. Se hankkii maahantuojilta suuria eriä puhelimia, tietokoneita ja muita laitteita – ja myy niitä eteenpäin valtiolle, kunnille ja yrityksille.

Vastaanottajat olivat Jyrki Halttunen ja Tuija Manninen, yli neljänsadan kuntatoimijan omistaman Kuntien Tieran toimitusjohtaja ja liiketoimintajohtaja.

Tieran Verkkokauppa Plus -hankintaa arvosteltiin kirjeessä liian laajaksi. Kilpailutuksen voittaja pääsisi pitämään kauppaa, josta kunnat ja hyvinvointialueet voisivat ostaa vaivattomasti lähes mitä tahansa tietotekniikkaan liittyvää: laitteita, ohjelmistoja ja palveluja sekä opetuksen ja terveydenhuollon ratkaisuja.

Hankinnan mittakaavasta kertoo konsulttiyhtiö North Patrolin tuore selvitys julkisista it-kilpailutuksista. Sen mukaan vuonna 2022 tehtiin yhteensä 185 jälki-ilmoitusta vähintään miljoonan euron hankinnoista. Niistä kymmenen oli arvoltaan yli 20 miljoonaa euroa, sadan miljoonan raja ylittyi vain kolmesti.

Dustinin mielestä verkkokaupan alustaratkaisu sekä kunkin tuotealueen sopimuskumppani olisi pitänyt kilpailuttaa erikseen. Näin myös ne yritykset, jotka myyvät vaikkapa vain av-laitteita tai ohjelmistoja, olisivat voineet osallistua, ja tarjouksia olisi saatu useita.

”Oletettavasti hankintayksikön tausta-ajatuksena yhden toimittajan mallissa on ollut pyrkimys hallinnollisesti kevyeen verkkokauppaan. Markkinoiden näkökulmasta tämä tarkoittaa kuitenkin sitä, että merkittävä osa potentiaalisesta kilpailusta jää käyttämättä, ja mahdollinen hallinnollinen keveys kostautuu asiakkaille korkeammilla hinnoilla.”

Kirjeellä ei ollut toivottua vaikutusta. Tiera ei perunut kilpailutusta. Sen mukaan kirje tuli liian myöhään ja tarjouksen ehtoja oli jo lievennetty aiemmin tulleen palautteen pohjalta.

Toimittajaksi valittiin ainoan tarjouksen tehnyt Atea Finland, joka oli voittanut myös Tieran aiemmat vastaavat kilpailutukset.

Dustin valitti hankinnasta markkinaoikeuteen.

”Kilpailutus oli räätälöity yhtä yhtiötä varten. Se röyhkeys oli ainutlaatuista”, Järvenpää sanoo nyt vuotta myöhemmin.

Tieran mukaan hankinta tehtiin lain mukaisesti. Dustinin valitus kaatui markkinaoikeudessa. Ratkaisu perustui siihen, että oikeus katsoi Dustinin jättäneen valituksen liian myöhään. Tuomioistuin ei tutkinut sitä, oliko kilpailutuksessa tehty virheitä.

Konsulttiyhtiö North Patrolin osakas Perttu Tolvanen järjestää työkseen it-kilpailutuksia. Hänen nyrkkisääntönsä mukaan viisi tarjousta takaa hyvän kilpailun. Joskus riittää kaksi tai kolme.

Mutta jos tarjouksia tulee vain yksi, tarjouspyynnössä on usein ollut jotain omituista, hän sanoo.

Tarjoajien määrän ei pitäisi jäädä vähäiseksi etenkään silloin, kun hankinta on iso.

”Silloin kaikkien myyjien pitäisi kuola valuen laittaa tarjousta menemään.”

Kilpailutusten tarkoitus on paitsi säästää veronmaksajien rahaa myös edistää sitä, että hankinnat ovat laadukkaita, kestäviä ja innovatiivisia. Lain mukaan ketään tarjoajista ei saa syrjiä, ja hankinnat on järjestettävä niin, että myös pienillä yrityksillä on tasapuolinen mahdollisuus kilpailla niistä.

Käytännössä kilpailutukset toimivat Suomessa kehnosti.

