Kaljaa ja kutimia
Perinteinen martta taitaa kodin ja puutarhan. Uuden martan ei enää tarvitse. Riittää, että haluaa oppia yhdessä, kokeilla rohkeasti ja helliä itseään.
Voit myös kuunnella jutun ääniversiona. Lukijana toimii a.i.materin koneääni Ilona.
Thomas Hakala kutoo. Ilme on keskittynyt, katse seuraa pyöröpuikkoja. Pöydällä on tuoppi olutta ja kerä Novita Isoveljeä, mustaa villasekoitelankaa. Tekeillä on ”KUMman helppo patalappu”.
”Älä näytä niin onnelliselta”, Venla Knuuti sanoo.
”Mä olen niin onnellinen tästä. En osannut kutoa ennen kuin Sonja opetti”, Hakala vastaa.
Hymähdyksiä. Knuuti istuu Hakalaa vastapäätä Bar Femtonissa Helsingin Kalliossa ja kutoo beigeä sukkaa, koska sai jo valmiiksi patalappunsa. Ikkunasyvennyksessä on Sonja Sipponen, jalat reteästi puupenkillä ja kutimissa jo toinen ”KUMman helppo patalappu”.
KUM on lyhenne Kallion Uusista Martoista, uuden ajan marttayhdistyksestä. Sen Kässäkerho kaljaa ja kutimia kokoontuu samassa baarissa joka toinen tiistai, ja parhaillaan työn alla on ”peruskoulun” patalappu, jossa yhdistetään aina oikein – ja helmineuletta.
Sipponen ohjaa muita. Maija Ervelä on mukana, muttei juo kaljaa eikä kudo. Hakalalla on tuopissa mangohapanolutta, Knuutilla ja Sipposella alkoholitonta olutta.
”Mitään ei tarvitse osata, kaikkea voi opetella yhdessä. Kukaan ei ole besserwisser”, Knuuti sanoo.
”Ja miehet voivat yhtä lailla olla marttoja”, Hakala toteaa. Hän liittyi Kallion Uusiin Marttoihin neljä vuotta sitten ja on puheenjohtajana jo toista kauttaan.
Martat on tuttu lähes jokaiselle suomalaiselle. Se on yli 120-vuotias kansalaisjärjestö, perustettu kotien sivistämiseksi. Marttaideologian mukaan paras tapa auttaa perheitä on kodissa tarvittavien tietojen ja taitojen opettaminen, ja sitä järjestö tekee edelleen.
2020-luvulla sen suosio kasvoi äkisti.
Koronavuosina martoilta kysyttiin hygieniasta, etenkin käsienpesusta ja kodin siivouksesta. Sitten yhä enemmän ruokakulujen ja energian säästämisestä, kuten edullisesta arkiruoasta, sesongin raaka-aineista, kodinkoneiden sähkönkulutuksesta ja luonnon ilmaisista antimista, lähinnä villiyrteistä, marjoista ja sienistä.
Marttojen neuvontapuhelin ja Kysy martalta -chat ruuhkautuivat. Avuksi perustettiin Martat-mobiilisovellus, josta sai vinkit ruokaostoksille ja kodinhoitoon nopeasti.
Nykyisin sovelluksella on karkeasti 30 000 käyttäjää ja Marttojen sosiaalisen median kanavilla yli 200 000 seuraajaa. Marttojen verkkosivuilla oli viime vuonna yli 3,5 miljoonaa kävijää.
Arjen kysymyksiin kaivataan vastauksia samaa tahtia, kun itse tekeminen kiihtyy.
Martat oli julkaissut lamavuonna 1993 Penninvenyttäjän keittokirjan, jonka edullisen ruoan reseptit nousivat 2020-luvulla uudelleen arvoonsa.
Huhtikuussa ilmestyi Pertti Jarlan ja Jarkko Lehtopellon Säästäväisen elämän Fingerpori, joka sisältää Marttojen vinkkejä kulutuksen vähentämiseksi.