Valtion taloudellinen tutkimuskeskus (VATT) julkaisi vuonna 2019 tutkimuksen, jonka mukaan yli puoleen julkisista kilpailutuksista osallistuu korkeintaan kaksi yritystä ja lähes kolmannekseen ei ainuttakaan. Ongelma koski myös suuria hankintoja. Havainnot perustuivat yhteensä 18 000 tarjouspyyntöön vuosilta 2010–2017.

Toinen keskeinen tutkimustulos oli odotettu: kilpailu pudotti hintoja. Kun tarjoajien määrä nousi yhdestä kahteen, veronmaksajien kustannus aleni noin viidellä prosentilla. Jos osallistujia oli vielä enemmän, säästöä kertyi lisää.

Suomessa valtio ja muut julkiset toimijat tekevät yrityksiltä vuosittain noin 15 miljardin euron arvosta hankintoja, jotka pitää kokonsa vuoksi kilpailuttaa. Niitä tehostamalla olisi siis mahdollista saavuttaa jopa miljardiluokan säästöt. Asia on huomattu myös eduskuntavaalikamppailussa. Poliitikot ovat löytäneet julkisten hankintojen tehostamisesta näppärän rahanlähteen.

Toinen VATT:n tutkimuksen tekijöistä, Turun yliopiston taloustieteen professori Janne Tukiainen kertoo, että kilpailutusten tehottomuus on koettu pahaksi ongelmaksi myös monessa muussa maassa.

”Tšekissä pilotoitiin kahden vuoden ajan sellaista mallia, että jos hankintayksikkö saa vain yhden tarjouksen, se ei saa tehdä hankintaa. Tämä laski hintoja. Suomessa kannattaisi kokeilla samaa.”

Kilpailun puute vaivaa myös it-hankintoja. North Patrolin tarkastelemista miljoonaluokan kilpailutuksista 24 prosenttia oli sellaisia, joissa osallistujia oli vain yksi.

Eräs hankintayksikkö nousi selvityksessä omaan luokkaansa. Kuntien Tieran kahdeksasta kilpailutuksesta kuusi eli 75 prosenttia tuotti vain yhden tarjouksen.

Kuntien Tieran omistajiin lukeutuvat Espoo, Tampere ja noin 240 muuta kuntaa, useimmat hyvinvointialueet sekä kymmeniä kuntayhtymiä ja kuntien osakeyhtiöitä. Yhtiö ilmoittaa, että sen väestöpeitto on 4,4 miljoonaa suomalaista.

Tieralla on kaksi toisistaan hieman poikkeavaa roolia.

Ensinnäkin Tiera on niin sanottu inhouse-­yhtiö, joka tuottaa omistajilleen erilaisia it-ratkaisuja aina tietohallinnon ulkoistuksiin asti. Palveluille on kysyntää etenkin pienissä kunnissa, joiden palkkalistoilla saattaa olla vain kaksi it-henkilöä.

Toiseksi Tiera on yhteishankintayksikkö. Tässä roolissa se on kilpailuttanut asiakkaitaan varten Tiera Verkkokaupan ja sen Plus-version, joista voi ostaa it-tuotteita. Kauppojen toiminnasta vastaa kokonaan Atea, joten ne eivät kerrytä lainkaan Tieran liikevaihtoa.

Laki kieltää kuntaa ostamasta tavaraa yli 60 000 eurolla ilman kilpailutusta, ja monessa kunnassa omat säännöt ovat vielä tiukemmat. Tiera-kaupoissa näistä rajoista ei tarvitse välittää, sillä niiden kymmenet tuhannet tuotteet on kilpailutettu.

Tiera itse kuvaa kauppojen toiminta­ideaa näin:

”Hinnoittelu perustuu laitetoimittajien ja tukkureiden välillä toteutettavaan reaali­aikaiseen kilpailuun sekä jatkuviin kilpailutuksiin. Toimittajamarginaali on sidottu kiinteisiin kateprosentteihin. Näin saadaan varmistettua edullinen hintataso koko hankintakaudelle.”

Reaaliaikainen kilpailu tarkoittaa pelkis­täen sitä, että esimerkiksi tietokoneiden maahantuojat näkevät jatkuvasti toistens­a kauppa­hinnat ja halutessaan tarkistavat omiaa­n. Toimittajamarginaali eli Atean kate perustuu yhtiön kilpailutuksessa tekemään tarjoukseen ja se vaihtelee tuoteryhmittäin.