Mutta koronavuosilla oli myös kääntöpuolensa. Martoille kävi samoin kuin monille järjestöille: jäsenmäärä notkahti eikä ole palautunut ennalleen.
Nykyisin marttoja on vajaat 40 000. Keski-ikä on korkea, yli 60 vuotta. Uusia, nuorempia jäseniä on vaikea houkutella perinteisiin marttayhdistyksiin, jotka kokoontuvat tyypillisesti kerran viikossa marttailtaan seurakunnan tiloihin tai jonkun jäsenensä kotiin.
Mutta nuoria puhuttelevat marttojen perinteiset arvot. Ne ovat yhdessä tekeminen, kestävät valinnat ja avoimuus eli se, että ”marttailu kuuluu kaikille”. Siksi jäsenmaksukin on edullinen, korkeintaan 40 euroa vuodessa.
Sonja Sipponen nojaa Bar Femtonin seinään ja muistelee Kallion Uusien Marttojen perustamiskokousta joulukuussa 2018. Paikalla oli 20–40-vuotiaita kaupunkilaisia, joita kiinnostivat ekologiset valinnat, kulutuksen vähentäminen, kiertotalous, yhdessä tekeminen ja perinteisten taitojen herätteleminen.
”Siis ihan samat asiat kuin marttoja”, hän toteaa. ”Kalliossa asutaan pienissä kodeissa, elämää halutaan kodin seinien ulkopuolelle. Hipsterit olivat sitä mieltä, että martat ovat cool ja marttayhdistyksen voisi perustaa.”
”Ja urbaanilla twistillä”, Thomas Hakala lisää.
Hän selittää, että harvalla kaupunkilaisella on ompelukonetta, isoa pakastinta tai puutarhaa. Marttailua on siksi räätälöitävä. Hakala pohtii KUMin tulevaa vaatehuoltoiltaa ja toteaa, että voi ottaa mukaan ompelukoneensa ja nukkaleikkurinsa.
Paljon on myös kokeiltu. On valmistettu saippuoita, käyty sieniretkillä Helsingin Mustavuorella, järjestetty pistokasbileitä eli kasvienvaihtotreffejä, leivottu hapanjuurileipää.
”Hapanjuurikurssi sai minut marttoihin”, Hakala kertoo.
”Demoleipä paistui uunissa. Fiilis oli letkeä, kurssilla oli kiva hengailla yhdessä. Yksi tyyppi tuli sanomaan, että nyt haisee palaneelta. Sen jälkeen mottoni marttailussa on ollut se, että epäonnistuminen yhdessä on kivempaa kuin yksin.”
Martta tekee kaiken itse, säästää rahaa ja luontoa ja vielä sivistää muita. Mielikuva supermartasta vain vahvistuu, kun selaa marttojen historiaa 1900-luvun alkupuolelta:
Vuonna 1899 koulunjohtaja Lucina Hagman teki aloitteen naisyhdistyksestä, jota otti tehtäväkseen kotien aineellisen ja henkisen hyvinvoinnin parantamisen.
Kodeista piti ensin poistaa köyhyys ja kurjuus. Martat opettivat naisia lukemaan, perustamaan kasvimaita, torjumaan tuholaisia, siivoamaan koteja, kasvattamaan lapsia ja harjoittamaan järkevää taloudenhoitoa.
Marttailloissa tehtiin käsitöitä ja kuunneltiin tietopuolisia alustuksia. Illan aikana juotiin kahvia tai teetä ja vaihdettiin kuulumisia. Marttojen ruoanlaittokursseilla valmistettiin ruokaa naisten itse kasvattamista tuotteista.
Sotien aikaan martat antoivat pula-ajan neuvontaa. He jakoivat kylvösiemeniä, järjestivät kursseja korvikeaineiden käytöstä ja pitivät lähellä rintamaa pesuloita ja sotilaskoteja.