On ilmeistä, että Tiera-kaupat säästävät ostamisen sujuvuuden vuoksi virkamiesten aikaa ja vaivaa, ehkä myös kuntien henkilöstömenoja.

Toinen kysymys on se, ovatko tuotteiden hinnat parhaat mahdolliset. Esimerkiksi Atean kateprosentit eivät ole julkista tietoa. Kauppojen hintatasoa on vaikea selvittää, sillä niihin on pääsy vain asiakkailla.

Tieran nimeä kantava kauppatoiminta on kasvanut nopeasti, mutta riitaisasti.

Verkkokaupan ensimmäisessä kilpailutuksessa vuonna 2015 taisteltiin enimmillään kymmenen miljoonan euron puitesopimuksesta. Kaksi vuotta myöhemmin pelissä oli jopa 200 miljoonaa. Ensimmäinen 600 miljoonan euron hankinta julkistettiin vuonna 2019, ja toinen, Verkkokauppa Plus, joulukuussa 2021.

Jokaisen näistä hankinnoista on voittanut Atea, ja jokaisella kerralla Dustin on valittanut ratkaisusta.

Markkinaoikeus mitätöi ensimmäisen kilpailutuksen tuloksen siksi, että Tiera oli rakentanut hintavertailun kehnosti. Toinen kaatui siihen, että tarjouspyynnössä ei ollut kerrottu asiakkaiden hankintasitoumuksia riittävän tarkasti.

Laki kuitenkin sallii hankinnan teon, vaikka se olisi riitautettu. Tällöin sopimuksen tulee olla väliaikainen. Jos oikeus hylkää hankinnan, se pitää kilpailuttaa uudelleen, mutta vanhaa hankintaa voi jatkaa siihen asti, kunnes uusi on voimassa.

Oikeusriitojen takia Atea pyöritti Tiera Verkkokauppaa ensimmäiset puoli vuosikymmentä väliaikaisin järjestelyin.

Kahdessa ensimmäisessä kilpailutuksessa tarjouksen teki vielä kolme yhtiötä, mutta vuonna 2019 enää norjalaisomisteinen Atea ja ruotsalaisomisteinen Dustin. Puhtaasti kotimai­silla yhtiöillä tai muillakaan kilpailijoilla ei ollut enää rahkeita lähteä leikkiin.

Tässä hankinnassa Tiera hylkäsi Dustinin tarjouksen puutteellisena. Dustin valitti ratkaisusta, mutta ei menestynyt oikeudessa. Näin Tiera ja Atea pääsivät vuonna 2020 alle­kirjoittamaan ensimmäisen enimmäisarvoltaan 600 miljoonan euron nelivuotisen sopimuksen.

Puitesopimuksista tehdään usein ylisuuria, jotta niihin liittyneet asiakkaat saavat varmuudella tehtyä kaikki haluamansa ostokset.

Tieran julkaiseman tiedon mukaan verkkokaupan liikevaihto oli 80 miljoonaa euroa vuonna 2021. Jos myynti olisi yhtä suurta koko hankinnan ajan, sopimus toisi Atealle myyntiä neljässä vuodessa yhteensä 320 miljoonaa euroa. Se olisi lähes yhtä paljon kuin Atea Finlandin toissa vuoden liikevaihto, 338 miljoonaa euroa.

Kesken tämän jutun teon Tiera poisti liikevaihtoluvun sivultaan ja kertoi, ettei voi vahvistaa sen oikeellisuutta. Atea puolestaan ilmoitti, että luku on liian suuri.

Kesäkuussa 2021 eduskunta päätti perustaa Suomeen 21 hyvinvointialuetta, jotka ottaisivat vastuulleen sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisen puolitoista vuotta myöhemmin. Jotta kaikki sujuisi hyvin, niide­n piti tehdä suuria it-hankintoja n­opeasti.

Koska hankintalaki ei sallinut hyvin­vointialueiden tuloa Tiera Verkkokaupan asiakkaiksi, yhtiö päätti luoda niille uuden kaupan. Myös kunta-asiak­kaat voisivat tehdä sieltä ostoksia tietyin e­hdoin.

Tarjouspyyntö Verkkokauppa Plussasta julkaistiin 12. joulukuuta 2021. Sille annettiin sama kattoarvo kuin edelliselle kauppahankinnalle: 600 miljoonaa euroa neljässä vuodessa.

Tarjoajilta edellytettiin edellisen vastaavan kilpailutuksen tapaan erittäin laajaa tuotevalikoimaa, vaikka yleensä it-alan puitesopimukset kilpailutetaan erikseen tuotealueittain. Esimerkiksi puhelimien kilpailutuksiin osallistuvat sen alan parhaat ja ohjelmistoista kisaavat niihin erikoistuneet talot.

Nyt Tiera halusi kaupasta entistäkin laaja-alaisemman. Tarjoajan piti kyetä järjestämään asiakkaille paitsi lääkeannosteluautomaatteja, virtuaalitodellisuusjärjestelmiä ja humanoidirobotteja myös laaja-alaisia hyvinvointi- ja opetusratkaisuja.

Vaatimukset olivat kovia siihen nähden, että vastaava edellinen kilpailutus oli tuottanut vain yhden hyväksytyn tarjouksen.

Dustin ja vuoden 2017 kilpailutukseen osallistunut suomalaisomisteinen Tietokeskus näyttäisivät silti harkinneen tarjoamista. Ainakin yhtiöt esittivät Tieralle yhteensä useita kymmeniä kysymyksiä ja kommentteja tarjouspyynnöstä.

Lopulta molemmat yhtiöt vetäytyivät kisasta.

Perjantaina 28. tammikuuta Tiera julisti­ kisan voittajaksi ainoana tarjouksen tehneen Atean. Seuraavana keskiviikkona 2. hel­mikuuta yhtiöt kertoivat tehneensä hankinnasta sopimuksen.

Helmikuun 11. päivänä 2022 Dustin valitti kilpailutuksesta markkinaoikeuteen.

Viime vuosina niin Kilpailu- ja kuluttaja­virasto kuin markkinaoikeus ovat puuttuneet syrjiviin kilpailutuksiin, joissa vain yksi yhtiö on kyennyt tekemään tarjouksen.

Lapin yliopiston hankintaoikeuteen erikoistunut professori Kirsi-Maria Halonen kuitenkin huomauttaa, että perustellusta syystä hankintayksikkö voi asettaa ehdot, jotka vain yksi taho täyttää.

”Esimerkiksi hyvin tekniset ja monimutkaiset hankinnat voivat oikeuttaa korkeat vaatimukset. Sen sijaan sellaiset ehdot, j­otka rajoittavat kilpailua perusteettomasti ja suhteettomasti, ovat kiellettyjä.”

Halonen nostaa esimerkiksi korkeimman hallinto-oikeuden vuonna 2016 hylkäämän laajan hankinnan. Siinä tarjoajilta vaadittiin kykyä toimittaa kahdentoista eri tuotealueen hoitotarvikkeita neljän vuoden ajan asiakasjoukolle, jota ei ollut määritelty kunnolla. Vaikka kaksi yhtiötä oli pystynyt jättämään tarjouksen, oikeus kumosi hankinnan syrjivänä ja suhteettomasti kilpailua rajoittaneena.

Tieran liiketoimintajohtaja Tuija Mannine­n perustelee Plus-hankinnan laajuutta sillä, että hyvinvointialueet ja kunnatkin tarvitsevat kokonaisratkaisuja, jotka koostuvat eri tuoteryhmistä.

Hänen mukaansa juuri asiakkaat halusivat kauppaan myös opetus- ja terveysteknologioita.

”Emme tee tätä kiusataksemme ketään, vaan auttaaksemme asiakkaitamme.”

Manninen rinnastaa Plus-hankinnan rakennusurakoihin: hankintayksikkö kil­pailuttaa urakoitsijan, joka valitsee alihankkijat.

Dustin on epäillyt, että Tiera-kauppojen hinnat olisivat korkeat. Manninen torjuu ajatuksen.

”Asiakkaamme eivät hyödyntäisi sopimusta, jos hinnat eivät olisi kilpailukykyisiä ja toimitusvarmuus ei olisi hyvä.”