Sodan jälkeen martat opettivat taloudellisuutta, tehokasta kodinhoitoa ja uutta teknologiaa, kuten mikroaaltouunien ja pakastimien käyttöä. Kaiken aikaa kestävä kehitys ja ympäristö ovat olleet tärkeitä. On opetettu tekemään itse, vanhaa on korjailtu ja paikattu.
”Mielikuva superosaajasta oli iskostunut niin syvälle, että jotkut tulivat Kallion Uusiin Marttoihin anteeksi pyydellen, koska eivät tienneet, miten kaikki tehdään. Mutta sehän on se juttu”, Sonja Sipponen kertoo.
Sipponen on nykyisin KUMin taloudenhoitaja.
”Supermarttojen aika on ohi, auktoriteetteja ei enää tarvita.”
Vauhtimartat, Anarkistimartat, Intomartat. Hyvät Martat, Siperian Martat. Vihreän Idean Martat, Modernit Martat ja ProMartat. Marttayhdistyksiä on vajaa tuhat, ja karkealla silmäyksellä uutta marttailua on lähinnä kaupungeissa.
Uudet martat tekevät itse mutta haluavat rikkoa marttaperinteitä.
Veera Hirvonen Joensuun Modernit Martat -toimintaryhmästä toteaa: ”Uusi marttailu voi olla mitä vain. Perinteinen marttailu on stereotyyppistä ja kuppikuntamaista, tyypillisesti mummojen kahvittelukerho, jossa kudotaan villasukkia.”
Myös Tampereen Vauhtimartat tahtoo muuttaa mielikuvaa marttailusta. Sen linjaus kuuluu ”ei koskaan juoda kahvia, ei koskaan kudota sukkia”.
Elina Sydänmaanlakka Helsingin ProMartoista pohtii uutta marttailua: ”Uuden martan ei tarvitse opettaa muita, sillä koulutuksen tai kokeilun voi yhtä hyvin ostaa. Nimi ProMartatkaan ei tarkoita superosaajia vaan sitä, että jäsenet ovat työssäkäyviä ihmisiä, omien alojensa asiantuntijoita.”
”Uudet martat kokoontuvat siellä, missä kukin tapahtuma järjestetään, joten fiksattuja marttailtoja tietyssä paikassa ei ole. Yhdistyksillä ei ole myöskään kotipaikkaa. Esimerkiksi ProMartoilla on jäseniä viideltäkymmeneltä paikkakunnalta.”
Uudet martat ovat perinteisiä marttoja nuorempia, karkeasti 20–50-vuotiaita. Leimallista uudelle marttailulle on se, että ohjelmaa on äärilaidasta toiseen.
Kati Sailio Kouvolan Intomartoista selaa yhdistyksensä tapahtumakalenteria. Kevään ohjelmassa on esimerkiksi tankotanssia, operetti Valkoinen hevonen, ukulelen alkeita ja huulirasvan valmistusta.
”Välissä on kässää ja ruokaa, sitä perinteistä marttailua”, hän sanoo.
”Ja onhan meillä ollut burleskia, twerkkausta, ilmajoogaa, gua shata, nyrkkeilyä ja koskiuintia. On opittu sijoittamisesta ja perhe- ja perintöoikeuden asiakirjoista, on maisteltu viskejä, kuplivaa ja kyykkyviinejä.”
Sailio oli perustamassa Intomarttoja vuonna 2015. Yhdistys lupaa nettisivuillaan ”uuden harrastuksen, uusia ystäviä ja uusia taitoja” mutta varoittaa, että ”Intomartat eivät sitten pelkästään virkkaa ja neulo”.
Sailio tosin lukeutuu käsityöihmiseksi. ”Pidän kyllä perinteisestä marttailusta.”
Hän toteaa, että perinteistä ja uutta marttailua eivät yhdistä vain arvot. Marttojen ydintehtävä on kotien ja perheiden hyvinvoinnin lisääminen, ja juuri siihen uusi marttailu pyrkii.