Miten koit sen, että saitte Plussasta vain yhden tarjouksen?

”Minua ihmetytti se.”

Manninen lisää, että yhtiöillä oli mahdollisuus tehdä tarjous myös liittoumana sekä käyttää alihankkijoita.

Sitä, että Tiera on saanut vain yhden tarjouksen monissa muissakin kilpailutuksissa, yhtiö perustelee sillä, että osassa niistä haettiin ”varsin spesifiä” osaamista. Lisäksi osa hankinnoista toteutettiin neuvottelu­menettelynä, joissa osallistujien määrää rajataan.

Manninen sanoo, että Plus-kilpailutus tehtiin hankintalain mukaisesti ja eri toimittajien kanssa keskusteltiin jo ennen tarjouspyynnön julkaisua. Hänen mukaansa kilpailutus on lisännyt tervettä kilpailua it-alalla, jossa perinteisiä puitesopimuksia ovat vaivanneet monet ongelmat. Kilpailutettuja laitteita ei ole välttämättä toimitettu lainkaan ja niiden sijasta on toimitettu huomattavasti kalliimpia laitteita.

Lisäksi Manninen muistuttaa, että markkinaoikeus arvioi lailliseksi Tieran edellisen vastaavan kilpailutuksen. Se oli lähes yhtä laaja kuin Plus-hankinta.

Eräässä suhteessa Verkkokauppa Plus kuitenkin erosi Tieran aiemmista kauppa­hankinnoista. Siinä oli kaksi erittäin kovaa soveltuvuusvaatimusta.

Tarjoajalta edellytettiin käytössä olevaa terveydenhuollon etävastaanottoratkaisua, jota oli viimeisen vuoden aikana hyödyntänyt ainakin neljä vähintään 100 000 asukkaan suomenkielistä kuntatoimijaa. Lisäksi tarjoajalla piti olla ratkaisu, jolla oli toteutettu samana aikana kuntasektorin hoiva-asiakkaille yli 500 000 videokontaktia.

Kummankin pakollisen ehdon täyttämiseen riitti myös alihankkija, jolla oli vaadittu ratkaisu.

Tiera tunsi hyvin alan markkinat, sillä se oli vasta kuukautta aiemmin hankkinut omaan tuotevalikoimaansa palvelun, jonka avulla potilas saattoi videoyhteyden avulla asioida lääkärin kanssa. Tämän kilpailutuksen oli voittanut ainoana tarjoajana vantaalainen Video Visit.

Nyt samankaltainen palvelu haluttiin myös Plus-verkkokauppaan.

Dustin ei pystynyt itse vastaamaan vaatimuksiin, joten se kartoitti kumppaneita. Yhtiön myyntijohtajan Matias Silvanin mukaan ainoa ehdot täyttävä yhtiö oli Video Visit.

Joulunpyhien lähestyessä Silvan tunnusteli Video Visitin toimitusjohtajalta Juhana Ojalalta mahdollisuutta yhteistyöhön. Vastaus tuli nopeasti.

”Hei Matias,

Kiitos yhteydenotosta. Valitettavasti olemme jo ehtineet sitoutua yhteistyöhön tässä projektissa toisen toimijan kanssa, joten tällä kertaa emme kykene tarjoamaan teille ratkaisua tähän kilpailutukseen.”

Kilpailutuksen voittaneen Atea Finlandin toimitusjohtaja Juha Sihvonen kertoo, että saatuaan tiedon hankinnasta Atea otti yhteyttä myös Video Visitiin, mutta ei halua täsmentää sitä, mitä yhtiöt mahdollisesti sopivat keskenään.

Ilmeistä kuitenkin on, että yhteistyöstä sovittiin. Atea olisi tuskin muuten voinut tehdä hyväksyttävää tarjousta.

Sihvonen korostaa, että Atea ei ole kieltänyt Video Visitiä tarjoamasta palvelujaan muille.

”Emme voi tehdä sellaisia sopimuksia.”

Video Visitin toimitusjohtaja Juhana Ojala kieltäytyi SK:n haastattelupyynnöstä.

Etäpalvelujen soveltuvuusvaatimukset Plus-kilpailutukseen todennäköisesti vaikuttivat tarjousten määrään. Ainakin Dustinin mukaan vaatimus niitä koskevista aiemmista näytöistä ratkaisi lopullisesti sen, että yhtiö vetäytyi kisasta.

Tuija Mannisen mukaan Tieralla ei ole tietoa siitä, että Video Visit olisi kieltäytynyt tekemästä yhteistyötä Dustinin kanssa.

Hänen mukaansa markkinoilta olisi löytynyt useampia kumppaneita ja näiden liittoutumia, jotka olisivat täyttäneet etäpalvelujen näyttövaatimukset. Hän kuitenkin kieltäytyy nimeämästä yrityksiä.

Verkkohaut ja soittokierros sotealan videopalveluja tarjoaviin yrityksiin osoittavat, että alan kotimaiset markkinat ovat nuoret ja pienet.

Yksi suurimmista yhtiöistä on espoolainen Medixine, jonka liikevaihto oli toissa vuonna noin miljoona euroa. Se oli myynyt etäpalvelujaan Tanskaan ja Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiölle, mutta nämä näytöt eivät täyttäneet Tieran vaatimusta neljästä suomenkielisestä kuntaorganisaatiosta.

Saman kokoluokan rovaniemeläisellä Suvanto Carella, jonka palveluja myydään myös Elisan nimissä, oli kilpailutuksen aikaan suomalaisia kuntasektorin etävastaanottojen asiakkaita, mutta ei riittävästi.

Yksikään näistä kolmesta yhtiöstä ei yltänyt myöskään tarjouspyynnössä edellytettyyn puoleen miljoonaan etähoivakontaktiin vuodessa.

Muita merkittäviä alan yhtiöitä ei tullut vastaan.

Tieran ehdot täyttäneitä yrityksiä voi olla useampi kuin yksi, mutta ainakaan niitä ei ole helppo löytää.

Kilpailutuskonsultti Perttu Tolvanen seurasi Verkkokauppa Plus -hankintaa jo silloin, kun se oli tekeillä. Nyt hän perehtyi siihen SK:n pyynnöstä tarkemmin.

”Verkkokauppa on periaatteessa hyvä idea. Se vain toteutettiin hyvin nuhruisesti.”

Hän sanoo kannattavansa sitä, että kunnat ostavat puhelimia ja tietokoneita suurissa erissä, kunhan saavat vastapainoksi alennuksia listahinnoista. Tieran hankintaa hän pitää kuitenkin Suomen it-markkinoiden kokoon nähden aiheettoman isona.

Tieran Tuija Mannisen mukaan kunnat ja hyvinvointialueet hankkivat yhä enemmän laajoja kokonaisuuksia. Esimerkiksi uudet koulut voivat muuttua iltaisin kulttuurikeskuksiksi, joissa tarvitaan myös esitystekniikkaa. Tämän vuoksi it-hankinnoissa on alettu kilpailuttaa kokonaisratkaisuja palveluineen.

Tolvasen mukaan verkkokauppaa pyörittävän Atean jättisopimukset tuovat sille liian vahvan aseman, mikä näivettää it-alan kilpailua. Atea on asiasta eri mieltä. Toimitusjohtaja Juha Sihvosen mukaan Atean sopimukset pitää suhteuttaa koko Atea-konsernin liiketoiminnan volyymiin, joka oli vuonna 2022 yli neljä miljardia euroa.

”Tällä on oleellinen vaikutus esimerkiksi siinä, millaista hintakilpailukykyä Atea pystyy markkinoilla tuomaan asiakkaidensa ja tässä tapauksessa veronmaksajien eduksi”, Sihvonen sanoo.

Perttu Tolvasen mielestä Tieran olisi ”ilman muuta” pitänyt kilpailuttaa kaupan eri tuotealueet erikseen.

Toisena hankinnan suurena ongelmana Tolvanen pitää sitä, että siinä ei toteutunut kilpailu.

”Edellisten kierrosten perusteella Tiera on tiennyt tasan tarkkaan, että tarjouksen tekoon verkkokaupasta on todella korkea kynnys, ja että kun ehtoja vielä hieman kiristetään, varmistetaan se, että sama kumppani jatkaa.”