”Pitää itse voida hyvin, jotta jaksaa jakaa hyvinvointia perheelleen. Eikö martan hyvinvointia juuri lisää se, että kohtaa ihmisiä ja pääsee oppimaan uusia juttuja, joita ei kokeilisi yksin?”
Pöydällä on pulloja ja pieniä, ruskeita paperipusseja, joissa on yrttejä. Paula Heikkinen silmäilee etikettejä, nuuhkii tuoksuja. Itselleen hän valitsee sitruunamelissaa, peltokortetta ja kamomillaa, ja äidilleen piparminttua, mesiangervoa ja laventelia.
”Ottakaa ainakin kattila, kulho, mitoiksi ruoka- ja teelusikoita”, yrttineuvoja Anna Nyman ohjaa.
Menossa on ProMarttojen villiyrttikosmetiikkakurssi Kalliossa. Viiden tunnin työpaja maksaa 70 euroa, ja sillä kukin martta saa tietoiskun ja voi valmistaa yrttisalvan tai -voiteen, hius- tai kasvosuihkeen, savinaamion, jalkakylpysuolan ja suitsukkeen.
Heikkinen hauduttaa öljyä ja yrttejä kulhossa, lempeästi vesihauteen päällä. Hoitavan yrttisalvan ja valmistaa lahjaksi äidilleen. Itselleen hän tekee kasvosuihkeen ja jalkakylpysuolan.
”Olen henkinen martta. Tein hilloa, kun muut mun ikäiset ramppasivat diskossa”, hän toteaa.
”Aloitin marttayhdistyksessä, jossa eläkeläiset leipoivat munkkeja myyjäisiin ja tekivät pannunalusia kahvipusseista. Ei muuten ollut mun juttu. Tykkään kokeilla kaikenlaista uutta. ProMartoista löysin harrastuksen, jossa jokainen kerta on erilainen.”
”Martta-brändissä on tekemisen klangi. Se on uusavuttomien vastarintaliike. Jos et osaa, opettele”, Kaisa-Reetta Koskinen toteaa.
Hän keittää vettä Heikkisen vieressä, kaataa sen yrttisekoituksen päälle. Rauhoittavan yrttivoiteen hän valmistaa kasvoilleen.
ProMarttojen puheenjohtaja Elina Sydänmaanlakka on juuri tullut lomamatkalta ja vain käväisee kurssilla. Olallaan hänellä on Marttojen kangaskassi, jota hän esittelee ylpeänä. Kassi repeytyi, ja sen hän tuunasi ProMarttojen japanilaisella boropaikkauskurssilla.
Kassissa on iso, näkyvä paikka. Martat tarttuvat trendeihin ja ilmiöihin, hän toteaa.
”Boropaikkaus on myös kestävää kulutusta. Meidän esiäidit korjasivat ja paikkasivat säästääkseen, välttämättömyyden vuoksi. Niin teemme mekin, mutta maapallon takia.”
Otteita Marttojen ja Fingerporin kirjasta, jossa käydään läpi säästäväisen talouden perustaitoja, ja osittain hurtilla huumorilla:
”Ilmainen nettikauppakokemus. Täytä ostoskori haluamillasi asioilla, mutta lopulta tyhjennä ostoskori ja poistu kaupasta.”
”Järjestä vaatteidenkorjaus- tai vaihtobileet.”
”Mieti myös tarjoustuotteiden kohdalla, tarvitsetko tavaraa todella.”
”Laadi oma budjetti. Siihen voi myös merkitä rivejä niille asioille, jotka ovat tärkeitä, mutta jotka eivät välttämättä maksa mitään.”
Ella Rautiainen Hyvistä Martoista hymähtää.
Hyvät Martat ovat Helsingin yliopiston marttayhdistys, perustettu vuonna 1994. Yhdistyksessä harrastetaan ”kaikenlaista kivaa”, mutta se myös ohjaa jäseniään säästäväisyyteen, jotta elämä Helsingissä olisi mahdollista pienellä opiskelijabudjetilla.
”Parhaiten se onnistuu itse tekemällä”, hän toteaa.