Tolvasen mukaan it-alan puitesopimusten ensimmäinen kilpailutus on yleensä aito. Jatko­hankinnoissa taas on valitettavan yleistä, että saadaan vain yksi tarjous.

”Kyse on Tukholma-syndroomasta: tilaaja kokee olevansa toimittajansa panttivanki. Kun iso sopimus on alkuvaikeuksien jälkeen viimein saatu toimimaan, hankintayksikkö ei halua enää käydä uudestaan samoja vaiheita läpi jonkin toisen kanssa.”

Myöskään professori Kirsi-Maria Halonen ei keksi hyväksyttäviä perusteita Tieran Verkkokauppa Plus -hankinnan koville ehdoille.

”Nähdäkseni hankinnan laajuus ja tarjoa­jille asetetut soveltuvuusvaatimukset rajoittivat kilpailua.”

Tieran Manninen huomauttaa, että tarjoa­jat eivät ennalta tiedä, kuinka moni yhtiö jättää tarjouksen. Hänen mukaansa Atean tekemä tarjous oli hinnaltaan ja laadultaan ”erittäin kilpailukykyinen”.

Markkinaoikeus hylkäsi Dustinin tuoreimman valituksen marraskuussa 2022. Päätös perustui siihen, että valitus oli tehty vasta sen jälkeen, kun Tiera ja Atea olivat jo tehneet sopimuksen. Laki lähtee siitä, että hankinta pitää riitauttaa ennen sen täytäntöönpanoa.

Näin ollen oikeus jätti tutkimatta sen, oliko kilpailutus ollut syrjivä.

Yleensä hankinnasta voi valittaa 14 vuorokauden ajan hankintapäätöksestä eikä kilpailutuksen järjestäjä saa vielä sinä aikana tehdä siitä sopimusta. Laki kuitenkin sallii poikkeuksen: odotusaikaa ei tarvitse noudattaa, jos sopimus tehdään ainoan hyväksyttävän tarjouksen tehneen kanssa eikä jäljellä ole muita tarjoajia, joihin ratkaisu vaikuttaisi.

Tiera teki Atean kanssa sopimuksen, kun hankinnan julkistamisesta oli kulunut viisi päivää. Tuija Mannisen mukaan Tieralla ei ollut mitään syytä viivytellä asian kanssa.

”Koska Dustin ei ole jättänyt tarjousta, se ei ole ollut tarjoaja eikä ehdokas.”

Professori Halosen mukaan mahdollisuus poiketa odotusajasta on kuitenkin suunniteltu vain sellaisia tilanteita varten, joissa ei aidosti ole asianosaisia yrityksiä, jotka voisivat hankinnasta valittaa.

Dustin oli valmistellut oman tarjouksensa jättämistä, kunnes totesi tämän mahdottomaksi ja pyysi hankinnan keskeyttämistä. Hankintalain mukaan se, jota ”asia koskee”, saa valittaa hankinnasta. EU-oikeuskäytännössä on katsottu, että tätä oikeutta voidaan rajoittaa vain silloin, kun hankintayksikkö on toiminut ”perustellusti vilpittömässä mielessä”.

”Tiera todennäköisesti tiesi, että kilpailutuksen korkeat vaatimukset estivät muita kuin yhtä yhtiötä tarjoamasta. Nähdäkseni oikeus olisi voinut tutkia myös sitä, oliko hankinnassa virheitä, ja jos se olisi sellaisia havainnut, langettaa Tieralle seuraamuksia”, Halonen sanoo.

Tapaus on kuitenkin loppuun käsitelty, sillä Dustin ei valittanut markkinaoikeuden ratkaisusta. Liiketoimintajohtaja Topi Järven­pään mukaan yhtiö haluaa riitelyn sijasta tehdä vastaisuudessa Tieran kanssa yhteistyötä, kunhan kilpailutukset ovat r­eiluja. 

Tiera kieltäytyi SK:n ehdottamasta muutaman kymmenen tuotteen hintavertailusta, joka olisi koskenut Tiera-kauppoja ja niiden kilpailijoita. Juttua varten on haastateltu myös markkinaoikeuden tuomaria Ville Parkkaria ja KKV:n tutkimuspäällikköä Elisa Aaltoa.