”Hyvät Martat on sekoitus uutta ja perinteistä marttailua. On kässää ja ruokaa. Kirjakerho ja joskus teatteria. On tärkeää, että voi kokeilla ja harrastaa, ja isommalla joukolla se on halvempaa. Hyvät Martat on myös kiintopiste opiskelijoille, jotka muuttavat Helsinkiin.”
Myös Tampereen Vauhtimartat, Joensuun Modernit Martat ja Helsingin Siperian Martat tarjoavat ”samankaltaisten” yhteisön ja verkoston muualta muuttaville opiskelijoille. Sillä torjutaan myös yksinäisyyttä, Susanna Kärki Siperian Martoista sanoo.
Hän selittää, että nimi Siperian Martat on sanaleikki. Turkulaiset opiskelijat perustivat vuonna 2006 marttayhdistyksen Helsinkiin, joka ”on se Siperia, jonne niin moni on tullut karkotetuksi opiskelemaan tai työhön”.
Iltapäivä kääntyy alkuillaksi Bar Femtonissa. Thomas Hakala kutoo. Vielä muutama kierros, ja KUMman helppo patalappu on valmis.
”Tykkään käsitöistä, ruoanlaitosta ja leipomisesta”, hän toteaa.
”Koulussa mun lempiaineita olivat tekninen ja tekstiilityö. Luin Suurta Käsityölehteä ja halusin tilata neulemyllyn, mutta äiti ei suostunut. Olisin voinut neuloa tuubin. Tai villapaidan.”
Venla Knuuti hymähtää. Hän on 27-vuotias ja kuvailee itseään ”myöhäisherännäiseksi”.
”Kumppanini on neulesuunnittelija. Seurasin vierestä, että osaisinpa edes silmukan, sillä tykkään käsillä tekemisestä. Kynnys aloittaa oli liian korkea. Thomas oli marttayhdistyksessä ja kertoi, että mukaan saa tulla. Liityin, ja sain neuloosin.”
Arjen taidot polarisoituvat, ja se on huomattu Martoissakin. Mukaan tulee nuoria, joka haluavat oppia perinteisiä taitoja, kuten sukan parsimista, kokonaisen kalan käsittelyä, karjalanpiirakan leipomista tai tuftausta, vanhaa kirjontatekniikkaa.
Sitten on nuoria, jotka kysyvät martoilta arasti neuvoja arjen perustaitoihin. Esimerkiksi: Millä ruokapöytä pitää pyyhkiä? Tarvitaanko riisin keittämiseen todellakin vettä? Miten voi valmistaa edullisen kattilallisen keittoa, kun kattilaa ei ole?
”Olen jutellut taloustaidoista kolmikymppisten kanssa, joiden on vaikea myöntää, etteivät he tiedä, miten luottokortti toimii. He eivät halua kohdata koko asiaa. En kutsuisi heitä kuitenkaan uusavuttomiksi, se on leimaavaa”, Hakala sanoo.
”Kynnys kysyä on vain kasvanut liian isoksi. Uusavuttomuus on pikemmin sitä, ettei halua oppia tai pysty oppimaan”, Sonja Sipponen toteaa.
Kello lähestyy iltaseitsemää.
Kässäkerho kaljaa ja kutimia on lopuillaan. Knuuti pakkaa keskeneräisen sukkansa kassiin. Sipponen nousee ikkunalaudalta, Hakala juo lopun oluensa.
Hän pohtii yhä arjen perustaitojen puutetta. Seuraava ”Martta-hangout” on vaatehuoltoilta, jossa selätetään ”vaatteiden korjauksen opetteluun liittyvä mörkö” ja tutustutaan yhdessä nahkakenkien huoltoon ja puhdistukseen. Sitäkin uusi marttailu on.
Tämä oli ilmaisnäyte SK:n maksullisesta sisällöstä
Tilaa Suomen Kuvalehti ja hanki luettavaksi koko sisältö ja arkisto
Tilaa